Dragon / Penske Autosport

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Dragon Racing)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dragon / Penske Autosport
Koko nimi Dragon / Penske Autosport
Päämaja Yhdysvallat Los Angeles, Yhdysvallat[1]
Yhdistynyt kuningaskunta Silverstone, Yhdistynyt kuningaskunta
Tallipäällikkö Yhdysvallat Jay Penske
Kilpakuljettajat Brasilia Sérgio Sette Câmara
Italia Antonio Giovinazzi
Runko Spark SRT05e
Moottori Penske EV-5
Renkaat M
Nykyiset sarjat Formula E
Ensimmäinen kilpailu Kiinan ePrix 2014
Kilpailuja 84
Tuloksia
Valmistajien
maailmanmestaruuksia		 0
Kuljettajien
maailmanmestaruuksia		 0
Voittoja 2
Paalupaikkoja 2
Nopeimpia kierroksia 6

Dragon / Penske Autosport on yhdysvaltalainen moottoriurheilutalli, jonka perustivat Jay Penske ja Stephen J. Luczo. Talli kilpaili ensimmäistä kertaa vuoden 2007 Indianapolis 500 -kilpailussa. Vuosina 2007–2014 talli kilpaili pohjoisamerikkalaisessa IndyCar sarjassa. Talli siirtyi vuonna 2014 kansainväliseen Formula E -sarjaan, jossa on kilpaillut sarjan ensimmäisestä kaudesta alkaen.[2]

IndyCarissa talli aloitti kilpailemisen nimellä Luczo Dragon Racing. Kaudella 2010 tallin nimi oli de Ferran Dragon Racing ja vuodesta 2011 Dragon Racing. Dragon Racing saavutti yhteensä kolme palkintosijaa, kaikki Sébastien Bourdaisin toimesta kaudella 2013.

Formula E:ssä talli jatkoi nimellä Dragon Racing. Kaudella 2016–2015 nimeksi muuttui Faraday Future Dragon Racing, mutta seuraavalla kaudella nimi oli taas Dragon Racing. Kaudeksi 2018–2019 nimeksi tuli sponsorisopimuksen mukaisesti GEOX Dragon. Nykyisen nimen talli otti käyttöön kaudella 2020–2021.

Jay Pensken isä Roger Penske omistaa moottoriurheilutalli Team Pensken.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tallin perustivat vuonna 2006 yhdysvaltalaiset Steve Luzco ja Jay Penske. Talli kilpaili ensimmäistä kertaa vuoden 2007 Indy 500 kilpailussa ja osallistui vuonna 2008 osittain IndyCar sarjaan. Seuraavana vuonna talli ajoi koko kauden sarjassa. Vuonna 2014 IndyCar toiminta lopettiin ja talli siirtyi kilpailemaan uuteen Formula E -sarjaan, jossa se oli yksi perustajajäsenistä.

IndyCar Series (2007–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Briscoe odottamassa vuoroaan vuoden 2007 Indy 500 -kilpailun aika-ajossa.

Talli aloitti kilpailemisen nimellä Luczo-Dragon Racing. Tallin yhteistyökumppani oli Symantec Corporation. Vuonna 2007 talli osallistui vain Indy 500 kilpailuun, johon talli ilmoitti kuljettajakseen australialaisen Ryan Briscoen.[4] Briscoe oli aika-ajoissa seitsemän ja itse kilpailussa viides. Indy 500 oli osa vuoden 2007 InsyCar sarjaa, joten Briscoe ansaitsi tallille 30 pistettä.[5] Briscoe oli IndyCar -sarjan tuloksissa lopulta 24. ajettuaan vain yhden osakilpailun. Hän tienasi kaudesta reilut 300 000 Yhdysvaltain dollaria.[6]

Kaudella 2008 Luczo-Dragon Racing osallistui IndyCar sarjassa kuuteen osakilpailuun. Tallin kuljettaja toimi eteläafrikkalainen Tomas Scheckter. Schecterin paras saavutus oli 21. sija Detroitin osakilpailussa.[7] Scheckter ajoi myös vuoden 2008 Indy 500 kilpailussa. Hän oli aika-ajossa 11., mutta joutui keskeyttämään kilpailun 156:lla kierroksella mekaanisen ongelman vuoksi.[8]

Kaudella 2009 talli osallistui ensimmäistä kertaa kokonaiselle IndyCar kaudella. Kuljettajaksi otettiin brasilialainen Raphael Matos, joka oli Indy Lights sarjan mestari edelliseltä vuodelta.[9] Matosin paras sijoitus oli kuudes Milwaukeen osakilpailusta. Indy 500:ssa hän jäi sijalle 22. Matos valittiin kauden päätteeksi sarjan parhaaksi tulokkaaksi[10]. Tallin sponsori oli ensimmäisessä kilpailussa Yhdysvaltain merijalkaväki, lopuissa kilpailuissa sponsori oli Yhdysvaltain ilmavoimat.[11]

