Ruotsilan kahakka
| Ruotsilan kahakka | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
venäläisiä sotilaita, | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
1 kuollut |
|||||||
Ruotsilan kahakka oli Sastamalan Kiikassa sijaitsevassa Ruotsilan kartanossa 22.–23. tammikuuta 1918 sattunut välikohtaus, joka oli yksi Suomen sisällissotaa edeltäneistä väkivaltaisuuksista. Suojeluskuntalaisten sekä punakaartin ja venäläisten sotilaiden välisessä tulitaistelussa sai surmansa yksi suojeluskuntalainen. Kokemäenjoen rannalla Tyrvään ja Kiikan rajalla sijainnut kartano oli tuolloin Tyrvään kihlakunnan kruununvoutina toimineen Arno August Rydmanin (1866–1934) omistuksessa.
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokemäenjokilaaksoon oli syksyllä 1917 saapunut 3 000 miehen vahvuinen venäläinen jalkaväkirykmentti, josta Kiikkaan majoittui noin 600 sotilasta. Tapahtumien alkaessa tiistaina 22. tammikuuta 1918 he olivat jo jättämässä paikkakunnan. Venäläiset odottivat rautatieasemalla Turkuun lähtövalmiina olevaa junaa, kun Kiikan työväenkaartin edustajat pyysivät heitä tekemään tarkastuksen Ruotsilan kartanoon.[1]
Muutaman kilometrin päässä Vakkalan kylässä asuneen seitsenvuotiaan Tuure Junnilan 13-vuotiaan veljen Viljo Junnilan päiväkirjamerkintöjen mukaan venäläiset piirittivät Ruotsilan kartanon, jonka jälkeen apuun kiirehtineiden suojeluskuntalaisten ja venäläisten välille syntyi kiivasta laukaustenvaihtoa.[1] Paikalla oli tuolloin Kiikan lisäksi myös Porin, Nakkilan, Harjavallan, Kokemäen, Kauvatsan ja Huittisten suojeluskuntalaisia.[2] Kello 18 mennessä tilanne oli rauennut, kun alivoimaiseksi jääneet venäläiset vetäytyivät paikalta. Välikohtauksen aikana haavoittui yksi punakaartilainen sekä 18-vuotias Kauvatsalta kotoisin ollut suojeluskuntalainen, joka menehtyi seuraavana päivänä. Lisäksi Ruotsilan talon koira ammuttiin.[1][3][4]
Seuraavana iltapäivänä paikalle saapui ilmeisesti Kauvatsalta toinen venäläisten sotilaiden ryhmä, jotka hyökkäsivät kartanoon ryöstäen ja polttaen sen päärakennuksen.[1][3] Kartanonomistaja Arno Rydmanin poika Tor (1896–1941) haavoittui välikohtauksen aikana jalkaansa. Hänen sisarensa, myöhemmin kuvataiteilijana tunnettu Leila Rydman-Kalervo onnistui saamaan Tor Rydmanin pois kartanosta ja kuljettamaan hänet reellä Peipohjan rautatieasemalle, josta he matkasivat junalla sairaalahoitoon Poriin.[5] Venäläiset saivat Ruotsilasta vangeiksi 24 suojeluskuntalaista. Heidät kuljetettiin junalla Tampereelle, jossa Teknillisen opiston opiskelijoista koottu suojeluskuntakomppania miehitti rautatieaseman ympäristön valmistautuen vapauttamaan vangit. Tampereen miliisipäällikkönä toimineen Pekka Lönngrenin välityksellä käytyjen neuvottelujen tuloksena vangit kuitenkin pääsivät vapaaksi vielä saman illan aikana ja uudelta aseelliselta selkkaukselta vältyttiin.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Nummivuori, Petri: Nuori konservatiivi. Tuure Junnila ja hänen poliittinen toimintansa vuoteen 1956, s. 38–40. Turku: Petri Nummivuori (Helsingin yliopiston väitöskirja), 2015. ISBN 952-92018-6-9. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sisällissodan taistelupaikkakortisto 23.12.2013. Arkistojen portti. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ a b Harjula, Mirko: Ryssänupseerit, s. 261. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-28614-2-9.
- ↑ Hakuni, Wiljo Werner Suomen sotasurmat 1914-1922. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ Kolme satavuotiasta serkusta / Tre kusiner 100 år Rydman-sukuyhdistys ry. Viitattu 21.1.2017.
- ↑ Tapola, Päivi: Sodista, suvusta, sotilaista, s. 49. Helsinki: ntamo, 2015. ISBN 978-952-21560-1-3.