Nokia-missio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kristinusko: luterilaisuus

Osa artikkelisarjasta
Herätysliikkeet

Rukoilevaisuus

Herännäisyys

Evankelinen herätysliike

Lestadiolaisuus

Viides herätysliike

Karismaattinen liike

Suomen teologinen instituutti

Nokian herätys eli Nokia-missio oli kristillinen, tarkemmin sanottuna karismaattinen, luterilaisen kirkon sisällä syntynyt herätysliike, joka oli lähtöisin Nokialta. Nokia Missio järjestäytyi vuonna 2008 omaksi kirkkokunnakseen, joka tunnettiin nimellä Nokia Missio Church. Liike jakaantui vuonna 2012 Nokia Missio Churchiksi (joka vaihtoi myöhemmin nimekseen Uuden toivon seurakunnat) ja Missiomaailma ry:ksi. Kirkkokunnan hallituksen puheenjohtajana toimii Timo Aro-Heinilä ja Missiomaailma-lähetysjärjestöä johtaa Markus Korhonen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikkeen synty ja alkuvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian herätys syntyi Nokian kirkkoherran Markku Koiviston voimakkaan karismaattisen uudistumisen seurauksena hänen parannuttuaan imusolmukesyövästä vuonna 1991. Nokian kirkossa alettiin pitää kirkkoherra Koiviston johdolla ns. torstai-iltoja, joille olivat tyypillisiä voimakas ylistys ja rukous sekä monenlaiset Pyhän Hengen armolahjat, muun muassa sairaiden parantaminen ja kielilläpuhuminen. Myös nk. kaatumisilmiötä on esiintynyt.

Välirikko evankelis-luterilaisen kirkon kanssa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokian herätyksen ja muun Nokian evankelis-luterilaisen seurakunnan toiminnan välille muodostui jännitteitä. Näiden kärjistyttyä Markku Koivisto jätti kirkkoherran työnsä Nokialla ja perusti Nokia Missio -nimisen järjestön. Hän pysyi kuitenkin pitkään tämän jälkeen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvirassa, muodollisesti Tampereen piispan alaisena.

Piispa ja tuomiokapituli kyseenalaistivat useaan otteeseen Markku Koiviston toimintatavan ja teologian. Tampereen hiippakunnan silloinen piispa Juha Pihkala arvosteli Nokia Missiota amerikkalaisperäisen hurmahenkisyyden tuomisesta luterilaisuuteen. Suomen kirkkohistoria ei tunne toista tapausta, jossa piispa on syyttänyt oman kirkon pappia shamanismista, okkultismista ja valkoisesta magiasta. Hänen mukaansa vaarallisilla vesillä ollaan silloin, kun luvataan ihmeparantumisia ja muita suuria elämänmuutoksia. "Näissä asioissa on paljon petytty. Tällaisten ääriliikkeiden jäljiltä löytyy poikkeuksellisen paljon uskonnon uhreja." Piispa varoitti karismaattisten liikkeiden vaarasta muuttua ikään kuin parempien ja todempien kristittyjen ryhmiksi. Karismaattisia ilmiöitä esiintyy kaikissa maailmanuskonnoissa, Pihkala muistuttaa. Siksi hänen mielestään on väärin väittää niiden olevan kiistattomia todisteita Pyhän Hengen läsnäolosta. Tuomiokapitulin kuulustelupöytäkirja tulkitsee, että Nokia Mission kokouksissa luodaan suggestiivista ilmapiiriä huutamisen, karjahtelun ja ylistämisen avulla. Kokemus nostetaan sanan rinnalle, mutta samalla se syrjäyttää opin. Tuomiokapitulin mielestä hurmoksellisuuden ylikorostaminen johtaa elämysriippuvuuteen. [1]

Koivisto vakuutti toistuvasti pysyvänsä kirkon tunnustuksessa ja piispan alaisuudessa, mutta tuomiokapitulin mukaan hän ei lunastanut lupauksiaan. Lopulta huhtikuussa 2007 hänet pidätettiin pappisviran hoitamisesta kuuden kuukauden ajaksi, jolloin hän ei esimerkiksi saanut kastaa tai jakaa ehtoollista. [2] Hän sai kuitenkin pappisoikeudet takaisin.

