Flick of the Switch

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Flick of the Switch
AC/DC
Studioalbumin Flick of the Switch kansikuva
Studioalbumin tiedot
 Nauhoitettu  huhtikuu 1983, Compass Point Studios, Nassau, Bahama
 Julkaistu 15. elokuuta 1983
 Formaatti LP, MC, 8-raita, CD
 Tuottaja(t) AC/DC
 Tyylilaji hard rock, blues rock, heavy metal
 Kesto 37.02
 Levy-yhtiö Albert, Atlantic
Listasijoitukset

Suomen lippu 3. (syyskuu 1983)[1]
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu 4. (syyskuu 1983)[2]
Norjan lippu 4. (syyskuu 1983)[3]
Ranskan lippu 5. (23. heinäkuuta 1983)[4]
Saksan lippu 6. (1983)[5]
Ruotsin lippu 8. (6. syyskuuta 1983)[6]
Itävallan lippu 9. (1. lokakuuta 1983)[7]
Kanadan lippu 13. (27. elokuuta 1983)[8]
Yhdysvaltain lippu 15. (1983)[9]
Sveitsin lippu 28. (6. marraskuuta 1983)[10]

AC/DC:n muut julkaisut
For Those About to Rock We Salute You
1981
Flick of the Switch
1983
'74 Jailbreak
1984
Singlet albumilta Flick of the Switch
  1. Guns for Hire
    Julkaistu: 1983
  2. Nervous Shakedown
    Julkaistu: 1983
  3. Flick of the Switch
    Julkaistu: 1983

Flick of the Switch on australialaisen AC/DC-yhtyeen yhdeksäs Australiassa ja kahdeksas kansainvälisesti julkaistu studioalbumi, joka ilmestyi 15. elokuuta 1983. Se äänitettiin saman vuoden huhtikuussa Compass Point Studiosissa Nassaussa, Bahamalla. Yhtye tavoitteli albumista tyylillisesti pelkistetympää kahden tuotetumman levyn jälkeen.

Albumi ei ole noussut yhtyeen suurimpien klassikoiden joukkoon. Jo ilmestyessään se sai kritiikkiä ja myi hieman heikommin kuin yhtyeen kaksi aiempaa albumia laulaja Brian Johnsonin kanssa. Sitä pidetäänkin AC/DC:n ensimmäisenä kaupallisena floppina. Flick of the Switchin kappaleita ei ole myöskään soitettu AC/DC:n konserteissa pitkiin aikoihin. Albumilta julkaistiin singlet ”Guns for Hire”, ”Flick of the Switch” ja ”Nervous Shakedown”.

Rumpali Phil Rudd erotettiin yhtyeestä äänitysten jälkeen. Syynä olivat hänen henkilökohtaiset ongelmansa, jotka johtivat riitaan hänen ja Malcolm Youngin välillä. Tilalle valittiin Simon Wright.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen mielestä kaksi sen edellistä albumia, Back in Black ja For Those About to Rock, olivat olleet tuotannolltaan mahdollisesti liian pitkälle hiottuja. Flick of the Switchillä yhtyeen oli tarkoitus palata juurilleen. Rytmikitaristi Malcolm Young halusi uudesta albumista ”paljaan, raa’an ja riisutun”.[11] Hänen tavoitteenaan oli luoda albumille tunnelma, jossa kuulija tuntisi olevansa samassa tilassa soittajien kanssa.[12]

Soolokitaristi Angus Young on jälkeenpäin kertonut, että yhtye halusi tulla taas ”yksinkertaiseksi pikkubändiksi”.[13] Helmikuussa 1984 hän kertoi haastattelussa suosivansa ”raakaa puhtautta”: vähemmän tehosteita ja efektejä, eikä enää rumpujen jättimäistä kaikua.[12]

Tammi-helmikuussa 1983 Youngin veljekset työstivät Sydneyssä uusia riffejä ja sointurakenteita uutta albumia varten. Sen jälkeen AC/DC kokoontui Mansaarelle viimeistelyä varten.[12]

Äänitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa yhtye matkusti Compass Pointin studiolle Nassaussa, Bahamalle, jossa oli nauhoitettu myös yhtyeen vuonna 1980 julkaistu maailmanlaajuinen menestysalbumi Back in Black. Yhtyeen kolme edellistä albumia tuottanut Robert John ”Mutt” Lange ei ollut mukana, vaan yhtye halusi tuottaa albumin itse.[12]

Äänitykset alkoivat huhtikuussa 1983. Yhtye nauhoitti sessioissa yhteensä kolmetoista raitaa. Niistä kolme kappaletta, muun muassa ”Out of Bounds” ja ”Tightrope”, eivät päätyneet albumille.[11]

