Suomalainen fantasiakirjallisuus
Suomalainen fantasiakirjallisuus on ollut osa Suomen kirjallisuutta alusta alkaen. Suomalainen kirjallisuus syntyi 1800-luvulla, joka oli kirjallisuudessa vahvasti realismin aikakautta. Kuitenkin esimerkiksi Aleksis Kiven Seitsemän veljestä (1870) sisältää fantasiatarinoita. Kalevalan tarusto on innoittanut useita fantasiakirjailijoita, kuten brittiläistä J. R. R. Tolkienia. Kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia kirjailijoita, joiden tuotannosta merkittävä osa on ollut fantasiaa, ovat muun muassa Tove Jansson, Leena Krohn ja Johanna Sinisalo.[1][2]
Suomalaisia fantasiakirjailijoita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomalaiset kirjailijat ovat hyödyntäneet Kalevalaa harvoin fantasiamaailmojen luonnissa. Eino Leino kirjoitti paljon Kalevalaan pohjautuvia tekstejä kuten Helkavirret.[2]
1900-luvun alkupuolella fantasia kukoisti satukirjallisuudessa. Aili Somersalon vuonna 1919 ilmestynyt Mestaritontun seikkailut valittiin 2000-luvulla suosituimmaksi kotimaiseksi lastenkirjaksi Helsingin Sanomien äänestyksessä. Seikkailusatuja kirjoitti myös Mika Waltari, jonka myöhemmät historialliset romaanit kuten Turms, kuolematon (1955) sisältävät fantastisia aineksia.[2]
Tove Jansson loi 1940-luvulta alkaen Muumi-kirjoissaan omaperäisen fantasiatodellisuuden. Esimerkiksi Juri Nummelin on maininnut Janssonin kirjoissa kiinnostavaksi myös sen, että kirjailija ei luo maailmaa aukottomaksi, vaan antaa sen jäädä ristiriitaiseksi ja epäselväksi. Hahmot myös muuttuvat sarjan edetessä. Vastaavanlaista satua ja fantasiaa kirjoitti myös toinen suomenruotsalainen kirjailija, Irmelin Sandman Lilius.[2]
Fantasiaa ovat käyttäneet teoksissaan muun muassa Satu Waltari, Juhani Peltonen, Jukka Pakkanen, Lumikki Tammi, Maarit Verronen, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Helena Waris, Anne Leinonen ja Tiina Raevaara. Lasten- ja nuortenfantasiaa ovat kirjoittaneet muun muassa Aili Somersalo, Simo Puupponen eli Aapeli, Leena Laulajainen, Marja Luukkonen, Anu Holopainen, Sari Peltoniemi, Tomi Kontio, Ilkka Auer, Timo Parvela ja Päivi Honkapää.[3][4]
Fantasiakirjallisuus 2000-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Filmatisointi Taru sormusten herrasta -trilogiasta (2001–2003) yhdessä Harry Potter -fantasiakirjojen (1997–2007) käännösten myötä on kasvattanut fantasian suosiota sekä kotimaisten kirjoittajien että lukijoiden keskuudessa. Suosion myötä lajin keskeiset elementit, kuten magia ja hirviöt, ovat yhä useammin yhdistyneet tieteiskirjallisuudelle ominaiseen miljööseen. Maailmalla suosittu ”urbaanin fantasian” suuntaus on sekin alkanut näkyä Suomessa, esimerkiksi Viivi Hyvösen ensimmäisessä aikuisromaanissa Apina ja uusikuu (2008), jossa yhdistellään eläinsatuja ja kiinalaista mytologiaa urbaaniin dekkarimiljööseen. Myös Emmi Itärannan palkittu esikoisromaani Teemestarin kirja (2012) sijoittaa urbaanin dystopian fantasialle ominaiseen maagiseen ympäristöön.[5]
Käsitys fantasiasta omana lajinaan on muuttunut laveammaksi kuin tieteisfiktion osalta. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa fantasian on pelätty vievän huomion muulta ikäryhmälle julkaistulta kirjallisuudelta. Fantasiabuumin ollessa korkeimmillaan syksyllä 2005 päätti Finlandia Junior -kirjallisuuspalkinnon raati sulkea ehdokkuuksista pois kaikki fantasiateokset.[6]
Suomen Tolkien-seura jakaa vuosittain Kuvastaja-palkintoa parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Ensimmäisenä sen sai Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi vuonna 2001. Palkinto jaetaan syksyisin Helsingin kirjamessujen yhteydessä.[7]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sisättö, Vesa: Tieteis- ja fantasiakirjallisuus Suomessa. Teoksessa Sisättö, Vesa & Jerrman, Toni (toim.): Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita, s. 9–13. Helsinki: BTJ Kirjastopalvelu, 2006. ISBN 951-692-617-7.
- ↑ a b c d Nummelin, Juri: Fantasia suomalaisessa kirjallisuudessa Julkaisemattomia. 29.11.2010. Viitattu 6.12.2011.
- ↑ Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita, 2006.
- ↑ Soikkeli, Markku: Uusin suomalainen kirjallisuus: Tieteis- ja fantasiakirjallisuuden murros (PDF) 2012. Tampereen yliopisto. Viitattu 22.12.2012. [vanhentunut linkki]
- ↑ Markku Soikkeli: Fantasia ja scifi tiellä uuskummaan. Teoksessa Mika Hallila et al (toim.): Suomen nykykirjallisuus. Helsinki: SKS, 2013.
- ↑ Markku Soikkeli: Fantasia ja scifi tiellä uuskummaan. Teoksessa Mika Hallila et al (toim.): Suomen nykykirjallisuus. Helsinki: SKS, 2013.
- ↑ Neuvonen, Markus: Kuvastaja-palkinto Johanna Sinisalolle. Legolas, 2001, nro 23 (2/2001), s. 17. Helsinki: Suomen Tolkien-seura ry.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matilainen, Hanna: Mitä kummaa! Opas kotimaiseen spekulatiiviseen fiktioon. Helsinki: Avain, 2014. ISBN 978-952-304-024-3.