Niskavuori taistelee
Wikipedia
|
|
|
|---|---|
| Ohjaaja | Edvin Laine |
| Käsikirjoittaja | Juha Nevalainen |
| Tuottaja | T. J. Särkkä |
| Säveltäjä | Heikki Aaltoila |
| Pääosat | Elsa Turakainen Mirjam Novero Tauno Palo Martti Katajisto |
|
|
|
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | SF |
| Ensi-ilta | 15. marraskuuta 1957 |
| Kesto | 96 |
| Kieli | suomi |
|
|
|
| IMDb | |
| Elonet | |
Niskavuori taistelee (Niskavuoris kamp) on Edvin Laineen ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1957. Se on viides ja viimeinen vuosina 1938 – 1957 kuvatuista Niskavuori-sarjan mustavalkoisista elokuvista, myös tapahtumien kronologiassa se sijoittuu viimeiseksi, 1940-luvulle. Elokuva pohjautuu Hella Wuolijoen näytelmään Entäs nyt, Niskavuori?, mutta poikkeaa siitä eräissä oleellisissa kohdissa melko paljon. Se valmistui Wuolijoen kuoleman jälkeen. Niskavuori taistelee esitettiin televisiossa ensi kerran maaliskuussa 1964. Elokuva on julkaistu DVD-formaatissa (DVD 5; tekstitys suomi ja ruotsi).
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Henkilöt
[muokkaa] Päähenkilöt
- Elsa Turakainen on Loviisa, Niskavuoren vanha emäntä
- Mirjam Novero on Ilona Niskavuori, omaa sukua Ahlgren
- Tauno Palo on Juhani Mattila (takaumissa Juhani Niskavuori´´)
- Martti Katajisto on Paavo Niskavuori
[muokkaa] Sivuhenkilöt
- Leila Väyrynen on Lilli Niskavuori
- Artturi Laakso on Kaarlo Niskavuori
- Martta Kinnunen on telefuuni-Santra
- Hillevi Lagerstam on Martta Santala, entinen Niskavuori
- Joel Rinne on Artturi Santala
- Kunto Karapää on apteekkari
- Urho Lahti on Salminen
- Aarne Laine on Jokinen
[muokkaa] Pienissä osissa
- Sylva Rossi (karjakko-Miina)
- Anton Soini (vanha vuoti)
- Rauha Rentola (MalviIna Mattila)
- Kaarlo Saarnio (rovasti)
- Hannes Veivo (nimismies)
- Ekke Hämäläinen (sotilasvirkailija)
- Antero Ruuhonen (pikku-Martti)
- Ida Salmi (sisäkkö-Eeva)
- Martti Romppanen (kenttäpappi)
- Matti Lehtelä (vääpeli)
- Leevi Linko (Mattilan talon talonmies)
- Tyyne Haarla (rouva Salminen)
- Ossi Korhonen (professori Fredrik Niskavuori)
- Armas Jokio (säestäjä, kanttori)
- Anni Rönkkö (rouva Jokinen)
- Fiinu Autio (nainen hautajaisissa)
- Olga Tainio (syntymäpäivävieras)
- Pirkko Raitio (syntymäpäivävieras)
- Vilho Ruuskanen (syntymäpäivävieras)
- Tommi Rinne (autonkuljettaja)
- Pentti Irjala (suojeluskuntalainen)
- Paavo Hukkinen (konstaapeli)
- Martta Kontula (Saima, Fredrikin vaimo)
- Uljas Kandolin (miehiä tansseissa)
- Martti Seilo (miehiä tansseissa)
- Matti Dahlberg (miehiä tansseissa)
- Iris-Lilja Lassila (naisia tansseissa)
- Aulikki Tarnanen (naisia tansseissa)
- Ernst von Born (radioääni)
- Edvin Laine (kertoja)
[muokkaa] Juoni
[muokkaa] Salamyhkäinen muukalainen yön sylistä
Elokuva ajoittuu jatkosodan loppuun, kesään 1944. Niskavuoren vanha emäntä, Loviisa on jo kahdeksankymmenen, suurtilaa hoitaa rintamalla sotivan Aarnen vaimo, Ilona. Aarnen ja Ilonan poika Paavo ja tytär Lilli ovat korvaamattomana apuna taistelussa huomisesta. Elämä on rankkaa, kun parhaassa työiässä olevat miehet ovat sotarintamalla, ja koskaan ei tiedä kenelle pappi seuraavaksi tuo suruviestin sodassa surmansa saaneesta läheisestä. Papin näkeminen kylällä herättää Niskavuorellakin pelon tunteita - mutta toistaiseksi pappi käveleekin vain ohi.....