Helmikuussa 2010 uutisoitiin, että Luczo-Dragon Racing yhdistyi Gil de Ferran kanssa muodostaen uuden tallin IndyCar sarjaan. Tallin nimeksi tuli de Ferran Dragon Racing ja sen kuljettajana jatkoi Raphael Matos. de Ferran toimi tallin osaomistajana, presidenttinä ja hallintokumppanina. Tallin tavoitteena oli ajattaa kahta autoa kauden aikana.[12] Matos ajoi koko kauden ja yhdysvaltalainen Davey Hamilton osallistui Indy 500 ja Chicagon kilpailuihin[13]. Matos oli parhaimmillaan kahdesti neljäs, São Paulossa ja Watkins Glenissä. Tallin sponsorina kauden ajan oli HP.[14]

Kaudeksi 2011 de Ferran Dragon Racingin kuljettajaksi piti tulla brasialainen Tony Kanaan, joka oli vuoden 2004 mestari. Kanaan ei kuitenkin saanut kasaan tarpeeksi sponsorirahaa, jotta olisi päässyt tallin kanssa sopimukseen.[15] Helmikuussa 2011 uutisoitiin, että talli joutuu lopettamaan toimintansa rahoituksen puutteen vuoksi. Talli oli valmistautunut uuteen kauteen koko talven, tehden kehitystyötä ja päästen sopimukseen Kanaanin kanssa. Gil de Ferranin mukaan talli ei kuitenkaan saanut tarpeeksi rahaa kokoon, jotta voisi tosissaan kilpailla sarjassa koko kautta.[16] Huhtikuussa Jay Penske ilmoitti, että talli kuitenkin osallistuu osaan kauden kilpailuista. Kuljettajaksi saatiin 42-vuotias kanadalainen Paul Tracy, jonka kanssa tehtiin viiden kilpailun sopimus. Penske antoi tallille nimen Dragon Racing.[17] Tracyn lisäksi kiinalainen Ho-Pin Tung osallistui Sonomon osakilpailuun, jossa hän keskeytti kolariin[18]. Tracyn paras sijoitus oli 12. sija Fort Worthin ensimmäisestä kilpailusta. Hänen pääsponsorina toimi kauden aikana Ralph's Grocery (yksi kilpailu), Wix Filters (yksi kilpailu), Motegi Wheels (kaksi kilpailua) ja Make-A-Wish (kaksi kilpailua).[19] Vuoden 2011 Indy 500 kilpailuun Dragon Racing nimesi kuljettajikseen Ho-Pin Tungin, yhdysvaltalaisen Scott Speedin ja kanadalaisen Patrick Carpentierin. Ho-Pin Tung kolaroi autonsa aika-ajoissa, kärsi aivotärähdyksestä ja joutui vetäytymään kilpailusta. Speed korvattiin ensimmäisen aika-ajopäivän jälkeen Carpentierillä, mutta hänkin kolaroi autonsa ajokelvottomaksi. Kukaan kolmesta ei päässyt osallistumaan itse kisaan.[20]

Kaudella 2012 Dragon Racing osallistui taas jokaiseen kilpailuun. Tallin moottoritoimittajaksi valittiin Lotus. Alkukaudella talli ajatti kahta autoa: toista ajoi britti Katherine Legge ja toista ranskalainen Sébastien Bourdais.[21] Indy 500 kilpailun jälkeen talli ajatti vain yhtä autoa, kun moottoritoimittajaksi tuli Chevrolet. Legge ja Bourdais jakoivat ajovuorot.[22] Bourdais ajoi kauden aikana lopulta 11 osakilpailua ja oli parhaimmillaan neljäs Mid-Ohion kisassa. Koko kauden häntä sponsoroi Bing ja McAfee, Indy 500 kilpailun jälkeen myös TrueCar.[23] Legge ajoi kymmenen osakilpailua ja paras sijoitus oli yhdeksäs kauden päättäneessä Fontanan osakilpailussa. TrueCar sponsoroi häntä koko kauden, Bing Indyn jälkeen jokaisen kilpailun ja McAfee neljässä.[24] Leggen sopimus irtisanottiin tammikuussa 2013 ja britti ilmoitti haastavansa Dragon Racingin oikeuteen irtisanomisensa vuoksi. Legge oli tehnyt sopimuksen vuosista 2012 ja 2013.[25]

