Yhdistys (Suomi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Yhdistys on Suomessa luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin poliittisiin perusoikeuksiin.

Yhdistys voi olla rekisteröity, rekisteröimätön tai laissa tai asetuksessa erikseen määritelty yhdistys. Laissa erikseen määriteltyjä yhdistyksiä ovat esimerkiksi Suomen Punainen Risti[1], Helsingin yliopiston osakunnat[2], Ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat[3], ja Suomen Asianajajaliitto[4][5]. Vain rekisteröity tai lain erikseen määrittelemä muu yhdistys on itsenäinen oikeushenkilö. Rekisteröitymättömän yhdistyksen toiminnasta vastaavat sen johdossa toimivat henkilöt, kunnes yhdistys on saanut rekisterimerkinnän.

Yhdistyksistä on säädetty erityinen yhdistyslaki. Se koskee niin sanottuja aatteellisia yhdistyksiä. Se ei koske yhtiöitä, osuuskuntia tai muita yhteisöjä, joiden tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen edun hankkiminen siihen osalliselle taikka joiden tarkoitus tai toiminnan laatu muuten on pääasiassa taloudellinen. Erityisellä lailla tai asetuksella perustettuja yhdistyksiä yhdistyslaki koskee vain sikäli kuin niin on erikseen säädetty.

Suomessa on yhdistysrekisterissä noin 135 000 yhdistystä (2014)[6], joista noin 100 000 on toimivia[7]. Niissä arvioidaan olevan 15 miljoonaa jäsentä (2014)[8].

Rekisteröidyt ja rekisteröimättömät yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rekisteröidyt yhdistykset (lyhenne ry tai ry.[9]) ovat oikeuskelpoisia. Sen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista. On kuitenkin huomattava, että rekisteröidynkin yhdistyksen hallituksen jäsenillä on tilivelvollisuus yhdistystä kohtaan. Mikäli yhdistys kärsii hallituksen jäsenten tahallisten tai törkeän tuottamuksellisten laiminlyöntien tai virheiden seurauksena tappioita, yhdistyksellä (tai sen konkurssipesällä) on oikeus vaatia hallituksen jäseniltä korvausta aiheutetusta vahingosta. Sen sijaan oikeutta korvaukseen ei ole, jos vahingot aiheutuvat huolellisesta taloudenhoidosta huolimatta. Rekisteröidyissä yhdistyksissä hallitukselle myönnetään toimikauden lopussa vastuuvapaus, jos taloudenhoito todetaan huolelliseksi.

Kun yhdistys on rekisteröity, sen suomenkieliseen nimeen lisätään sanat rekisteröity yhdistys tai lyhenne ry. Ruotsinkieliseen nimeen lisätään vastaavasti registrerad förening tai rf ja saamenkieliseen nimeen registrerejuvvon searvi tai rs.[10]

Rekisteröimätön yhdistys ei ole oikeuskelpoinen. Sen toiminnasta kantavat vastuun ne, jotka ovat osallistuneet vastuun aiheuttavaan toimintaan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kulloisenkin oikeustoimen suorittajat vastaavat tekemästään oikeustoimesta itse. Yhdistyslaki ei säätele rekisteröimättömiä yhdistyksiä muutoin kuin eräissä erikoistapauksissa: myös rekisteröimättömän yhdistyksen toiminta voidaan kieltää, jos se on lainvastaista. Esimerkiksi sotilaallista tai rikollista toimintaa harjoittava rekisteröimätön yhdistys on laiton.

Yhdistysten erikoislajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisoikeudelliset yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisoikeudelliset yhdistykset ovat yhdistyksiä, joiden toiminta perustuu erityiseen lakiin tai asetukseen. Sellaisia ovat esimerkiksi Suomen Punainen Risti, Raha-automaattiyhdistys, opiskelijakunnat, ylioppilaskunnat, osakunnat ja metsänhoitoyhdistykset. Joidenkin tällaisten yhdistysten jäsenyys on eräissä tapauksissa säädetty pakolliseksikin.

Puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Puolue

Puolueet ovat yhdistyksiä, joiden tarkoituksiin kuuluu valtiollisiin asioihin vaikuttaminen ja jotka sen vuoksi asettavat ehdokkaita vaaleissa. Yhdistyslaki koskee myös puolueita, mutta lisäksi niistä on säädetty erityinen puoluelaki.

Etu- ja työmarkkinajärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu- ja työmarkkinajärjestöt huolehtivat oman jäsenistönsä eduista. Työmarkkinajärjestöjä on niin työntekijöillä, kuten SAK, sekä työnantajapuolella, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto. Etujärjestö voi tarkoittaa myös jonkin muun ryhmän eduista huolehtivaa yhdistystä.

Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollista toimintaa voidaan Suomessa harjoittaa joko yhdistyksissä tai uskonnollisissa yhdyskunnissa. Uskonnollisia yhdyskuntia ovat rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko.[11] Näistä on säädetty erikseen uskonnonvapauslaissa, kirkkolaissa ja laissa ortodoksisesta kirkosta. Rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin sovelletaan tiettyjä yhdistyslain säädöksiä.[12]

Valittu toimintamuoto riippuu toiminnan harjoittajien uskonnollisista näkemyksistä. Esimerkiksi Vanhoillislestadiolaiset toimivat yhdistysmuotoisen Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n kautta, joka kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Sen sijaan vanhoilliset luterilaiset ovat perustaneet oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa Suomen luterilaisen tunnustuskirkon, koska he nimenomaisesti kieltävät evankelis-luterilaisen kirkon olevan Pyhän Hengen johdatuksen piirissä.lähde?

Yhdistysrekisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Patentti- ja rekisterihallitus pitää yhdistysrekisteriä. Siellä käsitellään yhdistysten perus-, muutos- ja purkautumisilmoitukset sekä tehdään yhdistyksen sääntöjen ja sääntömuutosten ennakkotarkastukset.

Yhdistysrekisteriin merkitään aatteelliset yhdistykset. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan "sellainen on useiden henkilöiden tai oikeuskelpoisten yhteisöjen perustama pysyväksi aiottu yhteenliittymä yhteisen aatteellisen tarkoituksen toteuttamista varten. Yhdistyslain tarkoittama aatteellinen yhdistys eroaa taloudellisesta yhteisöstä siten, että sen tarkoitus ei tähtää voiton tai taloudellisen edun hankkimiseen siihen osallisille eikä sen toiminta voi olla pääasiassa taloudellista. Toiminnan painopisteen tulee olla aatteellisessa työssä."

Käytännössä lain käyttämä aatteen käsite on laajempi kuin arkikielessä. Yhdistyksen pohjana oleva aate voi olla esimerkiksi kulttuuritoiminta, urheilu, tieteellinen tutkimus tai vaikkapa tällaisen toiminnan tukeminen. Ainoat rajoitukset yhdistymisvapauteen ovat valtion turvallisuuden alalla. Yhdistys, jonka toiminta sisältää aseiden käyttöä (esimerkiksi ampumaseura), voidaan rekisteröidä vasta sen saatua luvan lääninhallitukselta. Kokonaan tai osittain sotilaalliset yhdistykset ovat aina kiellettyjä.

Toiminnan tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa taulukossa on luokiteltu rekisteröityjen yhdistysten toiminnan tarkoitus. Tiedot ovat vuodelta 2014 ja kattavat noin puolet rekisteröidyistä yhdistyksistä.[8]

Tarkoitus Osuus yhdistyksistä
Kulttuuri 24 %
Urheilu ja liikunta 19,4 %
Ammatti ja elinkeino 17,2 %
Vapaa-aika 11,9 %
Sosiaali- ja terveysala 7,8 %
Politiikka 6,3 %
Maanpuolustus ja kansainväliset suhteet 3,2 %
Uskonto ja maailmankatsomus 1,8 %
Muut 8,2 %

