Przemyślin piiritys

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Przemyślin piiritys
Osa ensimmäisen maailmansodan itärintamaa
Tuhoutunutta Przemyślin linnaketta valokuvassa.
Tuhoutunutta Przemyślin linnaketta valokuvassa.
Päivämäärä:

26. syyskuuta 1914 – 22. maaliskuuta 1915

Paikka:

Przemyśl, nykyinen Puola.

Lopputulos:

Itävalta-Unkarin tappio ja puolustajien antautuminen.

Osapuolet

Venäjän lippu Venäjän keisarikunta

Flag of Austria-Hungary (1869-1918).svg Itävalta-Unkari

Przemyślin piiritys oli Venäjän keisarikunnan toteuttama onnistunut piiritys Itävalta-Unkarin joukkojen pitämää Przemyślin linnaa vastaan. Piiritys kesti syyskuusta 1914 maaliskuuhun 1915 ja linnoituksen varuskunta piti puoliaan lähes 200 päivän ajan.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valokuva Przemyślin linnoituksesta vuodelta 1915.

Przemyślin piiritys oli osa Venäjän laajaa hyökkäystä Galitsiassa ensimmäisen maailmansodan itärintamalla. Venäläiset valloittivat Lembergin (nykyinen Lviv) 3. syyskuuta ja taistelu siellä oli ympärysvaltojen ensimmäinen merkittävä voitto sodassa.[1] Lembergin jälkeen seuraava merkittävä Itävalta-Unkarin puolustusasema sijaitsi Przemyślissä. Myöhemmin syyskuussa tehdyillä hyökkäyksillä venäläiset katkaisivat kolme tärkeää Przemyśliin johtavaa rautatietä ja Przemyślin linnakkeen valloitus olisi mahdollistanut hyökkäyksen jatkamisen Karpaattien yli Unkariin. Przemyślin puolustus oli kuitenkin paljon Lembergiä vahvempi sen suuren linnoituksen vuoksi. Linnoituksen sisään jäi esimerkiksi peltoja, joilta saatiin täydennystä rautatieyhteyksien katkaisusta huolimatta. Siellä oli myös uudenaikaisia tykkejä ja ammuksia kuukausiksi. Itävalta-Unkarin sodanjohto oletti linnoituksen pystyvän tekemään vastarintaa kahdeksan kuukauden ajan täysin piiritettynä.[2]

Venäläisten piirityksen näyttäessä väistämättömältä Itävalta-Unkarin viranomaiset olivat evakuoineet alueen siviiliväestön. Väestö oli lähinnä ukrainalaisia ja puolalaisia, joita pidettiin epäluotettavina venäläissympatioiden takia. Linnoituksen alkuperäistä 40 000 miehen varuskuntaa tukemaan alueelle tuotiin 80 000 uutta sotilasta.[3]

Piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisten joukkojen etenivät Przemyślin ympärille 26. syyskuuta 1914 mennessä. Heidän komentajansa olivat saaneet vääriä tietoja varuskunnan huonosta taistelutahdosta ja sitä vaivaavasta koleraepidemiasta. Venäläisiä johtanut kenraali kysyi radion välityksellä puolustajia johtaneelta kenraalilta mahdollisesta antautumisesta, mutta tämä vastasi antautumisen olevan mahdoton ajatus ennen kuin puolustajat olisivat menettäneet varastonsa ja puolustuskykynsä. Uskoen tätä sumutukseksi venäläiset tekivät rynnäkön linnoituksen ulkopuolustuksia vastaan, mutta kohtasivat yllättävän kovaa vastarintaa. Koska venäläisiltä puuttui sopiva tykistö linnoituksen valtaamiseksi, he piirittää sen. Sopivia tykkejä ei saatu ennen maaliskuuta 1915 huonojen sääolosuhteiden takia.[3]

Koska venäläiset eivät saaneet linnoitusta vallattua suoralla hyökkäyksellä, päättivät he ohittaa sen ja järjestää puolustus linnoituksen ympärille mahdollisten vastahyökkäysten varalta. Hyökkäystä haluttiin jatkaa kohti Krakovaa. Venäläiset uskoivat ajan olevan heidän puolellaan piirityksessä ja pahentuvat talviolosuhteet alkoivatkin heikentää puolustajien taistelutahtoa. Puolustajat saivat toivoa uutisista Saksan joukkojen keskityksistä Krakovan suuntaan, mutta todellisuudessa niiden ei ollut tarkoitus edetä Przemyśliin, vaan ne olivat osa Sleesian puolustusta. Kevään tullessa puolustajien ammus-, ruoka- ja lääkevarastot olivat huvenneet selvästi. Maaliskuussa saapui myös venäläisten raskas tykistö.[3]

Piirityksen loppu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläisiä joukkoja kuvattuna tykistön tuhoamassa osassa linnaa maaliskuussa 1915.

Puolustajien tajutessa että tykistötulta ei voitaisi kestää ikuisesti, Itävalta-Unkarin joukkojen komentajan käskystä puolustajat tekivät sarjan hyökkäyksiä piirityksen murtamiseksi. Venäläiset torjuivat kaikki hyökkäykset.[4] Puolustajat antautuivat 22. maaliskuuta 1915. Lähes 100 000 Itävalta-Unkarin sotilasta joutui sotavankeuteen. Venäläisten oletettiin jatkavan hyökkäystään ja Itävalta-Unkari nöyrtyi pyytämään Saksan apua.[5] Venäläiset olivat kuitenkin itsekin kärsineet suuria tappioita vuoden 1914 hyökkäyksessä ja heillä oli suuria huolto-ongelmia. Venäläisten hyökkäys Galitsiassa tyrehtyi ja myöhemmin saksalaiset aloittivat omat hyökkäyksensä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neiberg, Michael S. ja Jordan, David: The Eastern Front 1914–1920. Amber Books, 2008. ISBN 978 1 906626 09 6. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Neiberg ja Jordan 2008, s. 58
  2. Neiberg ja Jordan 2008, s. 59
  3. a b c Neiberg ja Jordan 2008, s. 60
  4. Neiberg ja Jordan 2008, s. 61
  5. Neiberg ja Jordan 2008, s. 62
  6. Neiberg ja Jordan 2008, s. 63