Verkkokalvon irtauma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Verkkokalvon irtauma on tila, jossa silmän verkkokalvo lähtee irtoamaan paikaltaan. Seurauksena on etenevä puute näkökentässä ja hoitamattomana lopulta sokeus.

Verkkokalvon uskotaan irtautuvan vuosittain yhdellä ihmisellä noin 10 000:sta–20 000:sta.[1] Verkkokalvoirtauman riskiä kohottavat iäkkäillä henkilöillä erittäin yleinen lasiaiskalvon irtauma sekä silmien likitaitteisuus. Jälkimmäisissä tapauksissa irtauma sattuu usein nuorempana kuin muilla potilailla.

Laaja verkkokalvoirtauma edellyttää leikkaushoitoa, jonka tavoitteena on saada verkkokalvo kiinnitetyksi takaisin paikalleen. Suoritetun kaihileikkauksen on todettu lisäävän irtaumavaaraa.[2] Verkkokalvon irtauma ei aiheuta kipua.

Leikkauksen jälkeen näöntarkkuuden palautuminen täysin ennalleen vaatii aikaa.

Oireet, joissa on syytä hakeutua silmälääkäriin mahdollisimman pian[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkokalvon irtauman oireita lääketiedeseura Duodecimin terveyskirjaston mukaan ovat tumma yhtenäinen varjo näkökentässä ja viivojen vääristyminen [3]. Myös salamointi ennen näitä oireita viittaa verkkokalvon irtoamiseen. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan [4] paperimonisteena potilaille leikkauksen jälkeen jakaman ohjeen mukaan myös nokisade jomman kumman silmän näkökentässä on oire verkkokalvon irtaumasta kyseisessä silmässä. Vaarallisia silmäoireita verkkokalvoirtauman (ablatio retinae) korjausleikkauksen jälkeen ovat tämän monisteen mukaan myös punoitus, rähmintä ja voimakas kipu.

Sairaalahoito ja jälkihoito kotona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkkokalvoirtauman hoito tapahtuu osin sairaalassa ja osin jälkihoitona potilaan kotona (ks. edellä viitatut Duodecimin ja HYKS:n tietolähteet). Silmälääkäri lähettää heti sairaalaan todettuaan irtauman, ja sairaalassa suoritetaan leikkaus. Leikkausta on hyvä odottaa lääkärin antamien ohjeiden mukaisessa makuuasennossa niin suurelta osin aikaa kuin mahdollista. Leikkaus suoritetaan paikallispuudutuksessa tähystysleikkauksena ja kestää yleensä 1-2 tuntia. Potilas jää yleensä vähintään yhdeksi yöksi leikkauksen jälkeen sairaalaan. Useimmiten leikkauksen jälkeen osin sairaalassa ja osin kotona määrätään asentohoitoa, jossa potilas joutuu käymään läpi ja toistamaan tietyt makuuasennot tietyssä järjestyksessä ja aikarytmissä muutaman vuorokauden ajan. Asentohoidon asennot ja aikataulun määrittää leikkauksen suorittava lääkäri leikkauksen aikana. Asentohoidon aikana vuoteesta on pysyteltävä lukuun ottamatta välttämätöntä ateriointia ja WC-asiointia. Lisäksi lääkäri saattaa määrätä hoitoon silmätippoja ja muita lääkkeitä. Sairasloma tarvitaan vähintään asentohoidon ajaksi, usein 3-6 viikkoa pitempäänkin. Ensimmäisiin kahteen viikkoon ei saa saunoa eikä ensimmäisiin kolmeen viikkoon saa uida. Jos leikkauksen yhteydessä silmään on laitettu kaasua, jonka paineen ja nosteen on tehtävä auttaa verkkokalvo takaisin oikealle paikalleen, on potilaan myös vältettävä parin kuukauden ajan lentämistä ja vuoristomatkailua. Lisäksi moottoriajoneuvojen ajamista on vältettävä jonkin aikaa hoidon jälkeen. Varoaika riippuu hieman siitä, millä kaasulla potilas on hoidettu: rikkiheksafluoridi (SF6) 3-4 viikkoa, heksafluorietaani (C2F6) 4-5 viikkoa, oktafluoripropaani (C3F8) 5-6 viikkoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.diacor.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=512&Itemid=162
  2. http://www.helsinki.fi/~tekivela/kaihi/haitat.html
  3. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00916&p_haku=verkkokalvon irtauma
  4. http://www.hus.fi/sairaanhoito/sairaanhoitopalvelut/silmataudit/Sivut/default.aspx
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.