Hanhiperä
| Hanhiperä | |
|---|---|
 Hanhiperäntietä |
|
| Kaupunki | Jyväskylä |
| Suuralue | Keltinmäki-Myllyjärvi |
| Kaupunginosa nro | 36 |
| Väkiluku | 6[1] (31.12.2021) |
Hanhiperä on Jyväskylän 36. kaupunginosa sekä tilastollinen pienalue Keltinmäen-Myllyjärven suuralueella, Valkeamäen tilastoalueella. Hanhiperä on harvaan asuttua aluetta,[2] jossa oli vuoden 2021 lopussa vain 6 asukasta.[1]
Pohjoisessa Hanhiperä rajoittuu Valkeamäkeen, idässä Keltinmäkeen ja sen Mustalammen asuinalueeseen, etelässä Taka-Keljoon sekä lännessä Vesankaan (Perälän alueeseen) ja Muurameen. Hanhiperän päätie on Hanhiperäntie, joka yhdistää alueen muuhun Jyväskylään sekä Keuruuntiehen (valtatie 18).[2]
Luonto ja ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhiperä on keskustaan verrattuna melko korkeaa aluetta, sillä siellä on monta yli 200 metrin korkuista mäkeä. Hanhiperän ja Taka-Keljon virallisten kaupunginosien rajalla[2] sijaitsee noin 249 metrin korkuinen Pirttimäki, joka on varsinaisen Jyväskylän korkein kohta.[3] Vuonna 2009 Jyväskylän korkeimmaksi kohdaksi tuli kuitenkin Korpilahden Moksin Uutelanmäki.[4] Hanhiperän alueella kulkee myös kaupungin ylläpitämiä ulkoilu- ja hiihtoreittejä. Reitit ovat yhteydessä Ladun majaan.[5]
Alueella on kolme järveä: Hanhijärvi, Soidenlampi ja Salmijärvi.[2] Hanhiperä on luultavasti nimetty Hanhijärven mukaan.[6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhiperä on vanhastaan kuulunut Keljon rekisterikylään. Perinteisesti Hanhiperää on pidetty Taka-Keljon osana; Hanhiperällä on tarkoitettu sen pohjoisosaa eli Keljon kylän luoteiskolkkaa.[6] Myös nykyistä Valkeamäen aluetta on epävirallisesti pidetty Taka-Keljon osana, vaikka virallisesti se kuuluikin Jyväskylän rekisterikylään.[7]
Alue oli asumatonta takamaata 1800-luvun alkuun saakka, jolloin isojaon yhteydessä alueelle alettiin perustaa uudistiloja. Ensimmäinen tila oli vuonna 1805 Sysmälästä eli Sysmäläisestä erotettu Pirttimäen tila. Vuonna 1815 perustettiin Hanhikankaan ja Hanhimäen uudistilat.[8] Myöhemmät tilat syntyivät joko näiden talojen lohkomisesta tai torppina, esimerkiksi Hanhimäen tilan alueen myöhempiä taloja olivat ainakin Lintula, Hanhiaho, Ylä-Hanhimäki, Hanhinotko, Koivula ja Ahola. Perälän taloista Perälä on erotettu Pirttimäestä, Viimala puolestaan Hanhikankaasta.[9]
Hanhiperä siirrettiin Jyväskylän maalaiskunnasta kaupunkiin vuoden 1965 alueliitoksessa lähes koko Keljon kylän mukana.[10][11] Perälän alue jäi kuitenkin osaksi maalaiskuntaa. 1980-luvun loppupuolella sinne alkoi kehittyä omakotiasutusta. Asutus ylettyy osittain myös Vesangan kylän ja Muuramen alueille.[12] Nykyään Keljon puoleinen Perälä kuuluu Vesangan kaupunginosaan.[2]