Kaudella 2013 Dragon Racing ajatti ensimmäistä kertaa koko kauden kahta autoa. Bourdais jatkoi kuljettajana, toista autoa ajoi kolumbialainen Sebastián Saavedra. Pääsponsorina jatkoi Pensken omistama TruCar ja moottoritoimittajana Chevrolet[26] Kauden aikana Bourdais ylsi palkintopallille kolmesti ja johti kauden aikana yhteensä 87 kierrosta. Hän oli kuljettajien pisteissä lopulta sijalla 12. Saavedra oli pisteissä sijalla 21 eikä yltänyt kertaakaan kolmen parhaan joukkoon.[27]

Syyskuussa 2013 Dragon Racing ilmoitti olevansa yksi Formula E -sarjan perustajajäsenistä.[28]

Formula E (2014–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

28. syyskuuta 2013 Dragon Racing ilmoitti tehneensä sopimuksen liittymisestä Formula E -sarjaan. Siitä tuli neljäs sarjaan liittynyt talli ja toinen yhdysvaltalainen Andretti Autosportin jälkeen. Formula E sarjan toimitusjohtajan Alejandro Agagin mukaan oli tärkeää sarjalle saada mukaan Kaliforniassa toimiva talli, koska osavaltiosta oli tullut ”sähköautojen maa”.[29]

Dragon Racing (2014–2016)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2014 talli nimesi ensimmäiseksi kuljettajakseen brittiläisen IndyCar-kuljettaja Mike Conwayn. Vuonna 2014 hän oli myös kilpaillut Toyotalla kestävyysajosarja WEC:ssä. Hänellä oli myös kokemusta GP2 sarjasta.[30] Conway ja Dragon Racing purkivat kuitenkin sopimuksensa syyskuun alussa ennen ensimmäistä kilpailua. Conway oli tehnyt sopimuksen vain kolmesta kilpailusta, mutta totesi myöhemmin tallin kanssa, että hänen on parempi keskittyä kokonaan kilpailemiseen Toyotalla WEC-sarjassa. Conwayn tilalle tuli espanjalainen Oriol Servià.[31] Talli nimesi toiseksi kuljettajakseen heinäkuun lopussa belgialaisen Jérôme d'Ambrosion, joka oli aiemmit kilpaillut Formula 1-sarjassa ja osallistunut Bentleyllä kestävyysajokilpailuihin.[32] Kesken kauden maaliskuussa 2015 Serviàn tilalle tuli ranskalainen Loïc Duval. Servià lopetti kuljettajana ja siirtyi talliin hallintotehtäviin. Hänen tehtävikseen tuli valvoa tallin toimintaa ja yhteistyö kumppaneiden kanssa.[33]

Sarjan ensimmäiset testit ajettiin heinäkuun alussa Donington Parkissa, jossa Conway ajoi tallin ainoaa autoa.[34] Kausi 2014–2015 oli tallille hyvä. Se voitti yhden osakilpailun, saavutti viisi podiumsijoitusta ja yhteensä 171 pistettä. Talli oli toinen, mikä on edelleen tallin paras sijoitus sarjassa.[35] d'Ambrosio voitti kauden kahdeksannen kilpailun Berliinissä ja oli toinen molemmissa Lontoon osakilpailuissa. Hän oli sarjassa lopulta neljäs, häviten mestaruuden voittaneelle Nelson Piquetille 31 pistettä. Duval oli yhdeksäs, ollen parhaimmillaan kolmas Berliinissä ja Lontoon ensimmäisessä kilpailussa. Servià oli 19. ajettuaan neljä kilpailua.[36]

Ensimmäisellä kaudella kaikki tallit käyttivät samaa voimansiirtoa, mutta toisella kaudella voimansiirron kehitys vapautettiin. Dragon Racingista tuli sarjan ainoa asiakastalli, kun se otti käyttöön Venturin valmistaman voimansiirron.[37] Toisella kaudella kuljettajina jatkoivat Duval ja d'Ambrosio. d'Ambrosio testasi ennen kauden alkua myös Venturin autoa ja uutta voimansiirtoa.[38] Kauden aikana talli voitti yhden kilpailun ja sai kolme podiumsijoitusta. Sarjassa se oli neljäs kerättyään 143 pistettä.[35] d'Ambrosio voitti Mexico Cityn ePrixin ja oli kolmas Punta del Estessä ja Lontoon toisessa kilpailussa. Hän lähti kahdesti paalupaikalta ja oli sarjassa viides. Duval oli sarjassa kahdeksas ja parhaimmillaan neljäs neljässä eri kilpailussa.[39]

