Suomen urheilu 1989
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1989 käsittelee vuoden 1989 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liiton Vuoden urheilija -äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marjo Matikainen | Hiihto |
| 2. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 3. | Harri Kirvesniemi | Hiihto |
| 4. | Jari Puikkonen | Mäkihyppy |
| 5. | Naisten MM-viestihiihtojoukkue | Hiihto |
| 6. | Mäkihypyn MM-joukkue | Mäkihyppy |
| 7. | Matti Alamäki | Autourheilu |
| 8. | Jari Kurri | Jääkiekko |
| 9. | Ari-Pekka Nikkola | Mäkihyppy |
| 10. | Pauli Kiuru | Triathlon |
| Keijo Pehkonen | Paini | |
| Lähde: [1] | ||
Miesten listalla kymmenen parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Harri Kirvesniemi | Hiihto |
| 2. | Jari Puikkonen | Mäkihyppy |
| 3. | Ari-Pekka Nikkola | Mäkihyppy |
| 4. | Matti Alamäki | Autourheilu |
| 5. | Jari Kurri | Jääkiekko |
| 6. | Matti Nykänen | Mäkihyppy |
| 7. | Ari Suhonen | Yleisurheilu |
| 8. | Keijo Pehkonen | Paini |
| 9. | Jorma Korhonen | Judo |
| 10. | Pauli Kiuru | Triathlon |
| Lähde: [1] | ||
Naisten listalla kuusi parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Marjo Matikainen | Hiihto |
| 2. | Marja-Liisa Kirvesniemi | Hiihto |
| 3. | Pirkko Määttä | Hiihto |
| 4. | Päivi Tikkanen | Yleisurheilu |
| 5. | Jaana Ronkainen | Judo |
| 6. | Ringa Ropo | Yleisurheilu |
| Lähde: [1] | ||
Joukkueiden listalla kolme parasta olivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Naisten viestihiihtojoukkue | Hiihto |
| 2. | Mäkihyppyjoukkue | Mäkihyppy |
| 3. | Miesten viestihiihtojoukkue | Hiihto |
| Lähde: [1] | ||
Vuoden valmentajaksi valittiin hiihtovalmentaja Pekka Vähäsöyrinki.[2]
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kivääri-, pistooli- ja haulikkolajien Euroopan-mestaruuskilpailuissa 4.–16.7. Zagrebissa, Jugoslaviassa Reijo Pärepalo voitti kultaa vapaapistooliammunnassa.[3]
Autourheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rallin maailmanmestaruussarjassa Juha Kankkunen sijoittui kokonaispisteissä kolmanneksi ja voitti Australian rallin. Pentti Airikkala voitti MM-sarjan päätösosakilpailuna ajetun RAC-rallin. Jyväskylän suurajot voitti ruotsalainen Mikael Ericsson.[4]
- Formula 1:n maailmanmestaruussarjassa Jyrki Järvilehto ajoi kaksi osakilpailua Onyx-tallin autolla.[4]
- Rallicrossin Euroopan-mestaruussarjassa Matti Alamäki voitti divisioona 2:ssa neljännen kerran Euroopan-mestaruuden.[5]
Ilmailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Purjelennon maailmanmestaruuskilpailuissa 14.–28.5. Wiener Neustadtissa, Itävallassa Markku Kuittinen saavutti vakioluokassa pronssia.[6]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkueen MM-karsintaottelua Alankomaita vastaan 31.5. Helsingin olympiastadionilla seurasi ennätyksellinen 46 217 hengen yleisö. Suomi hävisi ottelun 0–1. Neljästä MM-karsintaottelustaan Suomi voitti vain kotiottelun Walesia vastaan 6.9. Helsingissä lukemin 1–0.[7]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti lahtelainen Kuusysi, hopeaa sai Turun Palloseura ja pronssille sijoittui Rovaniemen Palloseura.[8]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen PP-Futis, hopeaa sai saman kaupungin Herttoniemen Toverit ja pronssille sijoittui Helsingin Jalkapalloklubi.[8]
Jousiammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tauluammunnan maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–10.7. Lausannessa, Sveitsissä Tomi Poikolainen saavutti pronssia. Miesten joukkuekilpailussa Suomi sijoittui neljänneksi.[9]
Judo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 11.–14.5. Helsingissä Suomi saavutti judohistoriansa ensimmäiset Euroopan-mestaruudet. Jorma Korhonen voitti kultaa alle 71-kiloisten sarjassa, Juha Salonen avoimessa luokassa ja Jaana Ronkainen alle 52-kiloisissa. Anne Åkerblom saavutti hopeaa yli 72-kiloisten sarjassa ja Marjo Vilhola sijoittui pronssille alle 48-kiloisissa. Kisojen mitalitilastossa Suomi oli kolmas.[10]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 15.4.–1.5. Ruotsissa Suomi sijoittui alkusarjan ja putoamissarjan jälkeen kahdeksasta joukkueesta viidenneksi.[11]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Turun Palloseura, hopeaa sai jyväskyläläinen JyP HT ja pronssille sijoittui Tampereen Ilves.[12]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Etelä-Vantaan Urheilijat, hopeaa sai Tampereen Ilves ja pronssille sijoittui Helsingin IFK.[12]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 29.1.–5.2. Moskovassa, Neuvostoliitossa Suomi saavutti viiden joukkueen turnauksessa hopeaa hävittyään loppuottelussa isäntämaa Neuvostoliitolle 12–2.[13]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti helsinkiläinen Botnia-69, joka voitti loppuottelussa Oulun Luistinseuran kolmannella jatkoajalla 5–4. Pronssille sijoittui Helsingin IFK.[14]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Seudun Palloseura, joka voitti loppuottelussa Oulun Luistinseuran 4–2.[14]