Kulttuurin alaan on tilastossa katsottu seuraavat tarkoitukset: tiede, taide, tutkimus, opiskelu, perinne, kotiseutu, suku. Kohta Ammatti ja elinkeino sisältää työmarkkinajärjestöt ja henkilökuntayhdistykset. Sosiaali- ja terveysala kattaa seuraavat tarkoitukset: sairaus tai vamma, lastensuojelu, vanhukset, päihde- tai huumeriippuvuus. Vapaa-ajan tarkoituksia ovat nuoriso, erä, käsityö, lemmikkieläimet, retkeily, matkailu, moottoriajoneuvot ja pelit. Ryhmään Muut kuuluvat pelastus, klubit, loosit ja veljeskunnat, naiset, martat ja eläkeläiset.

Yhdistyksen hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyksen toimintaa ohjataan sen säännöillä. Näissä määritellään yhdistyksen toimiala ja sille sallittu taloudellinen toiminta sekä eräitä muita laissa säädettyjä toiminnan perussääntöjä. Vaikka jälkimmäinen seikka yleensä ilmaistaan yleisellä fraasilla "yhdistys saa tarkoitusperiensä toteuttamiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa sekä vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja", on mahdollista, että yhdistyksen perustajat saattavat haluta aatteellisista syistä kieltää yhdistykseltä jotkin sopimattomiksi katsotut taloudellisen toiminnan alat.

Yhdistyksen perustana ovat sen jäsenet, jotka voivat olla joko luonnollisia tai oikeushenkilöitä. Jäseneksi hyväksymisestä päättää hallitus, jos säännöissä ei toisin määrätä. Jäsenistä on pidettävä luetteloa. Valtiollisiin asioihin vaikuttavan yhdistyksen jäseninä saa olla vain Suomen kansalaisia tai maassa vakinaisesti asuvia ulkomaalaisia tai yhdistyksiä, joiden kaikki jäsenet ovat tällaisia. Yhdistyksen jäsenyydestä voi erota koska hyvänsä. Yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä määrätyllä perusteella.

Yhdistyksen päätösvaltaa käyttävät sen jäsenet yhdistyksen kokouksessa. Suuremmissa yhdistyksissä päätösvalta voidaan kuitenkin delegoida valtuustolle. Yhdistyksen päätökseen tyytymätön voi nostaa käräjäoikeudessa päätöstä vastaan moitekanteen, mikäli päätös on syntynyt sääntöjen tai lain vastaisesti.

Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, jossa on vähintään kolme jäsentä. Hallituksen toimialaan kuuluvat ne asiat, jotka eivät kuulu yhdistyksen kokouksen päätettäviksi. Hallitus on velvollinen laatimaan yhdistyksen kokoukselle esitettäväksi vuosittain toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen, joita tarkastamassa on vähintään yksi tilintarkastaja tai toiminnantarkastaja.

Yhdistyksen merkitseminen yhdistysrekisteriin edellyttää, että toiminta on tarkoitettu jatkuvaksi. Kun yhdistys kuitenkin katsotaan tarpeettomaksi, se voidaan purkaa. Yhdistyksen omaisuus ei tällöin päädy jäsenille, vaan se on luovutettava säännöissä määrättyyn tarkoitukseen tai mikäli tämä on mahdotonta, valtiolle. Lain, hyvien tapojen tai omien sääntöjensä vastaisesti toimiva yhdistys voidaan myös lakkauttaa, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista.

Yhdistyksen jäsenmäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyksen jäsenmäärä on olennainen luku sen vuoksi, että yhdistykset toimivat usein aatteellisesti. Mitä enemmän jäseniä yhdistyksellä on, sen vaikutusvaltaisempi sen voidaan myös todeta olevan. Mitä vaikutusvaltaisempi yhdistys on, sen paremmin se pystyy ajamaan asiaansa. Aina ei yhdistyksen jäsenmäärä ole merkityksellinen. Esimerkiksi hyväntekeväisyyttä harjoittavan yhdistyksen säännöissä voi olla maininta, ettei avustusta voi antaa yhdistyksen jäsenelle tai jäsenyhdistykselle. Tästä huolimatta yhdistyksen myöntämä avustus voi olla huomattava.

