Gabriel von Bonsdorff (jääkäri)
Gabriel von Bonsdorff (16. tammikuuta 1893 Helsinki – 12. elokuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen jääkärieversti, metsänhoitaja, vapaaherra ja von Bonsdorff -aatelissuvun vapaaherrallisen haaran päämies.[1] Hänen vanhempansa olivat professori, lääkintäkenraalimajuri ja vapaaherra Hjalmar Gabriel von Bonsdorff ja Julia Maria Sofia Hirn. Hänet vihittiin avioliittoon Marianne Ida Augusta Wärnhjelmin kanssa 1928.[2][3]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Bonsdorff kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta 1912 ja liittyi Nylands Nationiin. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopistossa filosofisen tiedekunnan maanviljelystaloudellisella osastolla 1913–1914 ja 1923–1925. Metsänhoitajan tutkinnon hän suoritti 1925.[2][3]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Von Bonsdorff liittyi ensimmäisten joukossa jääkäriliikkeeseen, jolle Saksa antoi sotilaskoulutusta "partiolaiskurssilla" Lockstedtin leirin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa helmikuussa 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin syksyllä von Bonsdorff sijoitettiin Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoona 27:n 1. konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa Saksan armeijassa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijaa vastaan itärintamalla Saksan miehittämällä alueella Misajoella ja Lielupejoella.[2][3]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen sisällissota
Von Bonsdorff saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana Vaasaan majuriksi ylennettynä helmikuun lopulla 1918 osallistuakseen hallituksen alaisten Suomen tasavallan joukkojen (valkoiset) taisteluihin sisällissodassa. Hänet määrättiin ensin komentajaksi 4. jääkäripataljoonaan ja sitten maaliskuussa 2. jääkärirykmenttiin, jossa ominaisuudessa oli Tampereen taistelussa sekä Viipurin taistelussa eversti Ausfeldin ryhmän vasemmassa siivessä, mihin kuuluivat 6. ja 13. jääkäripataljoona sekä osia 15. jääkäripataljoonasta. Joukot etenivät Karjalankannaksella vallaten Kuokkalan ja jatkoivat edelleen Venäjän rajalle saakka.[2][3]
Sisällissodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sisällissodan jälkeen Von Bonsdorff toimi edelleen 2. jääkärirykmentin komentajana, mutta syksyllä 1918 hänet komennettiin komentajaksi Sortavalan rajavartioryhmään. Keski-Suomen rykmentin komentajaksi hänet nimitettiin 1919. Von Bonsdorff erosi armeijan palveluksesta 1922 ja siirtyi Kymin-yhtiön palvelukseen ollen samalla Kymintehtaan suojeluskunnan paikallispäällikkönä vuoteen 1923. Yksityismetsänhoitajana hän toimi Turun seudulla 1925–1931 ja Suojärvellä Aunuksen Puuliikkeen metsänhoitajana 1932–1934. Lauttakaluston toimitusjohtajana von Bonsdorff oli 1934–1939. Salmin uittoyhdistyksen apulaisuittopäällikkönä hän toimi 1934–1937.[2][3]
Toinen maailmansota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan von Bonsdorff osallistui Sortavalan suojeluskunnan piiripäällikkönä ja rauhan tultua 3. raja-alakomitean puheenjohtajana. Jatkosodan alkaessa hän oli Vaasan sotilasläänin komentajana, josta hänet komennettiin päämajan linnoitusosaston metsätoimiston päälliköksi 1941. Laatokan Karjalan uittopäällikkönä von Bonsdorff toimi 1942–1944.[3]
Maailmansodan jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Von Bonsdorff siirtyi uittopäälliköksi Savon uittoyhdistykseen, josta tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle 1959. Hänet on haudattu sukuhautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhaan osaan.[3]
Urheilu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Von Bonsdorff edusti jääpalloilijana Helsingin IFK:ta.[4] Hän voitti Suomen-mestaruuden vuosina 1910, 1911, 1912 ja 1913 sekä saavutti SM-hopeaa vuosina 1914 ja 1915.[5] Vuoden 1915 loppuottelu jäi häneltä pelaamatta hänen lähdettyä jääkärikoulutukseen Saksaan.[6] Hän oli yksi ensimmäisistä ulkomailla jääkiekkoa pelanneista suomalaisista aikana, jolloin lajilla ei vielä ollut sarjatoimintaa Suomessa: hän pelasi syksyllä 1912 Englannissa Prince’s Club of Londonin joukkueessa yhdessä HIFK:n jääpallojoukkueesta tutun Raoul Winterin kanssa.[7]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Björkstrand, Olav; Kasila, Markku & Saukkokoski, Jorma: Näin kaikki alkoi – Suomi-kiekon synty- ja alkuvaiheet 1908–1933. Omakustanne, 2021. ISBN 978-952-94-4828-9
- Jernström E: Jääkärit maailmansodassa. Sotateos oy: Helsinki 1933.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto (1938), Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Porvoo WSOY 1938.
- Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Helsinki: Jääkäriliitto, 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Finlands ridderskaps och adels kalender 1956, sivu 66
- ↑ a b c d e Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Björkstrand ym. 2021 s. 47
- ↑ Björkstrand ym. 2021 s. 82–84
- ↑ Björkstrand ym. 2021 s. 49, 82
- ↑ Björkstrand ym. 2021 s. 48
- ↑ Jernström 1933: 149.