Koivisto osallistui Tampereen piispanvaaliin talvella 2008, mutta sai ehdokkaista vähiten ääniä. Pian tämän jälkeen hän ilmoitti eroavansa kirkosta ja perustavansa Nokia Mission rinnalle uuden kirkkokunnan saman vuoden syksyllä.

Ilmoitus sai jossain määrin ristiriitaisen vastaanoton sekä liikkeen sisällä että sen ulkopuolella. Lopullisesta välirikosta kertovassa tiedonannossa arvosteltiin jyrkin sanoin Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa:

"Viime kuukaudet ovat osoittaneet, ettei Raamatun auktoriteetti enää paina luterilaisessa kirkossa: siellä kysytään, mikä ihmisiä miellyttää. Liberaali teologia murtaa kirkon perustan. Sellaisessa ei voi hyvällä omallatunnolla olla mukana. " [3]

Uusi kirkkokunta aloitti toimintansa syksyllä 2008 Nokia Missio Church -nimisenä uskonnollisena yhdyskuntana.

Elokuussa 2011 tiedotettiin, että johtaja Markku Koiviston elämässä on ollut "seksuaalisten rajojen rikkomista", jonka takia hänet on erotettu tehtävistään liikkeessä. Seksuaalisen hyväksikäytön takia Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 26.3.2013 Markku Koiviston 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, 30 tunnin yhdyskuntapalveluun ja 15 000 euron korvauksiin uhrille[4].

Jakautuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koiviston erottamisen jälkeen liike selkeytti organisaatiotaan siirtämällä kotimaan kokoustoiminnan Nokia Missio Churchille, jonka johtoon nousi pastori Timo Aro-Heinilä. Lähetystyö jäi Nokia Missio ry:lle, jonka johtoon nousi toimistopäällikkö Markus Korhonen. Keväällä 2012 Nokia Missio ry:n johtoryhmä liittyi Tampereen helluntaiseurakuntaan ja ilmoitti alkavansa järjestää herätyskokouksia sen tiloissa.[5] Heinäkuussa 2012 Nokia Missio ry ilmoitti muuttavansa nimensä Missiomaailmaksi.[6] Nokia Missio Churchin toiminta Tampereella jatkuu uusissa tiloissa ja se ilmoitti tammikuussa 2013 vaihtavansa nimekseen Uuden toivon seurakunnat.

Toimintamuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nokia-missio piti säännöllisiä kokouksia useissa kaupungeissa. Tampereella Nokia-missio kokoontui pitkään Tampere Areenalla sekä hetkellisesti keskustassa sijainneessa Missio Downtownissa. Toiminta laajeni vuonna 2005 Helsinkiin ja Kokkolaan ja 2006 Jyväskylään, ja sen jälkeen Hämeenlinnaan, Raumalle, Rovaniemelle sekä Lappeenrantaan. Tilaisuuksia oli lisäksi muun muassa Pieksämäellä ja Kuopiossa.

Nokia-mission kokouksissa kävi Nokia Missio Churchin jäseniä ja eri kirkkokuntiin kuuluvia ihmisiä. Jotkut kuuluivat evankelis-luterilaiseen kirkkoon, toiset helluntaiseurakuntiin tai muihin vapaisiin suuntiin.

Nokia Missio ry oli rekisteröity yhdistys, joka teki lähetystyötä muun muassa Albaniaan, Intiaan, Israeliin, Pakistaniin ja Haitiin, sekä koulutti seurakunnille työntekijöitä. Muita kursseja olivat Alfa-kurssit, Raamattuinstituutti, seminaarit ja solujohtajakoulu. Toimintamuotoina oli myös kohua herättänyt Sotakoulu, jossa oli mukana voimakkaasti paranemiseen ja ihmeisiin liittyvä maailmankatsomus.

Nokia Missio Church korosti soluseurakuntamallia ja sen puitteissa kokoontui Tampereella noin 30 solua eli pienryhmää, myös muilla paikkakunnilla oli pienryhmiä. Paikallisseurakunta Nokia Missio Churchilla oli Tampereella, Helsingissä, Jyväskylässä, Raumalla, Rovaniemellä ja Hämeenlinnassa. [7] Nokia Missio Church vaihtoi nimekseen Uuden toivon seurakunnat. Uuden toivon seurakunnilla on toimintaa Tampereella, Helsingissä, Jyväskylässä, Raumalla ja Hämeenlinnassa.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]