Svetlana Allilujeva

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Svetlana isänsä Stalinin sylissä 1935.
Svetlana salaisen palvelun päällikön Lavrenti Berijan sylissä, taustalla isä-Stalin

Svetlana Iosifovna Allilujeva (ven. Светлана Иосифовна Аллилуева, georg. სვეტლანა ალილუევა, tunnetaan myös nimellä Stalina, myöhemmin Lana Peters; 28. helmikuuta 1926 Moskova, Neuvostoliitto22. marraskuuta 2011 Richland Center, Wisconsin, Yhdysvallat[1]) oli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Josef Stalinin ja tämän toisen vaimon Nadežda Allilujevan nuorempi lapsi ja ainoa tytär.

Svetlana Allilujeva loikkasi Yhdysvaltoihin vuonna 1967. Loikkaus oli tapaus, joka sai julkisuudessa paljon huomiota. Hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden.[1][2]

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monien korkea-arvoisten neuvostovirkailijoiden lasten tavoin Allilujevakin vietti lapsuutensa turvallisessa ympäristössä, ja isä ympäröi hänet lahjoilla ja amerikkalaisilla elokuvilla.[1][2]

Allilujevan äiti Nadežda Allilujeva kuoli 9. marraskuuta vuonna 1932, kun tytär oli kuusivuotias. Virallinen kuolinsyy oli peritoniitti, jonka aiheutti umpisuolen puhkeaminen. Myöhemmin ilmoitettiin, että kyse oli itsemurhasta, mutta on esitetty myös, että hänet olisi murhattu Stalinin käskystä ja itsemurha olisi ollut lavastusta.[1][2] Nikita Hruštšov kertoo muistelmissaan Stalinin olleen tytärtään kohtaan hyvin väkivaltainen. Hruštšovin mukaan Stalin olisi raahannut eräissä juhlissa Svetlanaa hiuksista ja pakottanut hänet tanssimaan.[1]

Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan[1] Aleksei Kapleriin[2]. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan[1] Vorkutan teollisuuskaupunkiin lähelle napapiiriä.

Avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947.[1]

Allilujevan toinen puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Avioliitto purkautui myöhemmin.[1]

Stalinin kuoleman jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stalinin kuoleman jälkeisessä ilmapiirissä Allilujeva otti 1957 äitinsä sukunimen Allilujeva[2] ja työskenteli Moskovassa opettajana ja tulkkina. Hän opetti Yhdysvaltain historiaa ja opiskeli englantia.[1] Allilujeva oli puolueen jäsen syntymästään asti. Hän nautti nomenklatuuran erikoisoikeusista kuten eläkkeestä, jota hän sai voidakseen lopettaa työnsä ja hoitaa lapsiaan.

Suhde Brajesh Singhin kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua[1]. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen[1]. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.

Loikkaus ja elämä sen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. maaliskuuta 1967 Allilujeva loikkasi Yhdysvaltain suurlähetystöön hakemaan turvapaikkaa silloiselta suurlähettiläältä Chester Bowlesilta. Kun turvapaikka oli myönnetty, Intian hallitus määräsi Allilujevan lähtemään heti maasta, koska pelkäsi Neuvostoliiton noottia. Kun Allilujevan Alitalia-lento saapui Rooman lentoasemalle, hänet kuljetettiin sieltä heti Geneven-koneeseen. Saavuttuaan Sveitsiin hän sai turistiviisumin ja oli kuusi viikkoa maassa, kunnes sai viisumin Yhdysvaltoihin.[1]

Saavuttuaan New Yorkiin huhtikuussa vuonna 1967 Allilujeva antoi median edessä tuomitsevan kuvan hirviöksi luonnehtimastaan isästään, isänsä hallinnosta ja Neuvostoliitosta. Allilujeva poltti neuvostopassinsa julkisesti. Hänen elämäkerrallinen kirjansa Kaksikymmentä kirjettä ystävälle ilmestyi lokakuun vallankumouksen 50-vuotistapahtumien aattona, ja se herätti närää Neuvostoliitossa.[1][2] Allilujeva kääntyi vuonna 1967 ortodoksisesta uskosta roomalaiskatolilaisuuteen.[3]

Allilujeva asui aluksi Princetonissa New Jerseyssä. Hän meni myöhemmin naimisiin arkkitehti William Wesley Petersin kanssa ja otti nimen Lana Peters. He saivat tyttären Olgan.[1]

Vuonna 1982 Allilujeva muutti Englantiin Cambridgeen mutta palasi 1984 tyttärensä kanssa Neuvostoliittoon ja sai kansalaisuuden takaisin. He asettuivat asumaan Gruusiaan (nyk. Georgia) Tbilisiin. Allilujeva palasi 1986 Yhdysvaltoihin, tytär kouluun Englantiin.[1] Myöhempinä vuosina hänen sanotaan asuneen Sveitsissä, Lontoossa ja Wisconsinissa[2].

Isän nimestä tuli Allilujevalle taakka. Hän totesi itse, että minne hän menikin, hän oli sen vuoksi poliittinen vanki.[2][1]

Allilujevan lapsista tytär Jekaterina ("Katja") Ždanov on Siperiassa tulivuorten tutkijana, poika, lääkäri, Iosif Allilujeva on kuollut 2008, ja Olga, nykyisin nimeltään Chrese Evans, asuu Oregonissa Portlandissa[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q Lana Peters, Stalin’s Daughter, Dies at 85, viitattu 28.11.2011
  2. a b c d e f g h Veli-Pekka Lehtonen, Stalinin tytär eli isän maineen varjossa, Helsingin Sanomat 30.11.2011 sivu C 4 Artikkelin verkkoversio
  3. Muistokirjoitus, The Telegraph
  4. Portland granddaughter of Josef Stalin remembers her mother as a talented writer and lecturer in her own right