Kurun taistelu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Kurun taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Suomen sisällissotaa | |||||||
 | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
|
G. A. Stolbov, Arvid Jokinen, Juho Eslin |
|||||||
| Tappiot | |||||||
|
20–30 punaista ja lukuisia vankeja |
5–15 valkoista | ||||||
Kurun taistelu käytiin Suomen sisällissodassa 15.–17. maaliskuuta 1918 ruotsalaisen eversti Harald Ossian Hjalmarsonin komentaman valkoisen armeijan Hjalmarsonin osaston ja G. A. Stolbovin ja Arvid Jokisen komentamien punakaartilaisten välillä. Lisäksi punaisilla oli tukenaan Juho Eslinin johtama "pataljoona" riihimäkeläisiä ja Turun ja Pietarin suomalaista punakaartia. Punaiset olivat miehittäneet myös Muroleen kanavalla sijaitsevat venäläisten vallitöinä rakentamat juoksuhaudat.
Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
15. maaliskuuta Virroilta etenevät valkoiset, joita oli kaikkiaan 2 300 miestä, törmäsivät Kurun Riuttaskylässä punaisten etuvartioihin. Hjalmarson oli saanut tehtäväkseen vallata Kurun kirkonkylä punaisilta osana valkoisten laajempaa hyökkäystä. Taistelukosketuksen jälkeen hän päätti lykätä hyökkäystä seuraavaan päivään ja odottaa tykistön saapumista. Seuraavana päivänä Eslinin joukkojen asemia ammuttiin tykeillä Hjalmarsonin johtamien valkoisten hyökätessä. Tykkitulessa tuhoutui punaisten käyttämä sairaala. Vöyrin pataljoona yritti iltapäivällä koukata lumessa kahlaten punaisten selustaan, mutta yritys torjuttiin. Viisi vöyriläistä kaatui ja useita kymmeniä haavoittui, mikä vaikutti voimakkaasti Hjalmarsoniin. Punaisten vastarinta murtui illalla, kun saarrostusta pelännyt Stolbov kello 17 aikaan antoi käskyn perääntymisestä Toikon kapeikkoon. Samalla Hjalmarson, joka ei ollut saanut tietoa tilanteen kehityksestä, päätti vetää joukkonsa kahdeksan tunnin taistelun jälkeen takaisin Saarijärvelle 10 km Kurusta pohjoiseen. Kumpikin osapuoli siis vetäytyi taistelusta samaan aikaan. Seuraavana yönä valkoisten ylipäällikkö Mannerheim päätti alistaa Hjalmarsonin osaston Martin Wetzerin komentoon. Wetzerin tehtävä oli nyt vallata Kuru uudelleen ja jatkaa hyökkäystä sieltä käsin. Hjalmarson miehitti 17. maaliskuuta Kurun, mistä saarrostusvaaraa pelkäävät punaiset olivat jo vetäytyneet. Wetzer ei kuitenkaan pystynyt jatkamaan yleistä hyökkäystä, vaikka ylipäällikkö antoi hänelle reservistä pataljoonan verran lisää joukkoja, ja Hjalmarsonin osasto jäi Kuruun toipumaan.[1][2]
Venäläisen Smirnoffin komentama esikunta pakeni Teiskoon, osa suomalaisista punaisista pakeni Toikkoon ja siitä suoraan Tampereelle. Tampereelta pakolaisia vastaan tulleet Eino Rahja ja Aleksanteri Vasten kohtasivat "Näsijärven jään mustanaan pakolaisia". Taistelu päättyi Kurun kirkonkylän äkilliseen tyhjentymiseen punaisista, jotka pakenivat kiireesti Tampereelle. Taistelussa kaatui 20–30 punaista, lisäksi vangiksi jääneistä punaisista ainakin osa teloitettiin. Valkoisista Vöyrin koulu menetti viisi miestä kaatuneina.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hannula, J. O.: Suomen vapaussodan historia, s. 186, 191–192. WSOY, 1956.
- ↑ Ylikangas, Heikki: Tie Tampereelle, s. 85–93. WSOY, 1996. ISBN 951-0-18897-2.