Yhdistys (Suomi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee yhdistyksiä Suomessa. Yhdistyksistä yleensä katso Yhdistys.

Yhdistys on Suomessa luonnollisten henkilöiden, oikeuskelpoisten yhteisöjen tai molempien jotakin tarkoitusta varten perustama organisaatio. Yhdistymisvapaus kuuluu Suomessa perustuslaissa turvattuihin poliittisiin perusoikeuksiin.

Yhdistys voi olla rekisteröity, rekisteröimätön tai laissa tai asetuksessa erikseen määritelty yhdistys. Laissa erikseen määriteltyjä yhdistyksiä ovat esimerkiksi Suomen Punainen Risti,[1] Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston osakunnat,[2] ammattikorkeakoulujen opiskelijakunnat,[3] ja Suomen Asianajajaliitto.[4][5] Vain rekisteröity tai lain erikseen määrittelemä muu yhdistys on itsenäinen oikeushenkilö. Rekisteröitymättömän yhdistyksen toiminnasta vastaavat sen johdossa toimivat henkilöt, kunnes yhdistys on saanut rekisterimerkinnän.

Yhdistyksistä on säädetty erityinen yhdistyslaki. Se koskee niin sanottuja aatteellisia yhdistyksiä. Se ei koske yhtiöitä, osuuskuntia tai muita yhteisöjä, joiden tarkoituksena on voiton tai muun välittömän taloudellisen edun hankkiminen siihen osalliselle taikka joiden tarkoitus tai toiminnan laatu muuten on pääasiassa taloudellinen. Erityisellä lailla tai asetuksella perustettuja yhdistyksiä yhdistyslaki koskee vain sikäli kuin niin on erikseen säädetty.

Suomessa on yhdistysrekisterissä noin 135 000 yhdistystä (2014),[6] joista noin 100 000 on toimivia.[7] Niissä arvioidaan olevan 15 miljoonaa jäsentä (2014).[8]

Rekisteröidyt ja rekisteröimättömät yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rekisteröidyt yhdistykset (lyhenne ry tai ry.[9]) ovat oikeuskelpoisia. Sen jäsenet eivät vastaa henkilökohtaisesti yhdistyksen velvoitteista. On kuitenkin huomattava, että rekisteröidynkin yhdistyksen hallituksen jäsenillä on tilivelvollisuus yhdistystä kohtaan. Mikäli yhdistys kärsii hallituksen jäsenten tahallisten tai törkeän tuottamuksellisten laiminlyöntien tai virheiden seurauksena tappioita, yhdistyksellä (tai sen konkurssipesällä) on oikeus vaatia hallituksen jäseniltä korvausta aiheutetusta vahingosta. Sen sijaan oikeutta korvaukseen ei ole, jos vahingot aiheutuvat huolellisesta taloudenhoidosta huolimatta. Rekisteröidyissä yhdistyksissä hallitukselle myönnetään toimikauden lopussa vastuuvapaus, jos taloudenhoito todetaan huolelliseksi.

Kun yhdistys on rekisteröity, sen suomenkieliseen nimeen lisätään sanat rekisteröity yhdistys tai lyhenne ry. Ruotsinkieliseen nimeen lisätään vastaavasti registrerad förening tai rf ja saamenkieliseen nimeen registrerejuvvon searvi (pohjoissaameksi) tai rs.[10]

Rekisteröimätön yhdistys ei ole oikeuskelpoinen eli se ei ole oikeushenkilö, jolla olisi oma itsenäinen selkeästi erotettava omaisuus, tase, tai joka voisi toimia asianomaisena. Sen hallitus ei ole yhteisesti vastuussa jäsentensä kesken päätöksistä, joiden tekoon läsnä olevat jäsenet ovat ottaneet kantaa, vaan vastuu on kulloistenkin yksittäisten toimijoiden kulloisestakin toimenpiteestä.[11]

Vain osa yhdistyslain säännöksistä koskee myös rekisteröimättömiä yhdistyksiä.[12] Rekisteröimättömänkin yhdistys voidaan oikeuden päätöksellä lakkauttaa, jos sen toiminta on lain vastaista. Esimerkiksi rekisteröimätön Pohjoismainen Vastarintaliike lakkautettiin Pirkanmaan käräjäoikeuden päätöksellä marraskuussa 2017.

