Einar Johansson
Einar Vilhelm Johansson (6. syyskuuta 1885 Vaasa – 24. marraskuuta 1959) oli suomalainen jääkärimajuri. Hänen vanhempansa olivat kauppias Karl Magnus Johansson ja Anna Vilhelmina Enqvist. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Judith Elisabeth Blomqvistin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johansson kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1904 ja liittyi Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1904–1905 ja Teknillisen korkeakoulun koneinsinööriosastolla vuosina 1905–1911 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon vuonna 1911. Opintojaan hän täydensi kutomateollisuuden ammattikoulussa (Höhere preussische Fachschule für Textilindustrie) Gladbachissa vuonna 1912 ja Hannoverin teknillisessä korkeakoulussa vuonna 1914.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johansson liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 55 muun miehen kanssa 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan. Myöhemmin 6. marraskuuta 1915 hänet sijoitettiin Kuninkaallisen, Preussin Jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella Riianlahdella, Schmardenissa ja Aa-joella. Hän hoiti myös pataljoona muonitusupseerin tehtäviä.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Katso myös: Suomen sisällissota
Johansson saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana kapteeniksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan huolto-osaston päälliköksi 1. jääkäriprikaatin esikuntaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan päätyttyä Johansson siirtyi 6. toukokuuta 1918 alkaen päämajaan, jonka nimi muutettiin myöhemmin Yleisesikunnaksi ja hän työskenteli kulkulaitos- ja etappiosastolla, josta hän erosi 1. lokakuuta 1919 ja siirtyi Helsinkiin insinööriksi Ab. Max Schiller & co:n palvelukseen, josta hän siirtyi 1. helmikuuta 1921 Oy Suomen ampumatarvetehtaan toimitusjohtajaksi ja edelleen 1. lokakuuta 1924 alkaen Ab Sandman & co:n myyntipäälliköksi ja viimein Oy Suomen puhallintehtaan palvelukseen.[1][2]
Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Johansson osallistui talvisotaan 5. Divisioonan aseupseerina osallistuen taisteluihin karjalan kannaksella. Talvisodan jälkeen hän jatkoi toimiaan edelleen insinöörinä Oy Suomen Puhallintehtaassa, mistä toimesta hän jäi eläkkeelle vuonna 1952.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
    |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.