Eino Rahja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eino Rahja.

Eino Rahja (20. kesäkuuta 1885 Kronstadt26. huhtikuuta 1936 Leningrad) oli venäjänsuomalainen poliitikko, metallityöläinen ja sotilas. Rahja toimi Suomen sisällissodassa punaisten korkeimmassa sotilasjohdossa ja siirryttyään Neuvosto-Venäjälle tappion jälkeen hän liittyi Puna-armeijaan, jossa yleni myöhemmin "armeijakuntien komentajaksi" (komkor). Rahja oli myös syksyllä 1918 perustetun Suomen kommunistisen puolueen johtotehtävissä. Eino Rahja oli yksi kolmesta Rahjan bolševikkiveljeksestä, joista tunnetuin aikanaan oli Jukka Rahja (1887-1920). Kolmas veljeksistä oli Kuusisen klubin puhdistuksissa haavoittunut Jaakko Rahja (1872-1926).

Eino Rahja liittyi veljensä Jukan tavoin Venäjän sosialidemokraattisen työväenpuolueen (VSdTP) bolševikki-ryhmittymään vuonna 1903. Hän työskenteli Suomessa eri alojen tehtaissa. Rahja soti ensimmäisessä maailmansodassa, mahdollisesti lentäjänä, sillä Suomen sisällissodassa hän oli yksi punaisten harvoista lentosodankäyntiin osallistuneista. Vuonna 1917 Rahja auttoi useissa yhteyksissä Leniniä pakoilemaan Venäjän väliaikaista hallitusta. Miehen palvelukset muistettiin ja hänet muistettiin tästä Neuvostoliiton historiankirjoituksessa.[1] Pietarin kadut tuntenut Rahja auttoi Leniniä esimerkiksi tämän matkalla Smolnaan, jossa 25. lokakuuta tehtiin Lokakuun vallankumouksen aloittamista koskevat päätökset.[2]

Eino Rahja osallistui Suomen sisällissotaan punaisten komentajana. Jukka Paastelan mukaan Rahja oli yksi harvoista punakaartin johtajista, joilla oli edes jonkinlaista auktoriteettiä joukkojen keskuudessa Tampereen taistelujen yhteydessä. 20. maaliskuuta Rahja valittiin punaisten johtokolmikkoon, johon hänen lisäkseen kuuluivat Adolf Taimi ja Evert Eloranta. Maaliskuun lopulla Rahja pakeni piiritetystä kaupungista lentokoneella ja johti sen jälkeen saartorenkaan murtamisyrityksiä Lempäälän-Vesilahden rintamalla. Paettuaan Venäjälle hän liittyi heinäkuussa Puna-armeijaan.[1]

Eino Rahja, kuten veljensä Jukka, oli kiistelty hahmo suomalaisten kommunistien keskuudessa. Veljesten riidanhakuinen käyttäytyminen sekä jyrkkä retoriikka sai monet katkeriksi näitä kohtaan. Yhtäaikaisesti SKP:hen, Neuvostoliiton kommunistiseen puolueeseen, Puna-armeijaan ja Tšekaan kuulunut Eino Rahja ei aina toiminut SKP:n päätösten mukaisesti eikä hän epäröinyt vetää omaa linjaansa esimerkiksi Pietarin punaupseerikoulussa. Hän osallistui muun muassa salakuljetukseen, rahan väärentämiseen ja Läskikapinan valmisteluihin. Rahja muodosti nimeään kantaneen opposition SKP:ssa käytännössä koko 1920-luvun ajan. Ennen vuoden 1925 edustajakokousta kärjistyneissä riidoissa hän liittoutui keskuskomiteassa Leo Laukin ja Otto Vilmin kanssa. Vuosikymmenen alkupuolella hänellä oli läheiset suhteet myös Grigori Zinovjeviin.[3]

Vuonna 1927 Rahja erotettiin SKP:n keskuskomiteasta. Hän kritisoi puolueensa johtoa tämän jälkeen ankarasti muun muassa Kustaa Mikko Evän hautajaisissa pitämässään puheessa, jonka keskuskomitea tuomitsi "törkeänä ryhmäkuntalaisuutena". Otto-Wille Kuusinen julisti Rahjan 1930-luvulla "kansan viholliseksi", mikä ei tiennyt hyvää entisille rahjalaisille.[3] Vuonna 1936 kuollut Rahja on haudattu Aleksanteri Nevskin luostarin hautausmaalle Pietarissa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 126-127.
  2. Robert Service: Lenin (WSOY 2004), s. 364-368.
  3. a b Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]