Parasympatomimeetit
Lääkeaineryhmä: Parasympatomimeetit
| |
 Virginiantupakka | |
 Nikotiini | |
| Käyttötarkoitukset | Alzheimerin tauti, glaukooma, myrkkynä, päihteenä |
| Antotavat | Useita |
| ATC-DDD | N07A, nikotiiniriippuvuus N07BA |
| Mekanismi | AChR-agonisti, AChE:n tai koliiniesteraasin estäjä |
| Riippuvuus | Vaihtelee |
| Väärinkäyttö | Vaihtelee |
Parasympatomimeetti on aine, joka vaikuttaa hermostossa asetyylikoliinin kaltaisesti ja aiheuttaa kolinergistä stimulaatiota. Aine joko aktivoi suoraan asetyylikoliinireseptoreita tai toimii antikoliiniesteraasina eli estää asetyylikoliiniesteraasin toiminnan, jolloin asetyylikoliini ei hajoa. Parasympatomimeettejä käytetään lääkkeenä ja päihteenä; esimerkiksi tupakan sisältämä nikotiini kuuluu niihin.[1]
Lääketieteellinen käyttö
Parasympatomimeettien lääketieteellinen käyttö rajoittuu lähinnä silmälääketieteeseen ja anestesiologiaan. Keskushermostoon vaikuttavia antikoliiniesteraaseja käytetään Alzheimerin taudin hoitoon. Monet lääkeryhmän aineet ovat asetyylikoliinin tavoin koliinin estereitä. Karbakoliinilla ja betanekoliinilla hoidetaan suoliston ja virtsarakon lamaa esimerkiksi lantio- ja vatsaontelon leikkausten jälkeen. Karbakoliinilla voidaan hoitaa myös glaukoomaa. Distigmiinillä, joka on antikoliiniesteraasi, lääkitään suoliston ja virtsarakon atonian lisäksi Myasthenia gravista.[1]
Kvartaarisilla antikoliiniesteraaseilla neostigmiinillä ja pyridostigmiinillä ei ole mainittavia keskushermostovaikutuksia, ja ne imeytyvät maha-suolikanavasta huonosti. Neostigmiiniä käytetään anestesiologiassa epäsuorien perifeeristen lihasrelaksanttien aiheuttaman poikkijuovaisten lihasten lamaantumisen kumoamiseen.[1]
Glaukooma
- Pääartikkeli: Glaukooma#Hoito
Glaukooman hoidossa käytettäviä parasympatomimeettejä ovat pilokarpiini, fysostigmiini, karbakoliini ja ekotiopaatti. Keskeisin parasympatomimeetti on pilokarpiini, joka on Brasiliassa kasvavan Pilocarpus jaborandi -pensaan lehdistä saatava alkaloidi. Akuutissa ahdaskulmaglaukoomassa pilokarpiini avaa kammiokulmaa, jolloin kammionesteen poistuminen helpottuu ja silmänpaine alenee. Avokulmaglaukoomassa se lisää kammioveden poistumista. Asetyylikoliiniesteraasi ei hajota pilokarpiinia.[1]
Fysostigmiini on antikoliiniesteraasi. Koska fysostigmiini imeytyy hyvin ja läpäisee veri-aivoesteen tehokkaasti, kyynelkanavat tulee tukkia silmätippojen antamisen jälkeen painamalla, jotta lääkettä ei joutuisi muualle kuin silmään.[1]
Ekotiopaatti on organofosfaattijohdos, jota käytetään glaukoomapotilailla, joilla muut lääkkeet eivät tehoa. Aine estää asetyylikoliiniesteraasia pysyvästi ja sen käytön ja potilaalle antamisen yhteydessä tulee olla huolellinen, jottei lääke aiheuttaisi systeemisiä haittavaikutuksia. Ekotiopaatti on ainoa kliinisessä lääketieteellisessä käytössä oleva organofosfaatti.[1]
Alzheimerin tauti
- Pääartikkeli: Alzheimerin tauti#Sairauden hoito
Alzheimerin taudissa eräs biokemiallisesti selvä muutos on aivojen kolinergisen toiminnan heikkeneminen, ja koska parasympatomimeeteillä on kolinergistä järjestelmää stimuloiva vaikutus, yksi niiden merkittävimmistä lääketieteellisistä käyttötarkoituksista liittyykin juuri tähän sairauteen. Alzheimerin taudissa käytettävät parasympatomimeetit ovat vaikutusmekanismiltaan antikoliiniesteraaseja.[2]
Alzheimerin taudissa asetyylikoliinia syntetisoivan koliiniasetyylitransferaasi-nimisen entsyymin toiminta heikkenee, minkä ohella hermosoluja ja synapseja tuhoutuu. Parasympatomimeetit tehostavat eniten niiden aivoalueiden toimintaa, joissa kolinergisen järjestelmän hermosolut ja synapsit ovat säilyneet. Yksi tällainen on otsalohko, jossa parasympatomimeettien vaikutus vähentää käyttäytymisoireita. Lisäksi parasympatomimeetit parantavat vuorokausirytmiä, mikä saattaa johtua talaamisen ja kortikaalisen kolinergisen toiminnan tehostamisesta.[2]