Faraday Future Dragon Racing (2016–2017)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmanneksi kaudeksi Dragon Racing siirtyi myös valmistajaksi ja teki oman voimansiirron.[37] Tallin yhteistyökumppaniksi ja nimisponsoriksi tuli yhdysvaltalainen sähköautostartup-yritys Faraday Future. Tallin nimeksi tuli Faraday Future Dragon Racing.[40] Heinäkuussa 2016 talli vahvisti, että Duval ja d'Ambrosio jatkavat tallissa myös kolmannella kaudella.[41] Mike Conway tuurasi Duvalia yhdessä kilpailussa, kun ranskalainen joutui osallistumaan samaan aikaan DTM-sarjan kilpailuun.[42] Kausi oli siihen mennessä tallin huonoin. Se jäi kokonaan ilman voittoja, podiumsijoituksia ja paalupaikkoja. Kahdessa kilpailussa talli ajoi kilpailun nopeimman kierroksen. Paras sijoitus kilpailussa oli viides ja talli keräsi vain 33 pistettä, ollen sarjassa kahdeksas.[35] Duval oli sarjassa 15. ja keräsi 20 pistettä. d'Ambrosio oli 18. ja hän keräsi 13 pistettä.[43]

Dragon Racing (2017–2018)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Faraday Future oli tehnyt monivuotisen sopimuksen tallin kanssa, mutta se ajautui edellisen kauden jälkeen taloudelliseen ongelmiin ja purki sopimuksen tallin kanssa marraskuussa 2017.[44] Neljänneksi kaudeksi tallin nimeksi tuli taas Dragon Racing. d'Ambrosio jatkoi tallissa, mutta Duvailin tilalle tuli sveitsiläinen Neel Jani. Jani oli ajanut WEC-sarjassa Porschella ja sai heiltä luvan liittyä Dragon Racingiin.[45] Jani kuitenkin jätti tallin kahden ensimmäisen kilpailun jälkeen ja hänen tilalle tuli argentiinalainen José María López, jolla oli aiempaa kokemusta Formula E-sarjasta.[46] Maaliskuussa 2018 tallin testi- ja varakuljettajaksi nimettiin saksalainen Maximilian Günther. Günther oli osallistunut tulokaskuljettajien testiin tammikuussa ja oli tehnyt vaikutuksen talliin. Aiemmin Günther oli toiminut Mercedeksen DTM-tallin testikuljettajana ja voittanut Euroopan Formula 3 -sarjan mestaruuden.[47]

Kausi oli pisteiden valossa vähän edellistä parempi, mutta talli jäi sarjassa silti yhdeksänneksi. Se saavutti yhden podiumsijoituksen ja kaksi kilpailun nopeinta kierrosta.[35] d'Ambrosio oli pisteissä 14. kerättyään 27 pistettä. Hän oli kolmas Zürichin osakilpailussa. Lopez oli 17. ja hän keräsi 14 pistettä. Jani ajoi kaksi kilpailua ja oli sarjan kuljettajien pisteissä lopulta viimeinen.[48]

GEOX Dragon Racing (2018–2020)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljänneksi kaudeksi tallin nimisponsoriksi tuli italialainen jalkinevalmistja Geox. Tallin nimeksi tuli Geox Dragon Racing ja sopimus tehtiin vuoteen 2021 asti. Geox oli aiemmin sponsoroinnut muun muassa F1-kuljettaja Sebastian Vettelia.[49] Sarjassa siirryttiin toisen sukupolven autojen käyttämiseen.[50] Lopez jatkoi tallin kuljettajana, mutta ensimmäisestä kaudesta alkaen tallin kuljettajana toiminut d'Ambrosio siirtyi Mahindra Racingiin. Hänen tilalleen kilpakuljettajaksi nostettiin testikuljettaja Günther.[51] Tallin vara- ja testikuljettajaksi nimitettiin italialainen Antonio Fuoco. Fuoco kilpaili Formula 2 -sarjassa ja kuului F1-talli Scuderia Ferrarin junioriohjelmaan. Fuoco ajoi Dragon Racingin autoa ennen kauden alkua ajetuissa testeissä yhdessä Lopezin ja Güntherin kanssa.[52] Kolmen ajetun kilpailun jäljeen Güntherin paikan kilpakuljettajana otti brasilialainen Felipe Nasr. Nasr ajoi kolme kilpailua, jonka jälkeen Günther palasi hänen tilalleen kilpakuljettajaksi. Nasrin ajamien kisojen aikana Günther oli toiminut tallin testi-, vara- ja simulaatiokuljettajana.[53]

Kausi oli siihen mennessä tallin historian huonoin. Talli keräsi ainoastaan 23 pistettä ja oli valmistajien sarjassa kymmenes. Paras kilpailusijoitus oli viides.[35] Günther oli lopputuloksissa 17. kerättyään 20 pistettä kauden aikana. Lopezin sijoitus oli 21. ja hän keräsi yhteensä kolme pistettä. Talleista ainoastaan NIO keräsi vähemmän pisteitä.[54]

