Markku Koivisto
| Markku Koivisto | |
|---|---|
 Markku Koivisto Helsingissä vuonna 2006. |
|
| Syntynyt | 31. maaliskuuta 1954 (ikä 59) Kokkola, Suomi |
| Ammatit | Pappi, Kirjailija |
| Kansallisuus | suomalainen |
| Tyylilajit | Elämäkerta, Dialogi, Tutkielma |
| Aiheet | Jumala, Jeesus, Pyhä Henki, Herätysliike, Ihmeet, Raamattu, Vapaus, Terveys |
| Ensiteokset | Jumala ihmisten keskellä Elän ihmeessä |
| Sivusto | nokiamissio.fi |
 |
|
Markku Koivisto (s. 31. maaliskuuta 1954 Kokkola) on teologian tohtori, kristillisen, karismaattisen Nokian herätyksen, nykyisen Nokia Missio ry:n entinen johtaja. Markku Koivisto on Nokian evankelisluterilaisen seurakunnan entinen kirkkoherra, joka parannuttuaan imusolmukesyövästä vuonna 1990 koki voimakkaan karismaattisen uudistumisen.
Koiviston tohtorin väitöskirjan Miten kirkko ymmärtää sanomansa? Toimituskeskustelu ja kastetoimitus pastoraalipsykologisen ja liturgisen tutkimuksen näkökulmasta väitöstilaisuus oli Helsingin yliopistossa 3. toukokuuta 1997. Koivisto selvitti kirkon kastekaavan taustalla olevia teologisia lähtökohtia.
Koivisto alkoi pitää Nokian kirkossa niin sanottuja torstai-iltoja, joille olivat tyypillisiä voimakas ylistys ja rukous sekä monenlaiset niin kutsutut Pyhän Hengen armolahjat, kuten sairaiden puolesta rukous sekä niin kutsutut kaatumisilmiöt. Kerran Koivisto yritti jopa herättää hukkuneen pojan henkiin.[1]
Nokian herätyksen ja muun Nokian evankelis-luterilaisen seurakunnan toiminnan välille tuli ongelmia, ja Markku Koivisto joutui jättämään kirkkoherran työnsä Nokialla. Tämän jälkeen Koivisto keskittyi johtamaan Nokia Missio ry:tä.
Markku Koiviston toiminnasta tehtiin kantelu keväällä 2006 Tampereen hiippakunnan tuomiokapituliin, jonka seurauksena Koivistoa vaadittiin vastaamaan kristillistä uskoa ja oppia koskeviin kysymyksiin. Antamissaan vastauksissa Koivisto ilmaisi halukkuutensa toimia edelleen Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappina, vakuutti pitäytyvänsä Raamattuun ja noudattavansa muun muassa luterilaista kasteoppia.
Tampereen hiippakunnan silloinen piispa Juha Pihkala arvosteli Nokia Missiota ”amerikkalaisperäisen hurmahenkisyyden tuomisesta luterilaisuuteen”.[2] Tuomiokapituli pidätti Koiviston luterilaisen kirkon pappeudesta 25. huhtikuuta 2007 puoleksi vuodeksi. Alkukesästä tuomiokapituli kuitenkin päätti palauttaa Koiviston pappisvirkaan. Koivisto myönsi joidenkin tuomiokapitulin syytteiden olevan aiheellisia ja suostui piispan ohjaukseen.
7. tammikuuta 2008 Koivisto asettui ehdolle Tampereen hiippakunnan piispanvaaliin mutta jäi vaalin ensimmäisellä kierroksella 12. maaliskuuta viimeiseksi. 23. maaliskuuta Koivisto ilmoitti eroavansa pappisvirasta ja perustavansa Nokia Mission rinnalle uuden kirkkokunnan Nokia Missio Churchin, joka aloitti toimintansa elokuussa 2008. Koivistosta tuli kirkkokunnan hengellinen johtaja.
Ylen Dokumenttiprojekti ja tuotantoyhtiö Aito Media tekivät Saku Pollarin ohjaaman dokumenttielokuvan Sielunpelastajat vuonna 2010, jossa tarkasteltiin yhden miehen unelmaa kirkosta ja Markku Koivistoa. Elokuva sai ensi-iltansa 26. marraskuuta 2010.
Helmikuussa 2011 Koivisto yritti herättää henkiin kuolleen ruumiinavauspotilaan Helsingin yliopiston oikeuslääketieteellisellä laitoksellla.[3]
Markku Koivisto vapautettiin Nokia Mission kaikista hengellisistä ja hallinnollisista tehtävistä 29. elokuuta 2011, koska Nokia Mission tiedotteen mukaan Koiviston elämässä on ollut seksuaalisten rajojen rikkomista.[4] Tampereen seurakunnan johtaja Timo Aro-Heinilä tarkensi, että kyse on lähinnä saarnaajalle sopimattomasta käytöksestä ja että kyse ei ole seksisuhteista, vaan seksuaalisten rajojen rikkomisesta. Kerrottiin, että Koiviston erottamiseen ei liity rikosprosessia ja Koiviston vaimo oli hakenut avioeroa. Aro-Heinilän mukaan hengellisen johtajan sanojen ja tekojen tulisi olla sopusoinnussa keskenään. Radio Dei uutisoi 1. syyskuuta 2011, että Koivisto oli ahdistellut sielunhoitotilanteissa useita mieshenkilöitä vuosien ajan.[5] Koivisto antoi asiasta julkisen lausunnon 11. syyskuuta 2011. Lausunnon mukaan hän on tehnyt aviorikoksen miespuolisen henkilön kanssa. [6] Seksuaalisesta hyväksikäytön takia Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 26.3.2013 Markku Koiviston 1 vuoden 3 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, 30 tunnin yhdyskuntapalveluun ja 15 000 euron korvauksiin uhrille[7].