Karate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailuissa 3.–5.2. Pariisissa, Ranskassa Suomi voitti joukkuekilpailun. Mestarijoukkueeseen kuuluivat Sari Kauria, Sari Nybäck, Sari Laine ja Ritva Varelius.[15]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Helsingin NMKY, hopeaa sai jyväskyläläinen Hongikon Nuorisoseuran Urheilijat ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Pantterit.[16]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Forssan Alku, hopeaa sai Kotkan Työväen Palloilijat ja pronssille sijoittui lahtelainen Sampo-Basket.[17]
Käsipallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti seitsemännen peräkkäisen kerran karjaalainen BK-46, hopeaa sai Helsingin IFK ja pronssille sijoittui helsinkiläinen Kiffen.[18]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Åbo IFK, hopeaa sai Kiffen ja pronssille sijoittui toinen helsinkiläisseura Dicken.[19]
Lentopallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti Varkauden Tarmo, hopeaa sai tamperelainen Rantaperkiön Isku ja pronssille sijoittui kuopiolainen KuPS-Volley.[20]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti neljännen peräkkäisen kerran Vaasan Vasama, hopeaa sai Euran Raiku ja pronssille sijoittui Haukiputaan Heitto.[21]
Moottoripyöräily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Motocrossin MM-sarjan alle 250-kuutioisten luokassa Pekka Vehkonen saavutti hopeaa. Hän saavutti MM-hopeaa myös stadioncrossissa.[22]
- RR-ajon alle 125-kuutioisten MM-sarjassa Taru Rinne sijoittui 17:nneksi.[22]
Moottoriveneily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Offshore 3 (1,3 l) -luokan maailmanmestaruuden voittivat Jan Hägglund ja Dick Kollin. Sami Pennanen voitti maailmanmestaruuden ja Juhani Niemi sijoittui hopealle S-550-luokassa.[23]
Nyrkkeily[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa 31.5.–3.6. Ateenassa, Kreikassa Kai Helenius saavutti pronssia alle 81-kiloisten sarjassa.[24]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kreikkalais-roomalaisen painin Euroopan-mestaruuskilpailuissa 5.–7.5. Oulussa Keijo Pehkonen voitti kultaa alle 57-kiloisten sarjassa ja Ismo Kamesaki saavutti hopeaa alle 52-kiloisissa.[25]
Pesäpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Alajärven Ankkurit, hopeaa sai Imatran Pallo-Veikot ja pronssille sijoittui Hyvinkään Tahko.[26]
- Naisten Suomen-mestaruuden voitti Jyväskylän Kiri, hopeaa sai liperiläinen Viinijärven Urheilijat ja pronssille sijoittui Ikaalisten Tarmo.[27]
- Naisten Itä–Länsi-ottelun 22.7. Viinijärvellä voitti Itä juoksuin 8–5.[28]
- Miesten Itä–Länsi-ottelun 13.8. Imatralla voitti Itä juoksuin 5–3.[28]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 17.–26.2 Lahdessa Suomi oli mitalitilaston ykkönen kuudella kulta-, viidellä hopea- ja neljällä pronssimitalilla. Naisten perinteisen tyylin hiihtomatkoilla Suomi otti kaksi kolmoisvoittoa: 10 kilometrillä kärjessä olivat Marja-Liisa Kirvesniemi, Pirkko Määttä ja Marjo Matikainen, ja 15 kilometrillä järjestys oli Matikainen, Kirvesniemi ja Määttä. Naiset voittivat myös viestin, jossa neljäntenä lenkkinä oli Jaana Savolainen. Vapaan hiihtotavan matkoilla Matikainen sai hopeaa ja pronssia. Harri Kirvesniemi voitti kultaa miesten perinteisen tyylin 15 kilometrin hiihdossa sekä saavutti hopeaa Aki Karvosen, Kari Ristasen ja Jari Räsäsen kanssa viestissä. Suurmäen kilpailussa Jari Puikkonen voitti kultaa ja Matti Nykänen saavutti pronssia. Normaalimäessä Ari-Pekka Nikkola sijoittui hopealle. Joukkuemäessä Suomi voitti kultaa, ja joukkueeseen kuului Nikkolan, Puikkosen ja Nykäsen lisäksi Risto Laakkonen. Yhdistetyssä paras suomalainen oli kuudenneksi sijoittunut Jyri Pelkonen. Kisoihin osallistui 31 maata ja 359 urheilijaa. Maksaneita katsojia oli 460 000.[29]
