Georg August Wallin
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Georg August Wallin | |
---|---|
Georg August Wallin. (Taidemaalari Robert Wilhelm Ekmanin maalaus 1853.) |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. lokakuuta 1811 Sund, Ahvenanmaa |
Kuollut | 23. lokakuuta 1852 (40 vuotta) Helsinki |
Ammatti | arabisti ja itämaiden kirjallisuuden tutkija |
Georg August Wallin, myös Yrjö Aukusti Wallin, arab. Abd al-Wali (24. lokakuuta 1811 Sund, Ahvenanmaa – 23. lokakuuta 1852 Helsinki) oli suomalainen tutkimusmatkailija, arabisti ja itämaiden kirjallisuuden professori. Opiskeltuaan arabian kieltä Pietarissa Wallin teki kolme pitkää matkaa Arabian niemimaalle keisarillisen apurahan turvin.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallinin vanhemmat olivat henkikirjoittaja Israel Wallin ja Saltvikin kirkkoherran tytär Johanna Maria Ahrenberg. Hän kävi Turun katedraalikoulua ja muutti Turun palon 1827 jälkeen koulun mukana Raumalle. Seuraavana vuonna hän kuitenkin erosi koulusta ja opiskeli ylioppilaaksi yksityisesti. Hän kirjoittautui 1829 opiskelijaksi Helsingin yliopistoon.[1]
Yliopistossa opiskelut sujuivat kohtalaisen hyvin, joskin 1834 sattui välikohtaus, jossa Wallin ja ylioppilaat E. A. Ingman, M. A. Castrén, Lauri Stenbäck ja muutama muu erotettiin yliopistosta puoleksi vuodeksi. Tapahtuman taustalla oli opiskelijoiden oikeuksien loukkaaminen, jota oli ryhdytty julkisesti pohtimaan, ja Wallin oli valittu kokouksen puheenjohtajaksi.[2]
Pakkolomalta palattuaan Wallin suoritti 1836 filosofian kandidaatin tutkinnon pääaineenaan klassiset kielet (kreikka ja latina) ja itämainen kirjallisuus. Samana vuonna hän pääsi yliopiston kirjastoon ylimääräiseksi amanuenssiksi. Professori Gabriel Geitlinin johdolla hän syventyi tutkimaan itämaisia kieliä, eritoten persiaa ja arabiaa.[3] Hän oli todennut vieraiden kielten opiskelun kuten saksa, ranska, englanti ja venäjä olevan helppoa. Erityisesti kielten taitaminen käytännössä osoittautui hänelle helpoksi. Kun A. J. Sjögren vuonna 1838 etsi suomalaista tiedemiestä lähetettäväksi Siperiaan, oli Wallin ehdolla. Matkalle valittiin kuitenkin M. A. Castrén.
Wallin puolusti vuonna 1839 tohtorinväitöskirjaansa De Praecipua inter hodiernam Arabun linguam et antiquam differentia, jossa hän käsittelee klassisen ja nykyisen arabian pääasiallisia eroavaisuuksia. Pian väittelyn ja väitöskirjan julkaisemisen jälkeen Wallin nimitettiin Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden dosentiksi.[3]
Wallin lähti 1840 Pietariin jatkamaan itämaisten kielten opintoja. Hänen opettajiaan Keisarillisessa yliopistossa Pietarissa olivat Mirza Ismail persian kielessä ja egyptiläinen šeikki Muhammad Ayyad al-Tantâwi arabiassa. Kieliopintojen lisäksi hän perehtyi huolellisesti kielialueiden ihmisten ajatusmaailmaan ja tapoihin.
Wallinin mukaan on Helsingissä Kallion kaupunginosassa nimetty katu.