Flick of the Switch on ainoa AC/DC:n itse tuottama albumi. Johtavana tuottajana toimi rytmikitaristi Malcolm Young, jota kuitenkin avustivat yhtyeen aikaisemmat tuottajat; hänen veljensä George Young sekä Harry Vanda. Äänittäjänä ja miksaajana toimi Tony Platt. Kun albumi oli miksattu, se kuulosti yhtyeen jäsenten mielestä liikaa Back in Blackilta, joten se miksattiin uudelleen.[11]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Flick of the Switch edusti juuri sellaista AC/DC:tä kuin Malcolm Young oli äänityksissä halunnutkin. Äänimaailma oli raaka, raskas, kovaääninen ja efekteistä vapaa. Tämä oli osittain tarkoitettu erotukseksi AC/DC:n ja muiden yhtyeiden välille aikakaudella, jolloin monet yhtyeet pehmensivät soundiaan saadakseen soittoaikaa uudessa Music Televisionissa.[14] Musiikillisesti Flick of the Switch liittyy seuraajansa Fly on the Wallin (1985) kanssa samaan jatkumoon.[15] Malcolm Young on kertonut, että hän tavoitteli Muddy Watersin vuonna 1977 julkaistun Hard Again -albumin äänimailmaa.[12]

Avauskappaleesta ”Rising Power” on sanottu, että siitä kuulee, mitä yhtye on tuotannollisesti ajanut takaa. Esimerkiksi kitarasoundia on kuvattu kirkkaammaksi kuin edellisalbumilla. ”Landslide” arvostelee solisti Brian Johnsonin inhoamia rahanahneita evankelistoja.[16]

Albumin kansikuva, jossa oli yksinkertainen lyijykynäpiirros soolokitaristi Angus Youngista, edusti itse musiikin tavoin pelkistettyä linjaa. Kansitaide kuitenkin herätti kriittistä keskustelua yhtyeen ja levy-yhtiön välillä.[17]

Kappaleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki kappaleet säv. ja san. Angus Young, Malcolm Young and Brian Johnson

Nro Nimi Kesto
1. Rising Power   3:43
2. This House Is on Fire   3:23
3. Flick of the Switch   3:13
4. Nervous Shakedown   4:27
5. Landslide   3:57
6. Guns for Hire   3:24
7. Deep in the Hole   3:19
8. Bedlam in Belgium   3:52
9. Badlands   3:38
10. Brain Shake   4:00

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa ja Euroopassa 19. elokuuta 1983, Australiassa neljä päivää myöhemmin.[17] Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sen julkaisi Albert Productions, ja muualla Atlantic Records.[18] Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton, ja sitä mainostettiin erittäin pienellä budjetilla. Levy nousi Britanniassa sijalle neljä ja Yhdysvalloissa sijalle viisitoista.[17] Edellinen albumi For Those Abut to Rock oli noussut Yhdysvaltain listaykköseksi ja Britanniassa kolmanneksi.[19] Menestys oli ympäri maailmaa edellislevyä heikompaa ja Flick of the Switchiä pidetäänkin AC/DC:n uran ensimmäisenä kaupallisena floppina.[20][15] Myös Kerrang!-musiikkilehden äänestyksessä AC/DC valittiin vuoden 1983 kahdeksanneksi suurimmaksi pettymykseksi.[20]

Flick of the Switchin aiempaa heikommalle menestykselle on pidetty syynä sitä, että se ei ollut ilmestyessään musiikillisesti ajankohtainen. Metallimusiikista oli tullut valtavirtaa ja kyseisen tyylilajin ihailijat halusivat kuunnella raskaampaa ja progressiivisempaa musiikkia kuin mitä AC/DC edusti. Levyltä puuttui myös radiohitti.[15]

Yhtye harjoitteli tulevaa Yhdysvaltain-kiertuetta varten Los Angelesissa, missä kuvattiin myös musikkivideot kappaleista ”Flick of the Switch”, ”Nervous Shakedown” ja ”Guns for Hire”. Malcolm Young antoi kuvausryhmälle päivän aikaa tallentaa yhtye filmille. Videot olivat yksinkertaisia ja pienellä budjetilla tehtyjä. Ne kuvattiin suuressa, lentokonehallin kokoisessa tilassa.[14]

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rolling Stone -lehden arvostelija David Fricke totesi yhtyeen toistavan itseään levystä toiseen ja etenkin Youngin kierrättävän vanhoja riffejään hittilevyltä toiselle.[21] Allmusicissa julkaistussa arvostelija Steve Huey oli huomannut, miten yhtye pyrki tavoittelemaan ensimmäisten levyjensä raakuutta, ja arveli että yhtyeeltä alkoivat ideat olla vähissä.[22]

Arvostelut

Phil Ruddin lähtö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Phil Rudd vuonna 1995.

