Przemyślin linnoitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Linnoitus vuonna 1863.
Parakkeja nykytilassa.

Przemyślin linnoitus on Itävallan, sittemmin Itävalta-Unkarin 1800-luvun puolesta välistä 1900-luvun alkuun rakennuttama ja kehittämä Venäjän vastainen rajalinnoitus Przemyślin kaupungissa. Aikanaan Eurooppaan rakennetuista noin 200 linnoituksesta se oli kolmanneksi suurin.lähde? Przemyśl joutui Itävallan haltuun Puolan ensimmäisessä jaossa 1772. Linnoituksen tarkoituksena oli estää Venäjän pääsy Sleesiaan Krakovan suuntaan.

Kaupunkia ympäröi 15 kilometrin puolustuskehä, vallihauta, noin 30 bastionia, linnakkeita ja portteja. Linnoitukseen oli suunniteltu tilat 85 000 sotilaalle ja 656 tykille.lähde? Itävalta-Unkarin Venäjän kanssa 6. elokuuta 1914 alkaneessa ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän 1914 tekemän hyökkäyksen aikana onnistuttiin pysäyttämään Venäjän 300 000 sotilaan hyökkäys Sleesiaan Krakovan ja Karpaattien suuntaan.

Linnoitus kestää syyskuusta 1914 maaliskuun 1915 loppuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Przemyślin piiritys

Przemyślin linnoitus joutui kaksi kertaa venäläisten joukkojen saartamaksi. Ensimmäisellä kerralla 24. syyskuuta 1914 Venäjän kolmannen armeijan komentajan Radko Dmitrievin aloittamana. Riittämättömän tykistötuen vuoksi suorat hyökkäykset aiheuttivat vain 40 000 sotilaan tappiot venäläisille. Kenraali Svetozar Boroević von Bojnan joukot riensivät avuksi keventääkseen puolustajiin kohdistuvaa venäläisten painetta.

Piiritystä kesti 11. lokakuuta saakka, kunnes venäläiset joutuivat vetäytymään. Toisen kerran venäläiset piirittivät Przemyślin linnoitus Venäjän kahdeksannen armeijan kenraali Andrei Nikolaevitš Selivanovin komentamina 9. marraskuuta 1914. Radko Dmitrievin joukot olivat vetäytyneet pohjoiseen. Päinvastoin kuin Dmitriev Selivanov ei pyrkinytkään hyökkäämään, vaan saartamalla näännyttämään puolustajat. Helmikuussa 1915 Svetozar Boroevic von Bojna teki toisen hyökkäyksen venäläisiä vastaan auttaakseen puolustajia, mutta se epäonnistui. Helmikuun 1915 loppuun mennessä kaikki yritykset tukea linnoituksen puolustajia epäonnistuivat ja Itävalta-Unkarin armeijan komentaja Conrad ilmoitti linnoitusta komentavalle kenraali Hermann Kusmanekille, ettei apua enää ole tulossa. 13. maaliskuuta murtui puolustus pohjoisessa, mutta muodostettu väliaikainen linja kuitenkin piti vielä. 19. maaliskuuta yrittivät puolustajat murtautua venäläisen saartoketjun läpi, mutta epäonnistuivat.lähde? Kusmanek käski tuhota sotilaallisen materiaalin ja antautui 22. maaliskuuta 120 000 muun Itävalta-Unkarin sotilaan kanssa venäläisille.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. 1915 : A Global Conflict History Place. Viitattu 24.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotahistoriallisia yhteisöjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Museo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Itävaltalaisjoukot saapuvat Przemyśliin
  2. Itävaltalainen tykkipatteri lähellä Przemyślin rintamaa
  3. Itävaltalaiset husaari kokoavat kaatuneitaan Galitsiassa