Tutkimusmatkailija
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helsingin yliopistossa tuli vuonna 1841 haettavaksi matka-apuraha nuorille tiedemiehille. Wallin laati matkasuunnitelman, joka aikalaisten mielestä oli ”merkillisimpiä ja rohkeimpia mitä Suomen mies on milloinkaan laatinut”. Hän ilmoitti aikovansa matkata Egyptiin ja Arabiaan. Jos myönnetyt varat riittäisivät, niin matka jatkuisi edelleen tataariheimojen luokse, jossa hän selvittäisi näiden heimojen ja suomensukuisten kansojen välistä sukulaisuussuhdetta. Matkasuunnitelma hyväksyttiin, ja Wallin sai matka-apurahansa.[3]
Matkaan valmistautumisen perusteellisuudesta kertoo se, että saatuaan tiedon apurahasta Wallin opiskeli lääketiedettä ja harjoitti lääkärintointa myös käytännössä. Matkasuunnitelmiin näet kuului hänen esiintymisensä kiertelevänä lääkärinä. Hän valmistautui kuitenkin myös selviämään alueen oudossa ilmastossa ja hyvin erilaisissa olosuhteissa.[4]
Wallinille 1850 esitetyn retkikuntatarjouksen yhteydessä Royal Geographic Societyn puheenjohtaja Roderick Murchison luonnehti häntä "[autiomaan pojaksi], joka sivistyksensä ja taitojensa puolesta on täydellisen kykenevä hälventämään tietämättömyytemme maasta, joka on niin kiinnostava ihmiskunnan varhaisimman historian kannalta".[5]
Matkalle lähtö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perusteellisten matkavalmistelujen jälkeen Wallin lähti matkaan Helsingistä 28. heinäkuuta 1843. Matka alkoi purjelaivalla Saksaan ja jatkui sieltä Pariisiin. Opiskeltuaan Pariisissa hän jatkoi Marseillen kautta Istanbuliin ja sieltä Aleksandriaan.
Jälleen kerran Wallin toimi perusteellisen pikkutarkasti. Hän täydensi tietojaan ja kielitaitoaan ensin Aleksandriassa ja sitten Kairossa, jonka hän myös valitsi matkojensa kiintopisteeksi. Hän opiskeli ihmisten tapoja ja käyttäytymistä käymällä kaupoissa, kahviloissa ja toreilla. Hän perehtyi islamin uskontoon ja uskonnon ongelmiin ja opinkappaleisiin. Wallin pukeutui kansanomaisesti ja totuttautui elämään yksinkertaista ja vaatimatonta elämää, jonka hän oletti auttavan autiomaaolosuhteisiin totuttautumisessa. Näin valmistautuneena Wallin oli varma, että hänen ei tarvinnut pelätä ja että hänen sopeutumisensa poistaisi vaarat, joista ilmitulo ja sen seurauksena julistettu kuolemantuomio olisivat pahinta.
Kaikkiaan Wallin vietti matkalla lähes kuusi vuotta. Hän tutustui Kairon ympäristöön ja retkeili pitkin Niiliä etelään, aina sen toiselle putoukselle asti. Matkalla hän tutki perusteellisesti muinaisen Egyptin arkeologisia jäänteitä, joista erikoisesti Theban, Karnakin ja Luxorin muistomerkit saivat hänen huomionsa. Egypti oli vain tutkimusmatkan kiintopiste, ja Wallin teki kaikkiaan kolme tutkimusmatkaa, joista yhden Arabiaan, toisen Palestiinaan ja Syyriaan sekä kolmannen Mesopotamiaan ja Persiaan.
Ensimmäinen matka 1845-1846
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiselle matkalle kohti itää Wallin lähti 1845. Hän oli pukeutunut beduiinišeikiksi. Karavaanireittejä seuraten hän vaelsi pitkin Siinain erämaata ja saapui Al Jawfin erämaakaupunkiin. Jo sitä ennen Wallin oli kohdannut monia vaikeuksia ja ongelmia, mutta karavaaniteitä kulkien hän selviytyi Hailin karavaaniteiden risteykseen.
Erämaassa olivat olleet ongelmina janoon nääntyminen sekä ryöstelevät beduiinit, joiden käsiin hän joutui. Matkakassa alkoi kuitenkin ehtyä, ja hänen oli luovuttava aikeista matkata Persianlahden rannalle.
Wallin liittyikin monipäiseen pyhiinvaeltajien karavaaniin, joka kulki suoraan Mekkaan. Aiemmin vain harvat eurooppalaiset tutkijat olivat onnistuneet käymään salaa muslimien pyhissä kaupungeissa Medinassa ja Mekassa. Vielä harvempi oli saanut ensi käden tietoja islaminuskoisten menoista ja riiteistä noissa kahdessa kaupungissa. Pyhiinvaeltajan valkoiseen viittaan pukeutunut Wallin vieraili kuitenkin kaikilla pyhillä paikoilla ja kirjoitti päiväkirjaansa näkemästään ja kuulemastaan tarkat kuvaukset. Uhkarohkeassa tempussa oli hengenmenon vaara.
