Kommunitarismi

Osa artikkelisarjaa
Kommunitarismi
Käsitteet Kansalaisyhteiskunta Partikularismi Positiiviset vapaudet Sosiaalinen pääoma Arvopluralismi
Henkilöt Benjamin Barber Robert N. Bellah Alasdair MacIntyre Stephen Marglin Robert D. Putnam Jean-Jacques Rousseau Michael Sandel Charles Taylor
Lisää aiheesta Kristillisdemokratia Radikaali keskusta Tasavaltalaisuus Sosialidemokratia

Osa artikkelisarjaa
Yhteisö
Käsitteet
Harrastusyhteisö Käytäntöyhteisö Kollektivismi Kommunitarismi Kuviteltu yhteisö Organisaatio Ryhmä Sobornost Solidaarisuus Sosiaalinen pääoma Sosialisaatio Työyhteisö Yhteisöllisyys Yhteenkuuluvuus
Tutkimus
Yhteiskuntatiede Yhteisötutkimus Yhteisötyö Yhteisöpsykologia Sosiaalityö Kulttuuriantropologia Internet-tutkimus Yhteiskuntatieteiden filosofia Maaseutuyhteisön sosiologia Yhteiskuntamaantiede Yhteiskuntafilosofia Kulttuurievoluutio Kaupunkisuunnittelu

Osa artikkelisarjaa
Kristillisdemokratia
Käsitteet Katolinen yhteiskuntaoppi Arvokonservatismi Distributismi Dynaaminen konservatismi Hyvinvointivaltio Ihmisarvo Kristillinen etiikka Kommunitarismi Konservatiiviliberalismi Läheisyysperiaate Oikeutettu sota Sekatalous Solidaarisuus Sosiaalinen markkinatalous Tilanhoitajaetiikka Uuskalvinismi
Henkilöt Adenauer van Agt Andreotti Belloc Busch Chesterton De Gasperi de Hoop Scheffer Dooyeweerd Hägglund Figl Erhard Essayah Juncker Kallis Klaus Kohl Kuyper Leo XIII Lewis Maritain Martens Moro Merkel Montalva Lubbers Pius XI Raab Schuman Schumacher Svensson Sturzo
Teokset Rerum novarum Centesimus annus
Järjestöt Euroopan kansanpuolue Euroopan konservatiivit ja reformistit Euroopan kristillinen poliittinen liike Kristillisdemokraattinen Internationaali Konrad Adenauer -säätiö Martens-keskus Center for Public Justice KDUN
Maittain CDA Alankomaat CDU Saksa CSU Baijeri CVP Sveitsi DC Italia KDNP Unkari KD Ruotsi KD Suomi KD Tanska KRF Norja ÖVP Itävalta Luettelo kristillisdemokraattisista puolueista
Lisää aiheesta Kristillinen sosialismi Kristillinen oikeisto Liberaali demokratia Sosiaalidemokratia

Kommunitarismi (engl. communitarianism) on arvokäsitys, jonka mukaan jokaisella yhteisöllä on oikeus elää omien sisäisten arvojensa mukaan. Kommunitarismin mukaan ihmisten identiteetti rakentuu sosiaalisesti ja ihminen sosiaalisena olentona määrittää poliittista arvostelukykyämme, politiikkaa sekä yhteiskunnallisia instituutioita.

Kommunitaristit arvostelevat liberalistista individualismia siitä, että yksilöä ajatellaan erillään hänen identiteettiä ja minuuttaan konstituoivasta yhteisöstä sekä tämän historiasta, kulttuurista, sosialisaatiosta ja kielestä. Kommunitarismi ja liberalismi ovatkin kaksi valtavirran yhteiskuntafilosofista ajattelutraditiota tällä hetkellä.

Kommunitarismissa yleensä kannatetaan, kuten liberalismissakin, yksilön oikeuksia, vapautta ja suvaitsevaisuutta, mutta kommunitarismin yhteisökeskeisempi ihmiskuva on tuottanut näistä erilaisia tulkintoja.

Sanaa kommunitarismi ei tule sekoittaa esimerkiksi kommunismiin ja Neuvostoliiton yhteiskuntajärjestys olikin pikemminkin autokraattinen ja autoritäärinen kuin yhteisökeskeinen.

Terminologia

Liberalistista vapauskäsitystä voidaan kuvata karkeasti ottaen Isaiah Berlinin negatiivisen vapauden idealla. Tämä negatiivinen tai muodollinen vapaus tarkoittaa vapautta jostakin, eli vapautta ulkoisista esteistä (esim. lait, tapakulttuurin jne.) Kommunitaristit kannattavat yleisemmin positiivista vapautta, eli vapautta johonkin. Positiivinen vapaus on mahdollisuuksia vaikkapa terveyteen, hyviin sosiaalisiin suhteisiin ja omien kohtuullisten tarpeiden tyydytykseen. Olennaista on, että nämä vapauskäsitykset ovat erilaisia, mutta eivät toisiaan poissulkevia ja esimerkiksi positiivisen ja negatiivisen vapauskäsityksen muotoilija Berlin näki molemmat tarpeellisina.