Kielletyt ja luvanvaraiset yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaalliseen tapaan järjestetyt yhdistykset on kielletty. Yhdistys voidaan katsoa sotilaalliseen tapaan järjestetyksi, jos se vaatii jäseniltään kuuliaisuutta ja jäsenet ovat jakautuneet joukkomuodostelmiin ja ryhmityksiin, tai jos se on varustautunut aseellisesti.[13]

Yhdistyksen, jonka toimintaan kuuluu harjoituttaminen ampuma-aseiden käyttöön ja joka ei ole yksinomaan metsästystä varten, saa perustaa vain aluehallintoviraston luvalla.[14]

Yhdistysten erikoislajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisoikeudelliset yhdistykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkisoikeudelliset yhdistykset ovat yhdistyksiä, joiden toiminta perustuu erityiseen lakiin tai asetukseen. Sellaisia ovat esimerkiksi Suomen Punainen Risti, Maanpuolustuskoulutusyhdistys, kauppakamarit, opiskelijakunnat, ylioppilaskunnat, osakunnat ja metsänhoitoyhdistykset. Joidenkin tällaisten yhdistysten jäsenyys on eräissä tapauksissa säädetty pakolliseksikin.

Puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Puolue

Puolueet ovat yhdistyksiä, joiden tarkoituksiin kuuluu valtiollisiin asioihin vaikuttaminen ja jotka sen vuoksi asettavat ehdokkaita vaaleissa. Yhdistyslaki koskee myös puolueita, mutta lisäksi niitä varten on säädetty erityinen puoluelaki.

Etu- ja työmarkkinajärjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etu- ja työmarkkinajärjestöt huolehtivat oman jäsenistönsä eduista. Työmarkkinajärjestöjä on niin työntekijöillä, kuten SAK, sekä työnantajapuolella, kuten Elinkeinoelämän keskusliitto. Etujärjestö voi tarkoittaa myös jonkin muun ryhmän eduista huolehtivaa yhdistystä.

Rekisteröidyt uskonnolliset yhdyskunnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uskonnollista toimintaa voidaan Suomessa harjoittaa joko yhdistyksissä tai uskonnollisissa yhdyskunnissa. Jälkimmäisiä ovat rekisteröity uskonnollinen yhdyskunta sekä kaksi kansankirkkoa Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko.[15] Näistä on säädetty erikseen uskonnonvapauslaissa, kirkkolaissa ja laissa ortodoksisesta kirkosta. Rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin sovelletaan tiettyjä yhdistyslain säädöksiä.[16]

Valittu toimintamuoto riippuu toiminnan harjoittajien uskonnollisista näkemyksistä. Esimerkiksi vanhoillislestadiolaiset toimivat yhdistysmuotoisen Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys ry:n kautta. Sen sijaan vanhoilliset luterilaiset ovat perustaneet oman rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskuntansa Suomen luterilaisen tunnustuskirkon, koska he nimenomaisesti kieltävät evankelis-luterilaisen kirkon olevan Pyhän Hengen johdatuksen piirissä.lähde?

Yhdistysrekisteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Suomen yhdistysrekisteri

Patentti- ja rekisterihallitus pitää yhdistysrekisteriä. Siellä käsitellään yhdistysten perus-, muutos- ja purkautumisilmoitukset sekä tehdään yhdistyksen sääntöjen ja sääntömuutosten ennakkotarkastukset. Yhdistysrekisteriin merkitään aatteelliset yhdistykset.

Yhdistyksen hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyksen toimintaa ohjataan sen säännöillä. Näissä määritellään yhdistyksen toimiala ja sille sallittu taloudellinen toiminta sekä eräitä muita laissa säädettyjä toiminnan perussääntöjä. Vaikka jälkimmäinen seikka yleensä ilmaistaan yleisellä fraasilla "yhdistys saa tarkoitusperiensä toteuttamiseksi harjoittaa taloudellista toimintaa sekä vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja", on mahdollista, että yhdistyksen perustajat saattavat haluta aatteellisista syistä kieltää yhdistykseltä jotkin sopimattomiksi katsotut taloudellisen toiminnan alat.