Pyhiinvaellus Mekassa 1846
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäisellä matkallaan G.A. Wallin osallistui pyhiinvaellukseen muslimiksi naamioituneena vuonna 1846 ja kertoi siitä kirjeessään.[6] Ei-muslimin vierailu Mekassa oli harvinaisuus, ja Wallin itse arveli, että hänellä olisi ollut vain 3-4 edeltäjää.[7] Nykyisin tiedetään, että heitä oli ainakin parikymmentä.[8]
Wallin aloitti muiden tavoin pyhiinvaellusrituaalin Kaaban temppelistä, joka sijaitsi Al-Haram -moskeijan sisällä. Temppeli kierrettiin vastapäivään seitsemän kertaa. Kun musta kivi ohitetaan, sitä suudellaan tai kosketaan, jos tungokselta pystyy. [9][10] Wallin kertoo, että rakennuksen sivulla seisoi mustia orjia, jotka virtahepopampuilla huitoivat holtittomasti väkijoukkoa, milloin tungos yltyi liian sankaksi. Tästä huolimatta hän onnistui monta kertaa suutelemaan kiveä ilman, että ainoakaan isku osui häneen.[11][10]
Kiertämisen jälkeen pyhiinvaeltajat juovat temppelin pihalla olevan pyhän Zamzam-kaivon vettä. Wallin kertoo, että se oli "suolaista ja pahan makuista".[10][11] Seuraava tehtävä oli rituaalinen juoksu seitsemän kertaa Safa ja Marwa-vuorten välillä. Ne ovat todellisuudessa pieniä nyppylöitä itse temppelin sisäpuolella. Juoksu suoritetaan ensimmäisen viikon kuluessa. Wallinin mukaan matka oli jokseenkin Helsingin Esplanadin pituinen katu ja matka taivallettiin hitaasti juosten ja rukouksia kertaillen. Juoksuradalla oli kova tungos ja Wallin näki useiden juoksevan kasvot veressä kaaduttuaan ja satutettuaan itsensä.[10][11]
Kun rituaalijuoksu oli suoritettu, pyhiinvaeltajat siirtyivät seuraavana päivänä eli 8. joulukuuta 1846 Minan kylään, missä yövyttiin. Wallinin mukaan Mina oli suuri laakso vuoren välissä, missä kummassakin päässä oli kaupungin tapainen. Sieltä jatkettiin aamulla matalalle Arafat-vuorelle (eli "Armonvuorelle"), jossa kaikki valmistivat aamiaista jonkin pensaan juurella. Vuoren alla tasangolla odotettiin sitten, että aurinko laskee. Vuoren korkeimmalla kohdalla oli minbar, josta imaami luki saarnansa, vaikka harvat kuulivat mitään. Tämä oli Wallinin mukaan pyhiinvaelluksen huippukohta. Hän kuitenkin kyllästyi ja kertoo, että "minä puolestani en koko islamissa ollut nähnyt mitään niin hengetöntä ja merkityksetöntä, mitään niin vähän juhlallista kuin tämä seisoskeleminen siinä vuoren juurella."[12][13]
Arafat-vuorelta siirryttiin kamelikyydillä Muzdalifaan, missä yövyttiin. Wallin kertoo, että täällä jokainen keräsi noin 70 kiveä ennen kuin heittäydyttiin nukkumaan. Wallin tallensi myös Suomenlinnan tataarien imaamille pullollisen Zamzamin vettä sekä Muzdalifan kiviä. Vaeltajat palasivat Minaan ja kivittivät (rajm) siellä Saatanaa eli kahta kivipylvästä. Minassa pyhiinvaellus päättyi. Useimmat vielä osallistuivat teurastamaan uhrieläimen, joiden liha jaettiin köyhille.[7]
Muutama kolikko taskussa Wallin lähti paluumatkalle ja saapui ensiksi Jeddan satamakaupunkiin, josta hän pääsi vuonna 1846 verraten hyvällä aluksella lähtemään Egyptiin. Wallin pelkäsi merimatkaa ja matkaseuraansa, kahdeksaa kiihkoisaa Mekan sheikkiä, jotka eivät koskaan maininneet kristittyä toivottamatta tälle Herran kirousta. Mukana kulkeneista aluksista kaksi teki haaksirikon, mutta Wallinille vakuutettiin, että se oli vähän. Matka oli ollut rasittava, hermoja kysyvä ja väsyttävä. Hän oli kuitenkin viihtynyt hyvin yksinkertaista ja luonnonmukaista elämää viettäneiden paimentolaisten keskuudessa.[14]
Palestiina ja Syyria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sairasteltuaan jonkin aikaa Kairossa, Wallin lähti vuoden 1846 lopulla virkistysmatkalle Palestiinaan ja Syyriaan. Matkan oli tarkoitus olla samalla myös työmatka. Hän kuitenkin poikkesi alkumatkasta Pyhän Katariinan luostariin Siinain autiomaassa.