- Keski-Euroopan mäkiviikolla 1988–1989 Risto Laakkonen voitti kokonaiskilpailun ja Matti Nykänen oli jaetulla toisella sijalla. Nykänen voitti Garmisch-Partenkirchenin osakilpailun.[30]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 16.–20.8. Skövdessä, Ruotsissa Suomi saavutti pronssia sekä miesten että naisten viestissä. Miesten viestijoukkueeseen kuuluivat Keijo Parkkinen, Ari Kattainen, Peter Ivars ja Reijo Mattinen sekä naisten joukkueeseen Marja Liisa Portin, Ulla Mänttäri, Annika Viilo ja Eija Koskivaara. Henkilökohtaisilla matkoilla Eija Koskivaara sijoittui viidenneksi ja Peter Ivars kuudenneksi.[31]
- Jukolan viestissä 17.–18.6. Joutsenossa Helsingin NMKY voitti Venlojen viestin. Miesten viestissä voitto meni Norjaan ja Angelniemen Ankkuri sijoittui toiseksi.[32]
Triathlon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Havaijin Ironman-kilpailussa 15.10. Pauli Kiuru sijoittui viidenneksi.[33]
Voimanosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa 13.–17.11. Sydneyssä, Kanadassa Jarmo Virtanen nosti maailmanmestaruuksiensa määrän viiteen voittamalla kultaa alle 82,5-kiloisten sarjassa, Kyösti Vilmi voitti alle 125-kiloisten sarjan ja Anna-Liisa Prinkkala oli paras alle 44-kiloisissa.[34]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sisäratojen maailmanmestaruuskilpailuissa 3.–5.3. Budapestissa, Unkarissa Ringa Ropo sijoittui pituushypyssä neljänneksi ja Janne Ronkainen kuulantyönnössä kahdeksanneksi.[35]
- Sisäratojen Euroopan-mestaruuskilpailuissa 18.–19.2. Haagissa, Alankomaissa Sisko Hanhijoki saavutti pronssia 60 metrin juoksussa ja Ringa Ropo pituushypyssä. Hanhijoki sijoittui kuudenneksi 200 metrillä kuten myös Jarmo Kärnä pituushypyssä. Kahdeksanneksi sijoittuivat Juha Kivi pituushypyssä ja Janne Ronkainen kuulantyönnössä.[36]
- Jarmo Kärnä sivusi 4.6. Riiassa, Latviassa yli 23 vuotta vanhaa pituushypyn Suomen-ennätystä 816. Otteluiden Euroopan cupissa 15.–16.7. Helmondissa, Alankomaissa Petri Keskitalo teki kymmenottelussa Suomen-ennätyksen 8 170 ja Satu Ruotsalainen seitsenottelussa 6 224. Ari Suhonen juoksi 16.8. GP-kilpailuissa Zürichissä, Sveitsissä 800 metrin Suomen-ennätyksen 1.44,10, ja Suomi–Ruotsi-maaottelussa 20.8. Tukholmassa Ringa Ropo teki pituushypyn Suomen-ennätyksen 682 ja Asta Ovaska kuulantyönnön 18,57. Ropo oli parantanut pituuden ennätystä jo 29.6. Helsingin Maailmankisoissa (676) ja 18.8. Länsi-Berliinin GP-kisoissa (677). Päivi Tikkanen paransi Suomen-ennätystä 5 000 metrin juoksussa 27.8. Lohjalla aikaan 15,15,76, 3 000 metrin Suomen-ennätystä 29.8. Tampereella aikaan 8.43,50 ja maratonin epävirallista Suomen-ennätystä 1.10. Länsi-Berliinissä aikaan 2.28.45.[37]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9.
- Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 11. Sporttikustannus Oy, 1990. ISBN 951-8920-10-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 185. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 185. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 206–207
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1990, s. 249
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 188, 250
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 218
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 178, 219
- ↑ a b Pihlaja, s. 202
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 221
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 177, 224–225
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 111–112, 210–211
- ↑ a b Pihlaja, s. 257
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 229
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1990, s. 230
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 232
- ↑ Pihlaja, s. 316
- ↑ Pihlaja, s. 317
- ↑ Pihlaja, s. 329
- ↑ Pihlaja, s. 330
- ↑ Pihlaja, s. 340
- ↑ Pihlaja, s. 341
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1990, s. 251
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 253
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 257
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 259
- ↑ Pihlaja, s. 532
- ↑ Pihlaja, s. 533
- ↑ a b Siukonen & Ahola 1990, s. 263
- ↑ Siukonen & Ahola 1989, s. 150–163
- ↑ Siukonen & Ahola 1989, s. 260–261
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 283
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 284
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 193, 320
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 194, 297–298
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 302–303
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 303–304
- ↑ Siukonen & Ahola 1990, s. 179, 181, 183, 186–187, 191, 315–316