Hepokulta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hepokullan tornitaloja
Hepokullan liikekeskus ja Varkkavuorenkatu.

Hepokulta on lähiö Turun Vätin kaupunginosassa. Se on rakennettu 1969–1974 . Hepokulta on tyypillinen 1970-luvun pääasiassa betonielementtitaloista koostuva lähiö, jossa on noin 2 000 asukasta. Alun perin asukkaista oli 1970-luvulla noin 3 500.[1] Huomattava osa asukkaista on nyt eläkeläisiä, vaikka alueelle on viime vuosina muuttanut useita lapsiperheitä.

Hepokultaan kuuluu 34 asuinkerrostaloa yhdeksässä yhtiössä. Taloista 12 on nelikerroksisia ja loput 7–8-kerroksisia tornitaloja. Taloja palvelee 13 autokatosta ja neljä betonirakenteista autohallia. Kaikki talot on suunnitellut Olli Vahteran arkkitehtitoimisto.[2]

Lämpökeskusrakennuksessa sijaitsi alun perin uimahalli, saunatilat ja pesula. Kaukolämpöön siirtymisen jälkeen lämpökeskuksen entisiin tiloihin remontoitiin 1990-luvulla myös Hepokulta-sali.[3] Lisäksi Hepokullan alueeseen kuuluu neljä rivitaloyhtiötä (Taalinrivit), vaikka maantieteelliseltä kannalta tarkasteltuna rivitaloyhtiöt eivät Hepokullan alueeseen näytäkään kuuluvan.

Hepokullassa on lisäksi seurakuntatalo ja liikekeskus, jotka sijaitsevat Varkkavuorenkadun varrella lähiön ytimessä. Liikekeskuksessa (os. Varkkavuorenkatu 34) toimii pubi, parturikampaamo, K-market sekä kebab-pizzeria. Varkkavuorenkadun lisäksi lähiötä halkovat poikkikatu Jahtilähteenkatu ja kävelytie Ruohomäenpolku. Lähiön luoteiskärjessä sijaitsee Hepokullan alakoulu sekä koilliskärjessä kaupungin ylläpitämä talvisin luistelukentäksi muunnettava urheilukenttä.

Rahalöytö 1915[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1915 Hepokullan nykyisen liikekeskuksen läheistä kalliota louhiessaan kivimiehet löysivät ison lohkareen taakse piilotetun suuren rahakätkön, johon kuului 2 847 hopeakolikkoa 1500-luvulta. He aikoivat aluksi pitää rahat itse, mutta tieto kantautui viranomaisille, ja kolikot päätyivät Kansallismuseolle. Kivimiehet saivat kuitenkin sadan markan löytöpalkkion kukin. Palkkio vastasi tuohon aikaan suunnilleen rengin vuosipalkkaa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Setälä, Ritva: Hepokullassa kahdentuhannen turkulaisen oma koti kullan kallis, Iso alueellinen huoltoyhtiö säästää asukkaan rahoja 5.5.2006. Turun Sanomat. Viitattu 28.11.2013.
  2. Antikainen, Jimi: ”3 Vahtera (Arkkitehtitoimisto Olli Vahtera Oy, Olli Vahtera Oy ym.)”, Turun lähiöiden suunnittelijat ja arkkitehtoniset erityispiirteet, s. 7. Turku: Turun kaupungin kaavoitustoimisto, 2012. Teoksen verkkoversio.
  3. a b Hepokulta 40 vuotta, Hepokullan historiaa lämpöyhtiön silmin, s. 22, 42, 64–67. Turku: Kustannus Oy Kirjatorni, 2009. ISBN 978-951-96472-6-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]