Kommunitarismissa on keskeistä sosiaalinen ihmiskäsitys sekä tähän liittyvä käsitys yhteisöstä. Olemme perustavalla tavalla yhteisöllisiä olentoja ja minuutemme ja itseymmärryksemme liittyy lukuisin tavoin yhteisöihin, joissa elämme. Ihmisyhteisö ei rakennu kielestä, kulttuurista, historiasta ja yhteiskunnasta irrallisista yksilöistä, vaan tiettyyn aikaan, paikkaan, kulttuuriin ja yhteiskuntaan syntyneistä ja sosiaalistuneista ihmisistä, joiden minuus rakentuu suhteessa niihin asioihin, joita hän omaksuu omasta ainutlaatuisesta sosio-historiallisesta kasvuympäristöstään. Kommunitarismi ei kiellä tai väheksy yksilöllisyyttä vaan asettaa sen yhteiskuntatieteellisesti relevantteihin yhteyksiinsä tavalla, mitä liberalismin syntyessä ei voitu tehdä, koska yhteiskuntatieteet olivat liberalismin syntyaikana varsin alkeellisia.

Kommunitarismi ei tarkoita nationalismia, eli kansallismielisyyttä ja kansojen erityislaatuisuutta koskevaa ajattelutapaa, johon sisältyy toisinaan ajatus oman kansakunnan ylemmyydestä suhteessa toisiin. Kommunitarismi toisaalta voidaan ymmärtää myös ahdasmielisen etnosentrismin näkökulmasta.

Kommunitarismi tai liberalismi ei rajoitu oikeiston tai vasemmiston yksinoikeudeksi, vaan näitä esiintyy ristikkäin oikeistolaisissa ja vasemmistolaisissa ajattelutavoissa. Esimerkiksi talouspoliittisesti liberaali konservatiivi kristillinen henkilö voi kannattaa ankaraa ja vanhoillista tapakulttuuria oman yhteisönsä sisällä. Vasemmistolainen kommunitaristi voi korostaa valtion merkitystä hyvinvointipalveluiden järjestäjänä ja tasa-arvon tuottajana.

Alkuperä

Vapautta ja yksilön oikeuksia painottava liberalismi syntyi yksilön autonomian puolustukseksi sortavia autokraattisia ja feodalistisia yhteiskuntarakenteita vastaan 1600-1700-luvuilla (ks. John Locke). Kommunitarismi nykymuodossaan nousi esiin 1980-luvulla kritisoimaan liiallista individualismia, jossa yksilöllä on nähty oikeus toimia haluamillaan tavoilla huolimatta tämän sosiaalisesti ja ekologisesti haitallisista seurauksista, kuten lajikadosta, uusiutumattomien ja uusiutuvien luonnonvarojen liikakäytöstä ja ihmisten keskinäistä luottamusta rapauttavasta kilpailusta (ks. atomistinen individualismi).

Nykykommunitarismia yhdistää valtaosin demokraattisen yhteisön sekä demokraattisen kansalaistoiminnan painotus.

Kritiikki

Kommunitarismia on kritisoitu siitä, että yhteisökeskeinen ajattelutapa ja positiivisen vapauden painotus voi tuottaa alistavia ja totalitaristisia yhteiskuntamuotoja. Liberaalin kritiikin mukaan kommunitarismi voi pakottaa yhteisön jäsenet elämään yhteisön arvojen mukaan. Liberaalin käsityksen mukaan kommunitarismi asettuu vastakkain yksilöllisen arvokäsityksen kanssa.

Katso myös

• Liberalismi
• Individualismi
• Yhteiskuntafilosofia
• Positiivinen ja negatiivinen vapaus

Kirjallisuutta

• Mulhall, Stephen & Swift, Adam: Liberals and communitarians. 2nd edition. Oxford: Blackwell, 1996. ISBN 0-631-19819-9. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Bell, Daniel: Communitarianism The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Hellsten, Sirkku: Amerikkalainen Kommunitarismi ja 'Kolmas Poliittinen Tie'. niin & näin 2/1999, 43–45.
• Linna, Tapio: Kommunitarismin haaste: Liberalismin valta-asema murenee , Näköpiiri nro 2 (2001)
• Putnam, Robert: Communitarianism? (Arkistoitu – Internet Archive), National Public Radio, February 5, 2001
• Smith, Mark K.: Communitarianism and education, The encyclopaedia of informal education (englanniksi)
• Communitarian Policy Institute (Arkistoitu – Internet Archive)
• "Civil Practices Network" (Arkistoitu – Internet Archive)
• The Social Capital Foundation
• Johanna Konttori: Kommunitarismi. Jyväskylän yliopiston Kansalaisyhteiskunnan tutkimusportaali 15.8.2008.