Wallin jatkoi matkaansa Palestiinaan ja kävi eri uskontokuntien pyhillä paikoilla. Hän tutustui erityisesti alueen etnisten ryhmien elämäntapoihin ja uskonnollisiin menoihin. Lisäksi hän oli kiinnostunut arabian kielen Syyriassa puhutusta murteesta.
Wallin jatkoi matkaansa aina Damaskokseen ja Baalbekiin saakka. Paluumatkan hän aloitti Beirutista, josta hän matkusti meritse Aleksandriaan. Hän pääsi Kairoon vuonna 1847. Kairossa hän koki miellyttävän yllätyksen. Kotimaasta oli saapunut rahalähetys. Saamansa yliopiston Aleksanterin-apurahan turvin Wallin saattoi suunnitella kolmatta tutkimusmatkaa autiomaahan. Hänen jo tekemänsä matkat olivat saaneet osakseen paljon huomiota, eikä vain kotimaassa, vaan myös ulkomailla Euroopassa.
Mesopotamia ja Persia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kolmannelle, pisimmälle ja huomattavimmalle matkalleen Wallin lähti vuoden 1847 loppupuolella. Matka alkoi Siinain eteläkärjestä, ja vaiheikkaiden kokemusten jälkeen Wallin eli Abd Wali, kuten häntä alueella kutsuttiin, saapui Ha’iliin. Hänen tarkoituksenaan oli jatkaa Riadiin ja tavata siellä wahhabilaisten ruhtinas ja koko Nedzhadin ruhtinas Feisal. Tämän jälkeen hänen oli tarkoitus jatkaa maan sisäosiin. Ilmeisesti matkasuunnitelmaan tuli muutos siksi, että hänen henkilöllisyytensä ja vääräuskoisuutensa olivat paljastuneet, ja hän olisi siten joutunut hengenvaaraan.
Koska matkasuunnitelmaan tuli äkillinen muutos, Wallin liittyi kohti pohjoista matkanneeseen karavaaniin ja kulki sen mukana halki pohjoisen Arabian Bagdadiin saakka. Hän on ensimmäinen eurooppalainen, joka on tuosta matkasta suoriutunut.
Matka oli rasittava, ja aikalaislähteet kertovat, että Wallin olisi sanonut loppumatkasta - kuumeen, paiseiden ja maksataudin riivaamana - kaipaavansa takaisin sivistyneeseen Eurooppaan. Silti hän vielä tämän jälkeen kokosi itsensä yhteen yritykseen ja teki lyhyen kierroksen Persiassa. Persian šaahi oli kuitenkin hiljan kuollut, ja maa oli yleisen sekasorron vallassa, joten aika ei ollut suotuisa Wallinin tutkimusmatkalle. Wallinilla oli myös vaikeuksia sopeutua persialaisten mentaliteettiin ja tapoihin. Käytyään Esfahanissa ja Šīrāzissa hän joutui Persianlahdella myrskyn kouriin ja lopulta pääsi lahden länsirannalle pieneen Basran kaupunkiin.
Matkakassa oli lopussa, ja hän oli eristäytyneenä koko muusta maailmasta. Hän pääsi kuitenkin englantilaisten avulla uudelleen Bagdadiin, jossa hän lainasi matkarahat ja lähti autiomaan kautta Kairoon. Ennen kuin hän pääsi Damaskokseen, beduiinit ryöstivät hänet täysin puhtaaksi, mutta hän selvisi kaupunkiin saakka.
Wallin saapui Kairoon keväällä 1849, ja 9. elokuuta samana vuonna hän nousi Aleksandriassa laivaan, joka vei hänet Italiaan. Sveitsin, Saksan ja Belgian kautta hän saapui Englantiin.
Paluu Eurooppaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallin matkusti Lontooseen, jossa hänen oli tarkoitus sopeutua ilmastomuutokseen, joka olisi häntä vastassa Pohjoismaissa, sekä saattaa painokuntoon keräämänsä kieli- ja kansatieteelliset aineistot. Hän perehtyi Lontoon kirjastoissa Arabiaa koskevaan kirjallisuuteen ja laati englanninkielisen kuvauksen kolmannesta ja viimeisimmästä matkastaan.