Yhdistyksen perustana ovat sen jäsenet, jotka voivat olla joko luonnollisia tai oikeushenkilöitä. Jäseneksi hyväksymisestä päättää hallitus, jos säännöissä ei toisin määrätä. Jäsenistä on pidettävä luetteloa. Valtiollisiin asioihin vaikuttavan yhdistyksen jäseninä saa olla vain Suomen kansalaisia tai maassa vakinaisesti asuvia ulkomaalaisia tai yhdistyksiä, joiden kaikki jäsenet ovat tällaisia. Yhdistyksen jäsen voi erota koska hyvänsä. Yhdistys voi erottaa jäsenen säännöissä määrätyllä perusteella.

Yhdistyksen päätösvaltaa käyttävät sen jäsenet yhdistyksen kokouksessa. Suuremmissa yhdistyksissä päätösvalta voidaan kuitenkin delegoida valtuustolle. Yhdistyksen päätökseen tyytymätön voi nostaa käräjäoikeudessa päätöstä vastaan moitekanteen, mikäli päätös on syntynyt sääntöjen tai lain vastaisesti.

Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, jossa on vähintään kolme jäsentä. Hallituksen toimialaan kuuluvat ne asiat, jotka eivät kuulu yhdistyksen kokouksen päätettäviksi. Hallitus on velvollinen laatimaan yhdistyksen kokoukselle esitettäväksi vuosittain toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen, joita tarkastamassa on vähintään yksi tilintarkastaja tai toiminnantarkastaja.

Yhdistyksen merkitseminen yhdistysrekisteriin edellyttää, että toiminta on tarkoitettu jatkuvaksi. Kun yhdistys kuitenkin katsotaan tarpeettomaksi, se voidaan purkaa. Yhdistyksen omaisuus ei tällöin päädy jäsenille, vaan se on luovutettava säännöissä määrättyyn tarkoitukseen tai mikäli tämä on mahdotonta, valtiolle. Lain, hyvien tapojen tai omien sääntöjensä vastaisesti toimiva yhdistys voidaan myös lakkauttaa, mutta tämä on äärimmäisen harvinaista.

Yhdistyksen jäsenmäärä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyksen jäsenmäärä on olennainen luku sen vuoksi, että yhdistykset toimivat usein aatteellisesti. Mitä enemmän jäseniä yhdistyksellä on, sen vaikutusvaltaisempi sen voidaan myös todeta olevan. Mitä vaikutusvaltaisempi yhdistys on, sen paremmin se pystyy ajamaan asiaansa.

Toisin kuin osakeyhtiöissä, joissa äänivalta määräytyy omistussuhteessa, on yhdistyksissä yleensä kullakin jäsenellä yksi ääni.

Ellei yhdistyksen säännöissä toisin määrätä, yksi ääni on myös sellaisella jäsenellä, joka itse on yhdistys tai muu oikeushenkilö. Esimerkiksi ammattiliiton säännöissä saatetaan kuitenkin määrätä, että jäsenyhdistyksen äänimäärä määräytyy sen oman jäsenmäärän mukaisesti.

Yhdistyksen kotipaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyksen kotipaikka tarkoittaa sitä Suomessa sijaitsevaa kuntaa, jossa yhdistyksen toimintaa johdetaan. Vaatimus Suomessa sijaitsevasta kotipaikasta tulee suoraan yhdistyslaista.

Ainakin yhdistyksen lakkauttamista koskeva kanne tutkitaan yhdistyksen kotipaikan paikkakunnan tuomioistuimessa.

Yhdistyksen perustaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyksen voi perustaa vähintään kolme 15 vuotta täyttänyttä luonnollista henkilöä tai oikeustoimikelpoista yhteisöä. Perustamista varten kutsutaan koolle kokous. Perustaminen voi tapahtua myös vapaamuotoisesti esimerkiksi netissä tai puhelimitse. Yhdistys tulee perustetuksi, kun vähintään kolme henkilöä tai oikeustoimikelpoista yhteisöä sopii yhdistyksen perustamisesta, allekirjoittaa perustamiskirjan ja hyväksyy sille säännöt.lähde?