Takriini eli tetrahydroaminoakridiini oli ensimmäinen kliinisesti käytetty antikoliiniesteraasi. Takriinia annetaan lyhytvaikutteisuutensa vuoksi neljä kertaa päivässä. Se aiheutti sivuvaikutuksena maksaentsyymiarvojen nousua, sekä perifeerisiä kolinergisiä haittavaikutuksia, kuten pahoinvointia. Takriinin käyttö on nykyisin vähäistä. Uudempia Alzheimerin taudin hoitoon käytettäviä antikoliiniesteraaseja ovat donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini.[2]
Päihdekäyttö
Tupakan sisältämän nikotiinin vaikutus perustuu nikotiinireseptorien stimulaatioon. Nikotiini piristää, poistaa ahdistusta, kohottaa sykettä ja supistaa verisuonia, sekä vapauttaa dopamiinia aiheuttaen mielihyvää.[3] Betelpähkinöiden sisältämä arekoliini vaikuttaa keskushermostoon muskariinireseptoria stimuloivasti ja lievästi euforisoiden.[1]
Haittavaikutukset ja myrkyllisyys
Parasympatomimeetit supistavat pupillin sulkijalihasta saaden aikaan mioosin. Lisäksi ne supistavat sädelihasta ja saavat aikaan akkommodaatiospasmin, joka voi aiheuttaa likinäköisyyttä. Mioosi voi lisätä verkkokalvon irtoamisen alttiutta siihen taipuvaisilla potilailla. Parasympatomimeetit supistavat keuhkoputkia ja lisäävät limaneritystä, mikä voi astmaatikoilla johtaa hengitysvaikeuksiin. Muskariinireseptoriagonistit lisäävät sylki-, hiki- ja kyynelrauhasten toimintaa. Myös nenän, nielun, mahan ja suoliston rauhastoiminta kiihtyy. Parasympatomimeetit madaltavat verenpainetta.[1]
Kolinerginen oireyhtymä
Kolinerginen oireyhtymä on eräs merkittävimmistä lääkemyrkytysten aiheuttamista toksisista oireyhtymistä. Muita ovat antikolinerginen ja adrenerginen oireyhtymä, sekä serotoniinioireyhtymä.[4]
Kolinerginen oireyhtymä ilmenee parasympatomimeettimyrkytysten yhteydessä. Myrkytyksen mahdollisia aiheuttajia ovat eräät hyönteismyrkyt, taistelukaasut, tietyt muskariinipitoiset sienilajit (kuten punakärpässieni) ja kolinergiset lääkkeet. Jotkut myrkkyinä käytetyt yhdisteet, kuten organofosfaatteihin kuuluva sariini, lamaavat pysyvästi koliiniesteraasia, jolloin asetyylikoliini ei hajoa ja hermoimpulssit välittyvät jatkuvasti. Taistelukaasumyrkytyksen oireet alkavat lähes heti, suun kautta otetulla aineella 30–60 minuutissa.[4]
Myrkytyksen oireita ovat rauhastoiminnan kiihtyminen, häiriöt lihasten toiminnassa, virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyys, näköhäiriöt ja pahoinvointi. Välittömiä keskushermosto-oireita ovat heikkous, hengitys- ja vasomotorisen keskuksen lamautuminen, tajuttomuus ja kouristelu. Viivästyneitä oireita ovat ataksia, sekavuus, levottomuus, rauhattomuus, ahdistuneisuus ja puhevaikeudet. Hengityslama on merkittävin kuolinsyy. Suurilla myrkkyannoksilla potilas voi menehtyä muutamassa minuutissa oireiden alkamisesta.[4]
Myrkytystä voidaan hoitaa antikolinergisellä lääkkeellä, kuten atropiinilla. Irreversiibelien asetyylikoliiniesteraasin estäjien, kuten organofosfaattien, aiheuttamiin myrkytyksiin annetaan lisäksi oksiimia. Suomessa käytetään erityisluvalla saatavaa obidoksiimia. Diatsepaamia suositellaan myrkytyksen aiheuttamiin kouristuksiin, koska ne välittyvät nikotiinireseptorien kautta ja atropiinin vaikutus niihin on vähäinen.[4]
Katso myös
- Antikolinergi
- Parasympaattinen hermosto
- Agonisti
- Asetyylikoliini
- Hermoston välittäjäaine
- Aivojen välittäjäaine
- Asetyylikoliinireseptori
Lähteet
- ↑ a b c d e f g h Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy. Kolinergistä stimulaatiota aiheuttavat lääkeaineet.
- ↑ a b c Koulu, Markku & Tuomisto, Jouko: Farmakologia ja toksikologia. Medicina Oy. Alzheimerin taudin lääkkeet.
- ↑ Teppo Hovi: Nikotiini 2004. City.fi.
- ↑ a b c d Myrkytyksiin liittyvät toksiset oireyhtymät Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim. 2000. Duodecim.