Wallinin matka käsittelevä teksti luettiin Englannin maantieteellisen seuran kokouksessa, jossa hän oli itse läsnä. Raportti herätti ansaittua laajaa huomiota ja julkaistiin vuonna 1851 seuran aikakauskirjassa nimellä "Notes Taken During a Journey Through Part of Northern Arabia in 1848". Seura julkaisi vuonna 1854 aikakauskirjassa Wallinin toisenkin matkakuvauksen nimellä "Narrative of Journeys From Cairo to Medina and Mecca by Suez, Arabia, Tawila, Al-Jauf, Jubbe, Hail and Nejd, in 1845". Tunnustuksena Wallinin suurista ansioista Arabian tutkijana seura antoi hänelle 25 guinean summan. Palkinnon oli edellisenä vuonna saanut David Livingstone.
Tekeillä olleeseen Itä-Intian kauppakomppanian karttaan hän antoi arvokkaita täydennyksiä, ja näistä ansioistaan hän sai kauppakomppanian palkinnon. Myös Pariisin maantieteellinen seura antoi Wallinille tunnustuksena suuren hopeamitalin. Saksan itämainen seura kutsui Wallinin kunniajäsenekseen ja julkaisi hänen beduiinilauluja käsittelevän tutkimuksensa "Probe aus einer Anthologie neuarabischer Gesänge, in der Wüste gesammelt (1851–52)".[15] Seura julkaisi myös Wallinin arabian kielen äänteitä käsittelevän teoksen Über die Laute des Arabischen und ihre Bezeichnung sekä teoksen beduiinien kielestä Bemerkungen über die Sprache der Beduinen.
Paluu Suomeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallin palasi Suomeen vaivihkaa 15. kesäkuuta 1850. Syksyn promootiojuhlissa hän nousi keskeiseksi henkilöksi. Hän esitti samalla tarkastettavaksi yliopistollisen väitöskirjansa. Teos osoitti hänen syvällisen perehtyneisyytensä arabiankieliseen kirjallisuuteen ja islamilaisen maailman tuntemuksensa. Vuonna 1851 Wallin sai nimityksen itämaiden kirjallisuuden professorin virkaan. Jotta oppilaiden olisi helpompi seurata alan opetusta, hän julkaisi pienen arabian kielioppia koskevan teoksen.
Englannin maantieteellinen seura ehdotti yhteistyössä Venäjän maantieteellisen seuran kanssa, että Wallin lähtisi Itä-Intian kauppaseuran taloudellisesti tukemana uudelle tutkimusmatkalle Sisä-Arabiaan. Tästä projektista ei kuitenkaan tullut mitään, ja se pahoitti Wallinin mieltä. Toisaalta kuitenkin sairaus oli alkanut vaivata yhä uupuneempaa Wallinia. Hän kuoli vuonna 1852, vain pari kuukautta myöhemmin kuin tutkijatoverinsa M. A. Castrén.
Wallinin aloittaman laajan matkakertomuksen Georg Aug. Wallins första resa från Cairo till arabiska öknen i april 1845 alun saattoi hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1853 julkisuuteen B. O. Schauman. Lopullisen Wallinin matkamuistiinpanojen toimituksen laati 1860-luvulla S. G. Elmgren neljänä niteenä. Hänen teostensa kriittinen kokonaisjulkaisu laadittiin vasta 2010-luvulla.[16]
Jälkimaine ja merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Wallinin kirjeiden suomentajat toteavat, että Wallinista on tullut "Suomen itämaiden tutkimuksen suojeluspyhimys", Muun muassa Suomen Itämainen Seura pitää vuosikokouksensa hänen syntymäpäivänään. Sanotaan myös, että jokseenkin jokainen, joka on Suomessa arabiaa harrastanut, on tavalla tai toisella joutunut työskentelemään hänen jäämistönsä parissa.[17] Kansainvälisesti on arvioitu, että Wallin oli eräs kyvykkäimmistä eurooppalaisista, jotka ovat astuneet jalallaan Arabiaan. Hänen pätevyyttään on verrattu häntä aiempiin tutkijoihin Ulrich Jasper Seetzeniin (1767–1811) ja Johann Ludvig Burckhardtiin. Häntä on luonnehdittu Arabian tutkijana ensimmäiseksi moderniksi tutkimusmatkailijaksi, joka valmistautui tehtäväänsä huolellisesti, aikoen olla jättämättä jälkeensä tuleville mitään uutta kerrottavaa. Wallinin muistiinpanot olivat pikkutarkkoja, mutta hän ei kantanut mukanaan muita tutkimusvälineitä.[18] Hän kirjoitti muistiinpanonsa ruotsiksi arabialaisilla kirjaimilla itsekehittämällään menetelmällä.[19]
