Kauppakamari

Wikipedia

Kauppakamarit ovat järjestöjä, jotka toimivat elinkeinoelämän edunvalvojina; lisäksi kauppakamarit toimivat mm. lainopillisina neuvonantajina ja järjestävät koulutusta. Kauppakamari -nimeä saavat Suomessa käyttää vain Keskuskauppakamarin jäseninä olevat kauppakamarit. Eri maiden väliset kauppakamarit, kuten Saksalais-suomalainen tai Suomalais-venäläinen kauppakamari, eivät ole tässä mielessä kauppakamareita (kts. [Kauppakamarilaki 878/2002]). Myöskään Nuorkauppakamarit eivät ole osa kauppakamarijärjestelmää vaan yksityisten henkilöiden kansainvälinen kouluttautumis- ja kehittämisjärjestö.

Markkinatalouden edistämiseen perustuvilla järjestöjen kannanotoilla ja tiedotustoiminnalla vaikutetaan yleensä paikallisesti alue- ja liikennepolitiikkaan, työvoiman saatavuuteen ja koulutuskysymyksiin.

Kauppakamarit tuottavat maksullisina palveluina neuvontaa ja koulutusta; kauppakamarien jäsenet saavat alennuksia palvelujen hinnoista. Vaikka ovatkin yksityisen sektorin toimijoita kauppakamareilla ja Keskuskauppakamarilla on myös julkisia tehtäviä, kuten ulkomaankaupan asiakirjojen vahvistaminen ja tilintarkastusjärjestelmän ylläpitäminen (kts. [Kauppakamarilaki 878/2002]).

Ensimmäiset kauppakamarit perustettiin manner-Euroopassa vuonna 1599. Kauppakamarit ovat verkottuneet maailmanlaajuisesti. Kauppakamareita on maailmalla noin 12000. Suomen 19:ssa kauppakamarissa on jäseniä yhteensä 16 500. Jäsenet ovat pääasiassa pk-yrityksiä; myös useimmat kunnat ovat kauppakamarin jäseniä. Suomessa kauppakamarin jäsenyys on yrityksille vapaaehtoista. Monissa maissa yritysten jäsenyys kauppakamariin on pakollista ja niissä hoidetaan myös tehtäviä, joita Suomessa hoitavat muun muassa Patentti- ja rekisterihallitus sekä Finpro.