Toisin kuin osakeyhtiöissä, joissa äänivalta määräytyy omistussuhteessa, ovat yhdistykset usein demokraattisempia. Yleensä yhdistyksen jäsenet ovat oikeushenkilöitä, joilla kullakin on tasan yksi ääni. Äänimäärä voidaan järjestää myös toisin, esimerkiksi sellaisissa yhdistyksissä, joiden jäsenet ovat muita yhdistyksiä (liitot); tällöin äänten määräytyminen on selvitettävä yhdistyksen säännöissä.

Yhdistyksen kotipaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyksen kotipaikka tarkoittaa sitä Suomessa sijaitsevaa kuntaa, jossa yhdistyksen toimintaa johdetaan. Vaatimus Suomessa sijaitsevasta kotipaikasta tulee suoraan yhdistyslaista.

Ainakin yhdistyksen lakkauttamista koskeva kanne tutkitaan yhdistyksen kotipaikan paikkakunnan tuomioistuimessa.

Yhdistyksen purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka yhdistyksen toiminta olisi lakannut, ei toimimattoman yhdistyksen purkaminen kuitenkaan ole välttämätöntä. Yhdistysrekisterissä on vuonna 2014 arviolta 30 000–40 000 käytännössä toimimatonta yhdistystä, joita ei kuitenkaan ole poistettu rekisteristä. Vaikka yhdistyksillä on velvollisuus noudattaa omia sääntöjään ja laatia kirjanpito ja tilinpäätös, viranomaiset eivät valvo niiden toteutumista.[7]

Yhdistyksen purku tapahtuu yhdistyksen kokouksessa. Kokouskutsussa tulee mainita, että kyseessä on yhdistyksen purkamiskokous. Purkaminen tapahtuu yhdistyksen sääntöjen mukaisesti joko yhdessä tai kahdessa kokouksessa. Kun kokous on päättänyt yhdistyksen purkamisesta sekä jäljelle jääneiden varojen käytöstä, seuraa loppuselvitys. Loppuselvityksen hoitaa joko yhdistyksen hallitus tai tehtävään valittu selvitysmies tai selvitysmiehet. Loppuselvityksessä yhdistyksen varat ja velat selvitetään, minkä jälkeen laaditaan loppuraportti ja lähetään purkautumisilmoitus yhdistysrekisteriin.[7]

Jos yhdistykseltä jää varoja, ne käytetään yhdistyksen sääntöjen määräämällä tavalla esimerkiksi siirtämällä toiselle yhdistykselle tai luovuttamalla johonkin kokouksen päätämään kohteeseen. Jos yhdistyksellä on velkoja, purkautuminen estyy. Velkojen hoidosta on sovittava velkojien kanssa tai ryhdyttävä konkurssimenettelyyn. Veloista vastaa yhdistys itse, eivät jäsenet henkilökohtaisesti.[7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki Suomen Punaisesta Rististä 25.2.2000/238 FINLEX ®.
  2. Yliopistolaki 24.7.2009/558 FINLEX ®.
  3. Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351 FINLEX ®.
  4. Laki asianajajista 12.12.1958/496 FINLEX ®.
  5. Oikeusministeriön päätös yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta 24.4.1959/191 FINLEX ®.
  6. Yhdistysrekisteri Viitattu 27.2.2014.
  7. a b c d Rimmi, Riitta: Lappu luukulle yhdistyksessä. Taloustaito, 2014, nro 8, s. 51–52. Helsinki: Verotieto Oy. ISSN 0788-9135.
  8. a b Huotari, Päivi: Yhdistysten jäsenmaksuille saa vastinetta. Helsingin Sanomat, 25.2.2014.
  9. Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.11.2013.
  10. Yhdistyslaki (26.5.1989/503) 50 §
  11. Opetus- ja kulttuuriministeriö: Uskonnolliset yhdyskunnat Viitattu 11.9.2014
  12. Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]