Kaj Öhrnberg toteaa, että Wallinin kansainvälinen maine oli korkeimmillaan heti hänen tutkimusmatkojensa jälkeen. Hän oli ensimmäinen, joka keräsi beduiinirunoutta ja teki havaintoja beduiinimurteista; hänen arabian fonetiikkaa koskevat havaintonsa säilyivät tärkeinä 1900-luvulle asti; hän oli ensimmäinen, joka paneutui puhutun arabian tutkimiseen. Nykyisin Wallin on kuitenkin siirtynyt oppikirjojen alaviitteeksi, kun tutkimus on mennyt hänen ohitseen.[20]
Lähi-idässä Wallin nauttii nykyään suurta arvostusta. Arabian olojen ja maantieteen kuvauksissaan hän oli usein ensimmäinen - ja ainoa -, joka on jättänyt mainintoja yksittäisistä heimoista ja paikkakunnista, esim. Dûmat Al-Jandalin keidas Al-Jawfin alueella[21] ja Teiman kaupunki Mekan ja Damaskuksen puolivälissä.[22] Tämä on nostanut hänen arvostustaan erityisesti Saudi-Arabiassa.[23]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alkuperäisjulkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- De Praecipua inter hodiernam Arabun linguam et antiquam differentia, 1839 (väitöskirja).
- Carmen Elegiacum Ibnu-L-Faridi com commentario Abdu-L-Ghanyi, 1850 (professorinväitöskirja).
- Notes Taken During a Journey Though Part of Northern Arabia in 1848, 1851.
- Narrative of a Journeys From Cairo to Medina and Mecca by Suez, Arabia, Tawila, Al-Jauf, Jubbe, Hail and Nejd, in 1845, 1854.
- Probe aus einer Anthologie neuarabischer Gesänge, in der Wüste gesammelt (1851–52).
- Georg Aug. Wallins första resa från Cairo till arabiska öknen i april 1845, toim. B. O. Schauman, Simelius, 1853.
- Narrative of the Journey from Cairo to Jerusalem via Mount Sinai, 1855.
- Über die Laute des Arabischen und ihre Bezeichnung, 1855.
- Bemerkungen über die Sprache der Beduinen.
Kokoomateoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten åren 1843–1849: dagbok och bref. Första bandet; efter resandens död utgifna af S. G. Elmgren. Frenckell, 1864
- Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten åren 1843–1849: dagbok och bref. Andra bandet, efter resandens död utgifna af S. G. Elmgren. Frenckell, 1864
- Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten åren 1843–1849: dagbok och bref. Tredje bandet, efter resandens död utgifna af S. G. Elmgren. Frenckell, 1865.
- Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten åren 1843–1849: dagbok och bref. Fjerde bandet; efter resandens död utgifna af S. G. Elmgren. Frenckell, 1866
- Bref och dagboksanteckningar af Georg August Wallin. Jämte En lefnadsteckning utgifna af Knut Tallqvist. Svenska litteratursällskapet i Finland, 1905.
- Suwar min šimālī ǧazīrat al-arab (Kuvia Arabian niemimaan pohjoisosasta), Bi-qalam... Ǧūrǧ August Vālīn. Tarǧuma Samīr Salīm Šibli. Rāgi a: Yūsuf Ibrāhīm Yazbak, [Yrjö Aukusti Wallin]. Bayrūt: Awrāq lubnāniyya, 1971.
- Källan i fjärran öknen, toim. Göran Schildt, Rabén & Sjögren, 1976
- Travels in Arabia (1845, 1848). Falcon-Oleander, 1979. ISBN 0-900891-53-X
- Scenes from the Northern Arabic Peninsula = Suwar Min Shmali Jazirat Al-Arab, by George August Wallin. Realized in Arabic by the historian Youssef I. Yazbec. Translated from English by Samir Chibli. Painos:2nd edition. Julkaistu: Beirut: Toufic Fadel, 1991.