Sisällysluettelo |
Arvostelua[muokkaa]
Juha Pihkala syytti Koivistoa shamanismista, okkultismista ja valkoisesta magiasta. Hänen mukaansa vaarallisilla vesillä ollaan silloin, kun luvataan ihmeparantumisia ja muita suuria elämänmuutoksia. "Näissä asioissa on paljon petytty. Tällaisten ääriliikkeiden jäljiltä löytyy poikkeuksellisen paljon uskonnon uhreja." Piispa varoitti karismaattisten liikkeiden vaarasta muuttua ikään kuin parempien ja todempien kristittyjen ryhmiksi. Karismaattisia ilmiöitä esiintyy kaikissa maailmanuskonnoissa, Pihkala muistuttaa. Siksi hänen mielestään on väärin väittää niiden olevan kiistattomia todisteita Pyhän Hengen läsnäolosta. Tuomiokapitulin kuulustelupöytäkirja tulkitsee, että Nokia Mission kokouksissa luodaan suggestiivista ilmapiiriä huutamisen, karjahtelun ja ylistämisen avulla. Kokemus nostetaan sanan rinnalle, mutta samalla se syrjäyttää opin. Tuomiokapitulin mielestä hurmoksellisuuden ylikorostaminen johtaa elämysriippuvuuteen. [8]
Kirjalliset julkaisut[muokkaa]
- Toimituskeskustelut Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa 1980-luvulla. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 1991. ISBN 951-693-156-1.
- Jumala ihmisten keskellä. Helsinki: Kuva ja sana, 1994. ISBN 951-585-009-6.
- Elän ihmeessä. Helsinki: Kuva ja sana, 1996. ISBN 951-585-031-2.
- Miten kirkko ymmärtää sanomansa?. Helsinki: Helsingin yliopisto, 1997. ISBN 951-457-721-3.
- Elän herätyksessä. Helsinki: Kuva ja sana, 1997. ISBN 951-585-046-0.
- Pyhä elämä. Helsinki: Kuva ja sana, 1999. ISBN 951-585-072-X.
- Nokian totuus. Helsinki: Kuva ja sana, 2000. ISBN 951-585-084-3.
- Aaltonen, Hilja & Koivisto, Markku: Golgatan kautta taivaallisiin. Helsinki: Kuva ja sana, 2002. ISBN 951-585-101-7.
- Uskoontulon käsikirja. Keuruu: Aikamedia, 2004. ISBN 951-606-714-X.
- Koivisto, Aino & Koivisto, Markku et al: Tahdotko tulla terveeksi? Rukous ja parantuminen. Tampere: Nokia Missio Kustannus, 2006. ISBN 952-567-400-2.
- Joka päivä ja joka hetki. Tampere: Nokia Missio Kustannus, 2006. ISBN 952-567-402-9.
- Markku Koivisto – harhaoppinen pappi? Suomen kirkon etsikkoaika. Tampere: Nokia Missio Kustannus, 2006. ISBN 952-567-401-0.
- Jumala. Tampere: Nokia Missio Kustannus, 2007. ISBN 978-952-567-405-7.
- Ei kuolema eikä elämä. Tampere: Nokia Missio Kustannus, 2010. ISBN 978-952-5674-26-2.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ Havia-Venäläinen, Aila: Älkää peljätkö Yle.fi. Viitattu 12.8.2010.
- ↑ Savon Sanomat 13.5.2007 [1]
- ↑ Kuolleita yritetty herättää ennenkin Iltalehti. 1.9.2011. Viitattu 1.9.2011.
- ↑ Nokia Missio. Tiedote 29.8.2011. [2] viitattu 5.9.2011.
- ↑ Seurakuntalainen. 12.9.2011. Markku Koivisto myönsi aviorikoksen miehen kanssa. [3] viitattu 20.9.2011.
- ↑ Nokia Mission tiedote 29.8.2011 nokiamissio.com. 29.8.2011. Viitattu 30.8.2011.
- ↑ Koivisto myönsi hyväksikäytön: Ehdollista, yhdyskuntapalvelua ja 15 000 euron korvaukset, Aamulehti 26.3.2013
- ↑ Savon Sanomat 13.5.2007 [4]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- Minna Rikkinen: Koivisto, Markku (1954–) (maksullinen artikkeli) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 22.3.2011 (päivitetty 6.9.2011). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