Valkeamäen rakennuttamista asuinalueeksi on suunniteltu 1980-luvulta lähtien.[13] Vuoden 1998 kaavasuunnitelmassa Hanhiperästä suunniteltiin pientaloaluetta, jonne olisi tullut tie Mustalammelta, kun taas Valkeamäki olisi jäänyt vielä rakentamattomaksi. Lopulta vuonna 2011 alueelle hyväksyttiin osayleiskaava. Asuinalueen suunniteltu väkiluku on noin 8 000, joka saattaa nousta, jos rakentamista jatketaan vielä Hanhiperän suuntaan. Suunnitelmaa on kuitenkin vastustettu, sillä asuinalueen rakentaminen haittaisi paikallista luontoa soineen ja metsineen. Alueella elää myös liito-oravia.[14]
Elinkeinoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhiperä oli vanhastaan maaseutua, mutta nykyään vain yhdellä alueen talolla on peltoja.[2] Hanhikankaan tilalla oli ainakin vielä 1990-luvulla lehmiä; tuolloin Hanhikangas oli yksi kahdesta silloisen kaupungin alueella toimineista maidontuottajista (toinen oli Keljonkankaan Sulkula).[15]
1900-luvun alkupuolella alueella toimi myös savotoita. 1940- ja 1950-lukujen aikana Hanhiperällä ja Laajavuorella kaadettiin tervaksia, jotka kuljetettiin Ruokkeen rautatieseisakkeelle, josta puut vietiin Kuohun tervatehtaalle.[16]
Koulupiirit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hanhiperällä ja Valkeamäellä ei ole koskaan ollut erillistä koulua, vaan alueilta käytiin Taka-Keljon koulussa. Koulu perustettiin vuonna 1920[17] ja lakkautettiin vuonna 1967. Nykyään alue kuuluu Keltinmäen koulupiiriin.[18]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Seppo Lähteenmäki: Wanha Keljo - osa nykyistä Jyväskylää: elämänmenoa ja muisteluksia Keljon kaupunkilaistuvasta maalaisympäristöstä. Jyväskylä: Keljon perinnekirjatoimikunta, 1992. ISBN 978-952-90-3704-9. teoksen tiedot Finnassa.
- Lintunen, Vuokko (toim.): Wesanka – Kylä Sydän-Suomessa. Vesangan kyläkirja. Vesangan kyläyhdistys, 2003. ISBN 952-91-6246-4.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jyväskylän väestö pienalueittain. Jyväskylän kaupunki. Viitattu 27.12.2022. (Arkistoitu – Internet Archive)[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f Jyväskylän karttapalvelu (pienalueet, tilastoalueet) kartta.jkl.fi. Arkistoitu 22.11.2020. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Wanha Keljo, sivu 16.
- ↑ Jyväskylän tiedotuslehti (tammikuu 2009) .jkl.fi. Arkistoitu 1.7.2015. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ Soidenlammen itäpuoli saa valaistuksen - työt käynnissä hiihtokauden alkuun saakka jyvaskyla.fi. Arkistoitu 16.11.2022. Viitattu 16.7.2023.
- ↑ a b Wanha Keljo, sivu 527.
- ↑ Wanha Keljo, sivu 54.
- ↑ Wanha Keljo, sivu 47.
- ↑ Wanha Keljo, sivu 532.
- ↑ Jyväskylän karttapalvelu, aluejaot -> kuntaliitosalueet
- ↑ Wanha Keljo, sivu 99.
- ↑ Vesangan kyläkirja, sivu 144.
- ↑ Marja Kokko: Jyväskylän kaupungin historia 1965-2008 (sivu 264, verkkoversiossa 138). Osittain korj. 2. p. Jyväskylän kaupunki, 2012. Teoksen verkkoversio (Arkistoitu – Internet Archive).
- ↑ VALKEAMÄEN OSAYLEISKAAVA SELOSTUS .jkl.fi. Viitattu 16.7.2023. [vanhentunut linkki]
- ↑ Wanha Keljo, sivu 136.
- ↑ Vesangan kyläkirja, sivu 133.
- ↑ Wanha Keljo, s. 266.
- ↑ Wanha Keljo, s. 271-273.