- Skrifter 1: Studieåren och resan till Alexandria. Utgivna av Kaj Öhrnberg & Patricia Berg under medverkan av Kira Pihlflyckt. Svenska litteratursällskapet i Finland 2010. ISBN 978-951-583-189-7 (Teoksen verkkoversio.)
- Skrifter 2: Det första året i Egypten 1843–1844. Utgivna av Kaj Öhrnberg & Patricia Berg under medverkan av Kira Pihlflyckt. Svenska litteratursällskapet i Finland 2011. ISBN 978-951-583-227-6 (Teoksen verkkoversio.)
- Skrifter 3: Kairo och resan till övre Egypten 1844–1845. Utgivna av Kaj Öhrnberg & Patricia Berg under medverkan av Kira Pihlflyckt. Svenska litteratursällskapet i Finland 2012. ISBN 978-951-583-249-8 (Teoksen verkkoversio.)
- Skrifter 4: Färderna till Mekka och Jerusalem 1845–1847. Utgivna av Kaj Öhrnberg och Patricia Berg under medverkan av Kira Pihlflyckt. Svenska litteratursällskapet i Finland 2014. ISBN 978-951-583-269-6 (Teoksen verkkoversio.)
- Skrifter 5: Norra Arabiska halvön och Persien 1847–1849. Utgivna av Kaj Öhrnberg, Patricia Berg och Kira Pihlflyckt. Svenska litteratursällskapet i Finland 2014. ISBN 978-951-583-285-6 (Teoksen verkkoversio.)
- Skrifter 6: Resan hem via London 1849–1850. Utgivna av Kaj Öhrnberg, Patricia Berg och Kira Pihlflyckt, översättning av tyska brev Elisa Veit. Svenska litteratursällskapet i Finland 2015. ISBN 978-951-583-339-6 (Teoksen verkkoversio.)
- Skrifter 7: Professorsåren i Helsingfors 1850–1852. Utgivna av Kaj Öhrnberg, Patricia Berg och Kira Pihlflyckt. Svenska litteratursällskapet i Finland 2016. ISBN 978-951-583-358-7 (Teoksen verkkoversio.)
- Skrifter: Appendix. Material nedtecknat på Arabiska halvön 1845–1848. Utgivna av Kaj Öhrnberg, Patricia Berg och Kira Pihlflyckt. Svenska litteratursällskapet i Finland 2017. ISBN 978-951-584-411-9 (Teoksen verkkoversio.)
Suomennetut teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tutkimusmatkoilla arabien parissa: otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä. Toimittaneet Jussi Aro ja Armas Salonen, WSOY 1966. (2. p. 1989, 3. p. 2000.) ISBN 951-0-15775-9
- Aavikon vaeltaja. Elämä ja päiväkirjat. Toimittanut Kaj Öhrnberg. Suomentanut Jaakko Anhava. Otava 2007. ISBN 978-951-1-17124-9
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Aro, Jussi & Salonen, Armas: ”Georg August Wallin. Teoksessa: Aro, Jussi & Salonen, Armas (toim.)”, G. A. Wallin. Tutkimusmatkoilla arabien parissa, s. 5-16. Wsoy, 2000. ISBN 951-0-15775-9
- Elmgren, S.G.: Georg August Wallins reseteckningar från Orienten åren 1843–1849, vol. 1–4. Frenckell, 1864–1866.
- Löytönen, Markku (toim.): Matka-arkku: Suomalaisia tutkimusmatkailijoita. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1989. ISBN 951-717-561-2
- Löytönen, Markku & Waismaa, Miisa: Arabian salaperäinen vaeltaja: Tutkimusmatkaaja G. A. Wallin. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. ISBN 951-746-259-X
- Marjomaa, Ulpu (toim.): 100 Faces from Finland: A Biographical Kaleidoscope. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-746-215-8
- Mead, W. R.: G. A. Wallin and the Royal Geographical Society. Studia Orientalia, 1958, 23. vsk.
- Tallqvist, Knut: Yrjö Aukusti Wallin. Kansanvalistus-seura, 1903.
- Tallqvist, Knut (toim.): Bref och dagsboksanteckningar af Georg August Wallin. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1905.
- Tiitta, Allan: Suomalaiset tutkimusmatkat. (Toimittanut Markku Löytönen) Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2009. ISBN 978-951-746-774-2
- Trautz, M.: A forgotten explorer of Arabia: G. A. Wallin. Journal of the Royan Central Asiatic Society, 1932, 19. vsk.