Yhtyeen rumpali Phil Rudd ajautui Flick of the Switchin nauhoittamisen aikaan riitoihin rytmikitaristi Malcolm Youngin kanssa. Yhtyeen edellisen laulajan, Bon Scottin, kuolema vuoden 1980 alussa oli ilmeisesti ollut kovempi isku Ruddille kuin yhtyeen muille jäsenille. Paine ja työtaakka olivat kasvaneet Ruddin kohdalla kahden aiemman albumin suurten kiertueiden aikana. Vaikka Rudd soitti albumin äänityksissä normaalisti, hänen yksityiselämänsä sotkut aiheuttivat jännitettä hänen ja Youngin välille. Lopulta tilanne kärjistyi ja Young ja Rudd ottivat toukokuussa asian vuoksi rajusti yhteen, minkä seurauksena Youn halusi Ruddin lähtevän Nassausta ensimmäisellä mahdollisella lentokoneella, seuraavana iltana.[23]

»Minut potkaistiin pellolle... Olin tuhoamassa terveyteni ja tarvitsin tauon, tiettyä vakautta. Jatkuvat kiertueet alkoivat painaa toden teolla. Piti saada henkittää. Highway to Helliä, Back in Blackia ja For Thosea promotaksemme kiersimme kuin seinähullut ja kaikki se ylettömyys kulutti minut loppuun, tyhjensi kaiken. Kiinnostukseni loppui... En pystynyt enää nauttimaan lavalle nousemisesta.»
(Phil Rudd.[12])

Vuonna 2000 Malcolm Young paljasti, että Ruddin erottamiseen vaikutti myös tämän huumeiden käyttö. Kerrang!-lehden journalisti Mark Putterfordin mukaan Rudd poltti niin paljon marihuanaa, että tämä alkoi nähdä harhoja.[12]

Ruddin lähdön jälkeen lähestyvälle Yhdysvaltain-kiertueelle alettiin etsiä uutta rumpalia, joten yhtye lennätti Bahamalle useita ehdokkaita. Malcolm Youngin unelmana oli, että AC/DC:n uudeksi rumpaliksi liittyisi Procol Harum -yhtyeen B. J. Wilson. Yhtyeen palattua Lontooseen, AC/DC ilmoitti vapaasta rumpalin paikasta. Koesoittojen nimekkäimpiä hakijoita olivat Simon Kirke (Free, Bad Company) ja Paul Thompson (Roxy Music), mutta kumpikaan ei onnistunut vakuuttamaan yhtyettä. Kirken epäonnistuminen harmitti Malcolm Youngia, joka oli tämän suuri ihailija. Lopulta paikan sai nuori englantilainen Simon Wright. Koesoittoja järjestettiin Yhdysvalloissa yhteensä neljä sataa ja Britanniassa kolme sataa.[24]

Kiertue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltain- ja Kanadan-kiertueen oli määrä alkaa jo albumin julkaisun aikoihin, 28. elokuuta.[17] Viivytysten jälkeen se alkoi lopulta Kanadan Vancouverista 11. lokakuuta. Yhtyettä hermostutti tilanne, jossa yhtye oli kiertueella ilman rumpali Phil Ruddia, mutta ensimmäisestä konsertista lähtien kaikki sujui sen suhteen hyvin. Rumpali Simon Wright on myöhemmin todennut kuinka helpottavaa oli saada ensimmäinen keikka pois jaloista.[14] Kaksi Detroitin konserttia tallennettiin filmille ja 45-minuuttinen elokuva toimitettiin eurooppalaisille tv-asemille. Detroitissa kuvattiin myös uusi video kappaleelle ”Nervous Shakedown”.[25]

Kaupallisesti kiertue ei onnistunut täysin. Yhtye huomasi usein soittavansa vain kerran kaupungissa, jossa olivat edellisellä kiertueella soittaneet kahdesti tai kolmesti ja usein he soittivat puolityhjille saleille.[14] Yhdysvaltain-kiertueen jälkeen alkoi keikaton aika, joka kesti vuoden 1984 helmikuusta kesäkuuhun. Tämä jakso kului yhtyeeltä harjoitteluun, säveltämiseen ja seuraavan albumin valmisteluun.[26]

Euroopan-kiertuetta varten yhtye harjoitteli kolme viikkoa Norfolkissa, Englannissa. Kiertueeseen kuului kahdeksan keikan Monsters of Rock -kiertueen sarja, joissa AC/DC oli pääesiintyjä. Festivaali alkoi Espanjasta 11. elokuuta 1984. Seuraava konsertit järjestettiin Ruotsissa, jossa ei ollut lainkaan valoshow'ta. Monsters of Rock -kiertue huipentui 18. elokuuta Englannin Doningtoniin, jossa esiintyivät myös Van Halen, Ozzy Osbourne, Mötley Crüe, Gary Moore, Y&T, Gary Moore, Accept ja Tommy Vance.[26][27] Yleisöä oli paikalla noin 75 000, mutta yhtye ei ollut tyytyväinen omaan esitykseensä verrattuna kiertueen aiempiin keikkoihin.[26] Festivaalin viimeiset kiertueet järjestettiin Länsi-Saksassa ja Italiassa syyskuun alussa.[28] Myös tällä kiertueella oli ongelmia, esimerkiksi Italian konsertissa Malcolm Young esiintyi vahvasti juopuneena.[29]