Viidenneksi kaudeksi talli vaihtoi molemmat kuljettajansa. Elokuussa kuljettajaksi nimettiin entinen F1-kuljettaja Brendon Hartley ja hänen tallikaverikseen syyskuussa nimettiin Nico Müller. Müller ajoi kaudella 2019 DTM-sarjassa. Müllerilla oli kokemus Formula E -sarjasta vain kolmesta testistä, joihin hän oli osallistunut.[55] Helmikuussa 2020 talli nimesi vara- ja testikuljettajakseen ruotsalaisen Joel Erikssonin. Edellisenä vuonna hän oli kilpaillut DTM-sarjassa ja testannut Formula E -autoa vuonna 2018.[56] Hartleyn kausi oli vaikea ja hän jätti tallin kesken kauden keskittyäkseen WEC-sarjaan. Hartleyn tilalle tuli Sérgio Sette Câmara, joka oli ajanut tulokaskuljettajien testissä tallin autolla. Testeissä ja simulaattorissa hän oli tehnyt vaikutuksen tallin johtoon ja insinööreihin.[57]

Kaudesta tuli tallin historian huonoin, kun se saavutti vain kaksi pistettä. Se jäi valmistajien sarjassa yhdenneksitoista.[35] Hartley keräsi tallin ainoat pisteet oltuaan yhdesäs kauden toisessa kilpailussa. Hän jäi kuljettajien pisteissä sijalle 23. Müllerin paras sijoitus oli 12. ja Câmara oli parhaimmillaan sijalla 15. Talleista huonommin menestyi ainoastaan NIO, joka jäi kokonaan pisteittä.[58]

Dragon / Penske Autosport (2020–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2020-2021 Formula E -sarjasta tuli virallinen maailmanmestaruussarja. Tallin nimeksi muuttui Dragon / Penske Autosport, korostaen Jay Pensken roolia tallissa.[59] Joulukuussa 2020 vahvistettiin, että tallin kuljettajina jatkavat Müller ja Câmara. Müller testasi tallin autoa sekä yksityisissä että virallisissa testeissä ennen kauden alkua. Molemmat kuljettajat olivat tehneet vaikutuksen tallin johtaja Jay Penskeen edellisellä kaudella, huolimatta tallin heikosta tuloksesta.[60]

Helmikuussa 2021 Dragon / Penske Autosport ilmoitti ”pitkäaikaisesta” yhteistyösopimuksesta Boschin kanssa. Moottoriurheilujulkaisu Motorsport.comissa tämä tulkittiin tallin sitoutumiseksi kolmannen sukupolven autoihin, jotka on tarkoitus ottaa käyttöön kaudeksi 2022-2023.[61]

Talli saavutti ensimmäinsen toisen sukupolven aikakauden podiumsijoituksen, kun Müller ajoi toiseksi Valencian ensimmäisessä osakilpailussa. Müller jäi kuitenkin sivuun tallin toiminnasta sivuun keskittyäkseen DTM-sarjaan. Hänen tilalleen tuli Joel Eriksson. [62] Müllerin podium jäi kauden ainoaksi. Talli keräsi 47 pistettä, mikä oli paras tulos sitten kauden 2015–2016. MM-sarjassa talli jäi kuitenkin taas sijalle 11.[35] Müller keräsi tallille 30 pistettä ja oli MM-sarjan tuloksissa lopulta sijalla 20. Câmara oli sijalla 22 kerättyään 16 pistettä ja Eriksson koko sarjan viimeinen yhdellä pisteellä. Tallien pisteissä taakse jäi tälläkin kertaa vain NIO.[63]

Kaudella 2021–2022 Câmara jatkaa tallin kuljettajana. Hänen tallikaverikseen tulee italialainen Antonio Giovinazzi, joka menetti paikkansa F1 sarjassa kauden 2021 päätteeksi.[64]

Tulokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IndyCar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Runko Moottori Kuljettajat No. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19
Luczo Dragon Racing
2007 HMS STP MOT KAN INDY MIL TXS IOW RIR WGL NSH MDO MCH KTY SNM DET CHI
Dallara IR-05 Honda HI7R V8 Australia Ryan Briscoe 12 5[a]
2008 HMS STP MOT LBH KAN INDY MIL TXS IOW RIR WGL NSH MDO EDM KTY SNM DET CHI SRF[b]
Dallara IR-05 Honda HI7R V8 Etelä-Afrikka Tomas Scheckter 12 23 24 25 27 21 26
2009 STP LBH KAN INDY MIL TXS IOW RIR WGL TOR EDM KTY MDO SNM CHI MOT HMS
Dallara IR-05 Honda HI7R V8 Brasilia Raphael Matos 2 20 8 20 22 6 12 16 8 12 10 18 16 9 9 9 9 14
de Ferran Dragon Racing
2010 SAO STP ALA LBH KAN INDY TXS IOW WGL TOR EDM MDO SNM CHI KTY MOT HMS
Dallara IR-05 Honda HI7R V8 Brasilia Raphael Matos 2 4 8 14 20 16 29 16 14 4 21 13 7 21 29 16 18 17
Yhdysvallat Davey Hamilton 21 33 18
Dragon Racing
2011 STP ALA LBH SAO INDY TXS MIL IOW TOR EDM MDO NHM SNM BAL MOT KTY LSV
Dallara IR-05 Honda HI7R V8 Kanada Paul Tracy 8 16 12 13 16 26 C[c]
Kiina Ho-Pin Tung Wth
88 27
Yhdysvallat Scott Speed 20 DNQ
Kanada Patrick Carpentier DNQ
2012 STP ALA LBH SAO INDY DET TEX MIL IOW TOR EDM MDO SNM BAL FON
Dallara DW12 Lotus DC00 V6t Iso-Britannia Katherine Legge 6 23 23 19 26
Chevrolet IndyCar V6t 22 15 18 15 24 9
Lotus DC00 V6t Ranska Sébastien Bourdais 7 21 9 17 18
Chevrolet IndyCar V6t 20 24 14 15 4 22 23
2013 STP ALA LBH SAO INDY DET TXS MIL IOW POC TOR MDO SNM BAL HOU FON
Dallara DW12 Chevrolet IndyCar V6t Kolumbia Sebastián Saavedra 6 20 20 27 19 32 22 10 14 13 19 23 16 15 19 21 8 14 12 24
Ranska Sébastien Bourdais 7 11 16 15 14 29 24 11 20 22 14 16 2 3 12 10 3 8 5 12

Formula E[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Runko Voimansiirto Renkaat No. Kuljettajat 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 Pisteet Sij.
Dragon Racing
2014–15 Spark SRT01-e SRT01-e[d] M BEI PUT PDE BUE MIA LBH MCO BER MSC LDN 171 2.
6 Espanja Oriol Servià 7 7 9 9
Ranska Loïc Duval 7 9 Ret 3 15 8 3
7 Belgia Jérôme d'Ambrosio 6 5 8 14 4 6 5 1 11 2 2
2015–16 Spark SRT01-e Venturi VM200-FE-01 M BEI PUT PDE BUE MEX LBH PAR BER LDN 143 4.
6 Ranska Loïc Duval 4 16† 4 6 4 8 Ret Ret Ret 4
7 Belgia Jérôme d'Ambrosio 5 14† 3 16 1 7 11 16 9 3
Faraday Future Dragon Racing
2016–17 Spark SRT01-e Penske 701-EV M HKG MRK BUE MEX MCO PAR BER NYC MTL 33 8.
6 Ranska Loïc Duval 14 18 6 Ret Ret 15 Ret 5 13 Ret 19
Iso-Britannia Mike Conway 14
7 Belgia Jérôme d'Ambrosio 7 13 8 14 Ret NC 13 13 Ret 10 11 9
Dragon Racing
2017–18 Spark SRT01-e Penske EV-2 M HKG MRK SCL MEX PDE RME PAR BER ZUR NYC 41 9.
6 Sveitsi Neel Jani 18 18
Argentiina José María López 6 Ret 12 8 17† 10 18 12 Ret Ret
7 Belgia Jérôme d'Ambrosio NC 15 15 8 11 9 7 12 19 3 13 Ret
GEOX Dragon
2018–19 Spark SRT05e Penske EV-3 M ADR MRK SCL MEX HKG SYX RME PAR MCO BER BRN NYC 23 10.
6 Saksa Maximilian Günther 16 12 Ret 19† 5 Ret 14 5 Ret 19†
Brasilia Felipe Nasr 19 Ret Ret
7 Argentiina José María López Ret 11 9 17 11 Ret 16 13 10 20 DSQ 12 Ret
2019–20 Spark SRT05e Penske EV-4 M DIR SCL MEX MRK BER BER BER 2 11.
6 Uusi-Seelanti Brendon Hartley 19 9 Ret 12 19
Brasilia Sérgio Sette Câmara DSQ 17 Ret 21 15 19
7 Sveitsi Nico Müller DNS Ret 12 Ret 20 Ret 14 12 20 17 22
Dragon / Penske Autosport
2020–21 Spark SRT05e Penske EV-4
Penske EV-5 		M DIR RME VLC MCO PUE NYC LDN BER BER 47 11.
6 Sveitsi Nico Müller 21 5 13 9 2 20 18
Ruotsi Joel Eriksson 17 15 17 22 16 10 16 16
7 Brasilia Sérgio Sette Câmara 20 4 16 12 Kesk. 21 15 15 16 18 11 17 8 18 18

  • * Kausi käynnissä. Lihavointi = Paalupaikka. Kursivointi = Nopein kierros. G Nopein aika ryhmäaika-ajossa, josta lisäpiste.

Huomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Yhteistyössä Team Pensken kanssa.
  2. ↑ Näyttelykilpailu, ei jaettu pisteitä.
  3. ↑ Kilpailu keskeytettiin 11. kierroksella, koska kolarin seurauksena rata oli mennyt ajokelvottomaksi. IndyCarin sääntöjen mukaan pisteitä ei jaettu.
  4. ↑ Kaikki tallit käyttivät samaa, vakioitua voimansiirtoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Dragon Racing FIA. Arkistoitu 8.1.2015. Viitattu 22.11.2014.
  2. ↑ Beer, Matt: IndyCar Squad Dragon Racing Commits to Formula E Formula E News. 25.9.2013. Autosport.com. Viitattu 8.11.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Smith, Chris: Jay Penske Buys Into Electric Racing With Dragon Racing Formula E Team forbes.com. 25.9.2013. Forbes Media. Viitattu 2.12.2021. (englanniksi)
  4. ↑ IRL: Luczo Dragon Racing files Indy 500 entry us.motorsport.com. 13.5.2007. Motorsport Network. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  5. ↑ 2007 Indianapolis 500 - Round 5 winner, full results and reports motorsportmagazine.com. 27.5.2007. Motorsport Database. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  6. ↑ INDYCAR SERIES STANDINGS FOR 2007 racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  7. ↑ TOMAS SCHECKTER 2008 IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  8. ↑ 2000 Indianapolis 500 - Round 5 winner, full results and reports motorsportmagazine.com. 25.5.2008. Motorsport Database. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  9. ↑ English, Steven: Matos: Luczo Dragon can win races autosport.com. 10.6.2009. Motorsport Network. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  10. ↑ Rookie of the Year Award indycar.com. BRICKYARD TRADEMARKS, INC.. Arkistoitu 28.11.2021. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  11. ↑ RAPHAEL MATOS 2009 IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  12. ↑ Elizalde, Pablo: De Ferran merges with Luczo Dragon autosport.com. 16.2.2010. Motorsport Network. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  13. ↑ DAVEY HAMILTON 2010 IZOD IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  14. ↑ RAPHAEL MATOS 2010 IZOD IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  15. ↑ Cavin, Curt: Tony Kanaan's ride hits the wall indystar.com. 11.1.2011. https://www.indystar.com/. Arkistoitu 28.2.2011. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  16. ↑ Miller, Robin: INDYCAR: de Ferran Dragon Shuts Down auto-racing.speedtv.com. 24.2.2011. Speed Channel, Inc.. Arkistoitu 28.2.2011. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  17. ↑ Miller, Robin: INDYCAR: Tracy To Lead Restructured Dragon Racing auto-racing.speedtv.com. 2.4.2011. Speed Channel, Inc.. Arkistoitu 10.4.2011. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  18. ↑ HO-PIN TUNG 2011 IZOD IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  19. ↑ PAUL TRACY 2011 IZOD IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  20. ↑ May 2011 racing news indymotorspeedway.com. https://indyspeedway.com/. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Glendenning, Mark: Sebastien Bourdais secures full-time IndyCar return with Dragon Racing autosport.com. 12.1.2012. AUTOSPORT.COM. Arkistoitu 14.1.2012. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Pruett, Marshall: INDYCAR: Dragon To Split Single Entry For Bourdais And Legge auto-racing.speedtv.com. 30.5.2012. Speed Channel, Inc.. Arkistoitu 1.6.2012. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  23. ↑ SEBASTIEN BOURDAIS 2012 IZOD IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  24. ↑ KATHERINE LEGGE 2012 IZOD IndyCar Series Results racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  25. ↑ Lewin, Andrew: Legge to take legal action over Dragon firing crash.net. 14.2.2013. Crash Media Group. Viitattu 28.11.2021.
  26. ↑ Pruett, Marshall: INDYCAR: Saavedra Joins Bourdais To Complete Dragon’s Two-Car Team auto-racing.speedtv.com. 12.2.2012. Speed Channel, Inc.. Arkistoitu 13.2.2013. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  27. ↑ IZOD INDYCAR SERIES STANDINGS FOR 2013 racing-reference.info. NASCAR Digital Media, LLC. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  28. ↑ Beer, Matt: IndyCar squad Dragon Racing commits to Formula E autosport.com. 25.9.2013. Motorsport Network. Viitattu 28.11.2021. (englanniksi)
