Osvald Sivén

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Valter Sivén)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Valter Osvald Sivén
Valter Osvald Sivén virkapuvussa.
Valter Osvald Sivén virkapuvussa.
Syntynyt 18. toukokuuta 1868
Helsinki,
Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut 13. joulukuuta 1918 (50 vuotta)
Helsinki,
Suomi
Ammatti ylilääkäri, aktivistijohtaja
Siviilisääty naimisissa
Lapset Paavo Oskar Edvard, Liisa Margareta, Hans Håkon Christian, Anna Maria

Valter Osvald Sivén (18. toukokuuta 1868 Helsinki13. joulukuuta 1918 Helsinki) oli omistamansa Kammion hermotautisairaalan ylilääkäri ja aktivistijohtaja.[1][2]

Perhe ja opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivénin vanhemmat olivat piirilääkäri Frans Edvard Sivén ja Olga Laetitia Lindeqvist o.s. Polin ja hänet vihittiin avioliitoon vuonna 1895 Siiri Blomstedtin (18711948) kanssa.[3] Heille syntyi neljä lasta: Paavo Oskar Edvard Sivén (vuodesta 1927 Susitaival) (18961993), jääkärieverstiluutnantti ja IKL:n kansanedustaja, Liisa Margareta Sivén (18971985), joka oli naimisissa vuodesta 1919 Pertunmaan kirkkoherran ja IKL:n poliitikon, rovasti Aarne Israel Kallialan (18951953) kanssa, Hans Håkon Kristian "Bobi" Sivén (18991921), joka ampui itsensä vuonna 1921 vastalauseena Tarton rauhansopimuksen ehdoille ollessaan Repolan nimismiehenä ja Anna Maria Sivén (avioiduttuaan Leisten) (19031991), joka oli sairaanhoitaja.[1][2]

Hän pääsi ylioppilaaksi 1887 Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1889 ja maisteri tutkinnon 1890, lääketieteen lisensiaatin tutkinnon 1896 ja lääketieteen ja kirurgian tohtorin tutkinnon 1898.[3] Sivén teki myös opintomatkoja Tukholmaan, Berliiniin ja Leipzigiin.[1][2]

Toiminta terveydenhuollon parissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivén toimi Ruokolahden ja Joutsenon kunnanlääkärinä vuosina 1897–1898 ja Helsingin yliopiston fysiologian dosenttina 19001918, Helsingin yliopistollisen sairaalan sisätautien osaston apulaislääkärinä 19011904 ja Kammion hermotautisairaalan ylilääkärinä 19041915.[3]

Toiminta aktivisti- ja jääkäriliikkeessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivén toimi routavuosina Kagaalissa (passivisen vastarinnan miehissä) ja liittyi myöhemmin aktiiviseen vastustuspuolueeseen, josta hänet valittiin Voimaliiton johtokunnan jäseneksi.[4] Hän liittyi vuonna 1915 Aktiiviseen komiteaan ja toimi sen puheenjohtajana vuosina 19161917. Tänä aikana hän edusti komiteassa vanhoja aktivisteja ja maalaisliittoa. Komitean jäsenenä hän osallistui suuriin jääkärivärväyksiin syksyllä 1915 ja keväällä 1916.[4]

Värväreitä ja etappimiehiä: vasemmalta ylhäältä: jääkärimajuri Kurt Wallenius (käytti nimeä Aarne Pursiainen), kapteeni Urho Sihvonen (Oravapoika), majuri Lennart Oesch (Johansson), vänrikki Väinö Sutinen (Blomberg), kapteeni Erkki Viitasalo (Torniaisen Ville), kapteeni Tauno Ilmoniemi (Möttönen) ja vänrikki Eino Koivisto (Aho); keskirivissä: kapteeni Friedel Jacobsson (metsänhoitaja Borg), maisteri H. Stenberg, vääpeli Väinö Heikkinen (Hallan Väinö) ja tohtori Valter Sivén, alarivissä: kapteeni Aarne Salminen (Virén), vääpeli Savolainen ja Vääpeli Vilkman. Kuva: Tukholma tammikuu 1917

Aktivistiliikkeen toiminnan paljastuttua Sivén pakeni tammikuussa 1917 Ruotsiin, missä hän toimi Tukholmassa Suomen vapausliikkeen ulkomaanvaltuuskunnan jäsenenä. Vielä saman vuoden aikana Sivén matkusti Ruotsista Saksaan, jossa hän toimi Suomen vapausliikkeen edistämiseksi Saksan viranomaisten parissa. Lopulta hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa suomalaisille jääkärikoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n riveihin Libaussa 20. tammikuuta 1917. Pataljoonassa hänet nimitettiin pataljoonan ylilääkäriksi.[4]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sivén palasi takaisin Suomeen jääkärien etukomennuskunnan mukana Vaasaan 18. helmikuuta 1918. Vaasassa hänen ninmitettiin paikkakunnalla toimivan väliaikaisen lääkintähallituksen päälliköksi. Tehtävässä hän aloitti 4. maaliskuuta 1918 ja oli tehtävässä 9. toukokuuta 1918 saakka, siis osapuilleen Suomen sisällissodan ajan. Sisällissodan jälkeen hänet nimitettiin Suomen armeijan ylilääkäriksi 1. kesäkuuta 1918 alkaen. Myöhemmin hän toimi armeijan vt. ylilääkärinä jona aikana hän osallistui Saksassa käytyihin Suomen ja Venäjän välisiin rauhanneuvotteluihin Suomalaisen valtuuskunnan jäsenenä.[4] Saksan armeija palkitsi hänet 2. luokan rautaristillä.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
  • Susitaival, Paavo: Aktivistit toimivat, WSOY: Porvoo 1968.

Verkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
  3. a b c Susitaival 1968: 28.
  4. a b c d Susitaival 1968: 29.