- Vehkavaara, Mikko: Anti-Xenophobia, Fighting Discursive Xenophobia with G. A. Wallin’s Travel Discourse. Lisensiaatintyö, 1997.
- Wallin, Georg August: Tutkimusmatkoilla arabien parissa. Otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä. (Suomeksi toim. Jussi Aro ja Armas Salonen) Porvoo Helsinki: WSOY, 2000 (3. painos).
- Wallin, G.A.: ”Käynti Mekassa ja Medinassa”, Aavikon vaeltaja. Elämä ja päiväkirjat. Suomentanut Jaakko Anhava. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-17124-9
- Öhrnberg, Kaj (toim.): ”Käynti Mekassa ja Medinassa”, Teoksessa: G.A. Wallin. Aavikon vaeltaja. Elämä ja päiväkirjat. Suomentanut Jaakko Anhava. Otava, 2007. ISBN 978-951-1-17124-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Aro & Salonen 2000, s. 6
- ↑ Aro & Salonen 2000, s. 7
- ↑ a b c Aro & Salonen 2000, s. 8
- ↑ Aro & Salonen 2000, s. 9
- ↑ Salmén, Leif: Itämainen huone, s. 63. Teos 2017. ISBN 978-951-851-775-0
- ↑ Wallin, G.A.: Tutkimusmatkoilla arabien parissa. Otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä. WSOY, 2000.
- ↑ a b Wallin 2007, s. 443-444
- ↑ Öhrnberg 2007, s. 436
- ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Islamin käsikirja, s. 129-136. Otava, 2004.
- ↑ a b c d Wallin 2007, s. 441-442
- ↑ a b c Wallin, 2000, 181
- ↑ Wallin, 2000. 182
- ↑ Wallin 2007, s. 443
- ↑ Wallin 2007, s. 444-447
- ↑ Probe aus einer Anthologie neuarabischer Gesänge. Martin-Luther-Universität.
- ↑ Hällsten, Annika: Georg August Wallin var vår första wallraffare. Hufvudstadsbladet, 15.10.2017, s. 36–37. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jussi Aro ja Armas Salonen: Georg August Wallin. Teoksessa: G. A. Wallin. Tutkimusmatkoilla arabien parissa. Otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä., s. 15. WSOY, 2000.
- ↑ David George Hogarth: The Penetration of Arabia: A Record of the Development of Western Knowledge Concerning the Arabian Peninsula, s. 11. Cambridge University Press, 1904/2011. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Jussi Aro ja Armas Salonen (Toim.) G. A. Wallin: Tutkimusmatkoilla arabien parissa. Otteita matkapäiväkirjasta ja kirjeistä., s. 13-14. WSOY, 2000.
- ↑ Öhrnberg Kaj K. A., (toim.) Georg August Wallin: Aavikon vaeltaja. Elämä ja päiväkirjat. Suomentanut Jaakko Anhava, s. 5-6. Otava 2007.
- ↑ UNESCO Centre du patrimoine mondial: Dûmat Al-Jandal Historical Oasis in Al-Jawf Region - UNESCO World Heritage Centre UNESCO Centre du patrimoine mondial. Viitattu 7.10.2021. (ranska)
- ↑ Raymond P. Dougherty: A Babylonian City in Arabia. American Journal of Archaeology, 1930, nro 34, s. 296–312. doi:10.2307/497985 ISSN 0002-9114 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kaj Öhrnberg: Kansallisbiografia kansallisbiografia.fi. 19.11.1998.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Öhrnberg, Kaj: ”Wallin, Georg August (1811–1852)”, Suomen kansallisbiografia, osa 10, s. 297–298. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-451-2 Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tutkimusmatkailija G. A. Wallin jäi kaipaamaan beduiinien maailmaa Yle Uutiset. Arkistoitu 27.12.2011. Viitattu 11.8.2020. Näyttely Kansalliskirjastossa 21.10.2011–29.2.2012.
- Historiallisia humanisteja.
- Wallinin matkakirjeet Kansalliskirjaston nettisivuilla.
- Katu-uskottavat tieteentekijät: Wallininkatu. Yle Areena 17.1.2017.
- Georg August Wallin. 375 humanistia 7.3.2015. Helsingin yliopisto.
- Krohn, Julius: Yrjö Aukusti Wallin ja hänen matkansa Arabiassa. (Gutenberg-projektin sivuilla).
|