  29. ↑ Dragon Racing joins FIA Formula E Championship motorsport.com. 28.9.2013. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  30. ↑ IndyCar driver Mike Conway joining Dragon and Formula E motorsport.com. 3.7.2014. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  31. ↑ Conway not to compete in Formula E Championship motorsport.com. 6.9.2014. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  32. ↑ D'Ambrosio takes second Formula E seat with Dragon Racing motorsport.com. 22.7.2014. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  33. ↑ Servia named Dragon Racing partner, managing director motorsports.nbcsports.com. 11.3.2015. NBC Universal. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  34. ↑ Sebastien Buemi sets the pace in first Formula E test motorsport.com. 4.7.2014. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  35. ↑ a b c d e f g DRAGON / PENSKE AUTOSPORT statistics and Results motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  36. ↑ Formula E Standings 2014 motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  37. ↑ a b Smith, Luke: Dragon to become Formula E manufacturer for season three motorsports.nbcsports.com. 19.12.2015. NBC Universal. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  38. ↑ Smith, Sam: Duval set to remain with Dragon Racing motorsport.com. 4.8.2015. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  39. ↑ Formula E Standings 2015 motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  40. ↑ Errity, Stephen: Faraday Future joins Formula E championship autoexpress.co.uk. 1.7.2016. Autovia Ltd. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  41. ↑ Smith, Sam: Dragon confirms Duval, d'Ambrosio for season three motorsport.com. 1.7.2016. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  42. ↑ Smith, Sam: Conway to replace Duval for Paris ePrix motorsport.com. 18.4.2017. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  43. ↑ Formula E Standings 2016 motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  44. ↑ Vijayenthiran, Viknesh: Faraday Future out of Formula E as Dragon Racing partnership ends motorauthority.com. 28.11.2027. MH Sub I, LLC.. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  45. ↑ Mitchell, Scott: Porsche Le Mans star Jani joins Faraday Future Dragon squad motorsport.com. 25.8.2017. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  46. ↑ Mitchell, Scott: Lopez set for Formula E return in place of Jani motorsport.com. 3.1.2018. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  47. ↑ Mitchell, Scott: Gunther lands Dragon Formula E reserve role motorsport.com. 4.3.2018. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  48. ↑ Formula E Standings 2017 motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  49. ↑ How Geox aims to emulate F1 success in Formula E motorsport.com. 9.12.2018. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  50. ↑ Introducing: the Gen2 Formula E car fiaformulae.com. 30.1.2018. FIA. Viitattu 12.11.2021. (englanniksi)
  51. ↑ Beer, Matt: Gunther completes Formula E grid with Dragon motorsport.com. 12.11.2018. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  52. ↑ Kalinauckas, Alex: Dragon signs Ferrari F1 junior Fuoco as test and reserve driver motorsport.com. 12.11.2018. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  53. ↑ Kalinauckas, Alex: Gunther replaces Nasr for Rome Formula E race motorsport.com. 26.3.2019. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  54. ↑ Formula E Standings 2018 motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  55. ↑ Kalinauckas, Alex: Muller to partner Hartley at Dragon in Formula E motorsport.com. 18.9.2019. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  56. ↑ Kew, Matt: BMW outcast Eriksson becomes Dragon FE reserve motorsport.com. 19.2.2020. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  57. ↑ Klein, Jamie: Sette Camara replaces Hartley at Dragon for Berlin motorsport.com. 22.7.2020. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  58. ↑ Formula E Standings 2019 motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  59. ↑ Thukral, Rachit: Dragon reveals striking new livery for 2020/21 FE season motorsport.com. 27.11.2020. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  60. ↑ Kew, Matt: Dragon confirms Muller for final 2020/21 FE spot motorsport.com. 11.12.2020. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  61. ↑ Kew, Matt: Dragon Penske set to commit to Formula E's Gen3 era motorsport.com. 24.2.2021. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  62. ↑ Thukral, Rachit: Muller to miss remaining Formula E races to focus on DTM motorsport.com. 3.7.2021. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  63. ↑ Formula E Standings 2020 motorsportstats.com. MOTORSPORT NETWORK. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)
  64. ↑ Thukral, Rachit: Giovinazzi moves to Formula E after losing Alfa Romeo F1 seat motorsport.com. 16.11.2021. Motorsport Network. Viitattu 10.12.2021. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dragon_/_Penske_Autosport&oldid=20668662”