Monsters of Rock -festivaalin jälkeen konsertit jatkuivat Ranskassa. Viimeinen Ranskan-keikka Pariisin 18 000 -paikkaisella Palais Omnisports de Paris-Bercyllä veti yleisöä paikalle vain 6 000 henkilöä.[29]

Kiertueella soitettuja kappaleita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Settilista 30. lokakuuta 1983: The Summit, Houston, Teksas, Yhdysvallat[30]

Muita kiertueella soitettuja kappaleita: "Rising Power", "Landslide", "Badlands", "Bedlam in Belgium", "Shot Down in Flames" ja "Have a Drink on Me".[31]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nervous Shakedown[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nervous Shakedown   (1983, Atlantic Records)
  1. Nervous Shakedown – 4.29 (säv. Young/Young/Johnson)
  2. Rock and Roll Ain't Noise Pollution (Liveversio)

Ensimmäinen single "Nervous Shakedown" oli yhtyeelle poikkeuksellisen hidastempoinen kappale.

Guns for Hire[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Guns for Hire   (1983, Atlantic Records)
  1. Guns for Hire – 3.26 (säv. Young/Young/Johnson)
  2. Landslide – 3.59 (säv. Young/Young/Johnson)

"Guns for Hire" toimi myös kiertueen konserttien avausnumerona.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Engleheart, Murray & Durieux, Arnaud: AC/DC - Maximum & Roll. Keuruu: Otavan kirjapaino Oy, 2007. ISBN:13 978-951-1-21005-4.
  • Sutcliffe, Phil: AC/DC – High Voltage Rock 'n' Roll – kuvitettu bändihistoria. Minerva, 2011. ISBN 978-952-492-516-7. (sivulla 133 Flick of the Switchistä kirjoittaa Andrew Earles)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Timo Pennanen: sisältää hitin - levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, sivu 84, Otava 2006
  2. http://www.everyhit.com/
  3. AC/DC Flick of the Switch Norwegian Charts. Viitattu 17.2.2013.
  4. Tous les Albums de chaque Artiste infodisc.fr. Viitattu 20.6.2009. (ranskaksi)
  5. http://www.charts-surfer.de/musiksearch.php
  6. http://swedishcharts.com/showitem.asp?interpret=AC%2FDC&titel=Flick+Of+The+Switch&cat=a
  7. http://austriancharts.at/showitem.asp?interpret=AC%2FDC&titel=Flick+Of+The+Switch&cat=a
  8. Search Results - RPM collectionscanada.gc.ca. Viitattu 30.11.2009. (englanniksi)
  9. Flick of the Switch - AC/DC allmusic.com. Viitattu 20.6.2009. (englanniksi)
  10. http://hitparade.ch/showitem.asp?interpret=AC%2FDC&titel=Flick+Of+The+Switch&cat=a
  11. a b c Murray&Durieux 2007, s. 357.
  12. a b c d e f g Sutcliffe: s. 124.
  13. Albumin vuonna 2003 julkaistun version kansilehtinen, sivu 2.
  14. a b c d Murray&Durieux 2007, s. 362.
  15. a b c Earles: s. 133.
  16. Sutcliffe: s. 129.
  17. a b c d Murray&Durieux 2007, s. 361.
  18. AC/DC - Flick Of The Switch at Discogs Discogs.com. Viitattu 26.7.2015. (englanniksi)
  19. Sutcliffe: s. 207.
  20. a b Sutcliffe: s. 125.
  21. a b Review 27.10.1983. Rolling Stone. Viitattu 18.2.2013.
  22. a b Review All Music Guide. Viitattu 18.2.2013.
  23. Murray&Durieux 2007, s.358.
  24. Murray&Durieux 2007, s.359.
  25. Murray&Durieux 2007, s.363.
  26. a b c Murray&Durieux 2007, s.364.
  27. Murray&Durieux 2007, s.367.
  28. AC/DC Concert History acdc-bootlegs.com. Viitattu 30.11.2009. (englanniksi)
  29. a b Murray&Durieux 2007, s.365.
  30. October 30, 1983 -- The Summit, Houston, TX, USA acdc-bootlegs.com. Viitattu 19.11.2009. (englanniksi)
  31. AC/DC Concert History acdc-bootlegs.com. Viitattu 30.11.2009. (englanniksi)