Yhdistyksen purkaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka yhdistyksen toiminta olisi lakannut, ei toimimattoman yhdistyksen purkaminen kuitenkaan ole välttämätöntä. Yhdistysrekisterissä oli vuonna 2014 arviolta 30 000–40 000 käytännössä toimimatonta yhdistystä, joita ei kuitenkaan ole poistettu rekisteristä. Vaikka yhdistyksillä on velvollisuus noudattaa omia sääntöjään ja laatia kirjanpito ja tilinpäätös, viranomaiset eivät valvo niiden toteutumista.[7]

Yhdistyksen purku tapahtuu yhdistyksen kokouksessa. Kokouskutsussa tulee mainita, että kyseessä on yhdistyksen purkamiskokous. Purkaminen tapahtuu yhdistyksen sääntöjen mukaisesti joko yhdessä tai kahdessa kokouksessa. Kun kokous on päättänyt yhdistyksen purkamisesta sekä jäljelle jääneiden varojen käytöstä, seuraa loppuselvitys. Loppuselvityksen hoitaa joko yhdistyksen hallitus tai tehtävään valittu selvitysmies tai selvitysmiehet. Loppuselvityksessä yhdistyksen varat ja velat selvitetään, minkä jälkeen laaditaan loppuraportti ja lähetään purkautumisilmoitus yhdistysrekisteriin.[7]

Jos yhdistykseltä jää varoja, ne käytetään yhdistyksen sääntöjen määräämällä tavalla esimerkiksi siirtämällä toiselle yhdistykselle tai luovuttamalla johonkin kokouksen päättämään kohteeseen. Jos yhdistyksellä on velkoja, purkautuminen estyy. Velkojen hoidosta on sovittava velkojien kanssa tai ryhdyttävä konkurssimenettelyyn. Veloista vastaa yhdistys itse, eivät jäsenet henkilökohtaisesti.[7]

Yhdistymisvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Yhdistymisvapaus

Yhdistymisvapaus on ollut Suomessa periaatteessa olemassa jo pitkään, mutta alkuaan yhdistykset olivat velvollisia selvittämään toimintaansa viranomaisille. Varsinainen vakuus Suomen kansalaisten yhdistymisvapaudelle oli vuonna 1906 annettu laki lausunto-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaudesta. Vuonna 1919 säädettiin yhdistyslaki, joka koskee aatteellisia yhdistyksiä. Sitä ei kuitenkaan sovelleta niihin yhdistyksiin, joista on erilliset säädökset, kuten uskonnolliset yhdyskunnat.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laki Suomen Punaisesta Rististä 25.2.2000/238 Finlex.
  2. Yliopistolaki 24.7.2009/558 Finlex.
  3. Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351 Finlex.
  4. Laki asianajajista 12.12.1958/496 Finlex.
  5. Oikeusministeriön päätös yleisen asianajajayhdistyksen sääntöjen vahvistamisesta 24.4.1959/191 Finlex.
  6. Yhdistysrekisteri prh.fi. Viitattu 27.2.2014.
  7. a b c d Rimmi, Riitta: Lappu luukulle yhdistyksessä. Taloustaito, 2014, nro 8, s. 51–52. Helsinki: Verotieto Oy. ISSN 0788-9135.
  8. Huotari, Päivi: Yhdistysten jäsenmaksuille saa vastinetta. Helsingin Sanomat, 25.2.2014.
  9. Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 24.11.2013.
  10. Yhdistyslaki (26.5.1989/503) 50 §
  11. https://www.prh.fi/fi/yhdistysrekisteri/rekisteroity_ja_rekisteroimaton_yhdistys/rekisteroimatonyhdistys.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. Yhdistyslaki, 59 § Finlex. Viitattu 23.5.2018.
  13. Yhdistyslaki, 3 § Finlex. Viitattu 23.5.2018.
  14. Yhdistyslaki, 4 § Finlex. Viitattu 23.5.2018.
  15. Opetus- ja kulttuuriministeriö: Uskonnolliset yhdyskunnat (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 11.9.2014
  16. Uskonnonvapauslaki 6.6.2003/453
  17. Otavan suuri Ensyklopedia, 10. osa (Turgenev-öljytalous), s. 8025–8026, art. Yhdistys. Otava, 1981. ISBN 951-1-06271-9.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]