Eräänä iltayönä salaperäinen vieras saapuu Niskavuorelle. Hänellä on ongelmia virkavallan kanssa. Pimennysverhojen hämärtämässä salissa Loviisa ottaa vieraan vastaan, ja saa kuulla tämän olevan hänen edesmenneen miehensä ja Niskavuoren vuosikymmenien takaisen piian, Malviina Mattilan poika. Kukaan muu Niskavuorella ei saa kuitenkaan tietää totuutta Juhani Mattilasta, ei edes Ilona. Talonväki kuitenkin huomaa Juhani Mattilan olevan kovasti Niskavuoren sorttia.
Juhani Mattilan "rikos" näytetään elokuvan prologissa, joka tapahtuu keskellä Helsingin ilmapommituksia. Juhani ei ole käpykaartilainen kuten Wuolijoen alkuperäisnäytelmässä, vaan hänen poissaololleen rintamalta on annettu toisenlainen selitys. Aarnen ex-vaimo Martta on tullut pitäjään pommituksia pakoon ja alkaa kovasti epäillä, että Juhanin ja Ilonan välille saattaa kehittyä vipinää.
[muokkaa] Järkytys
Pelätty päivä koittaa: ensin näytetään kohtaus rintamalla surmansa saaneiden kokoamispaikassa, jossa sotilaspapin johdolla tunnistetaan sodassa kuolleiden mätäneviä ruumiita; lukuisten muiden joukossa Aarne Niskavuori on aloittanut sankarillisen maatumisensa isänmaan multiin. Ja niin käy, että pappi ei ohita ylvästä Niskavuoren tilaa matkallaan kertomaan jälleen yhden suru-uutisen. Vanha suurtila verhoutuu raskaaseen suruhuntuun. Sodan verinen sinfonia on soittanut Ilonan leskeksi ja Paavon sekä Lillin isättömiksi. Aarne lasketaan sankarihautaan kunnialaukausten saattamana. Viikatemies, tuo sodan ikiaikainen ja pettämätön ystävä kysyy surevilta omaisilta: entäs nyt, Niskavuori? Kuka astelee seuraavaksi isännän saappaissa Niskavuoren viljavilla vainioilla?
[muokkaa] Sukutilan kohtalo
Pitäjän viranomaistehtäviä hoitavat tahot alkavat kiinnostua yhä enemmän Juhani Mattilasta. Loviisan arvovallan ansiosta virkavalta ei kuitenkaan pääse liiaksi ahdistamaan häntä. Juhani ystävystyy Ilonan kanssa ja heidän välilleen alkaa syntyä romanttista värinää. Myös Paavo ja Lilli tulevat hyvin toimeen setäpuolensa kanssa. Totuus Juhanista paljastuu Niskavuoren väelle dramaattisella tavalla. Aseilla uhkaavat viranomaiset tulevat pidättämään hänet, eikä hän rikokseen syyllistymättömänä vapaana Suomen kansalaisena tee vastarintaa.
Kun sota on vihdoin päättynyt, myös Loviisan elämänliekki alkaa hiipua. Niskavuorelle kutsutaan kaikki Loviisan lapset sekä Martta ja vapautettu Juhani matriarkan viimeistä tahtoa kuuntelemaan. Ilona ja Juhani saavat vastuun sukutilasta, ja heidän jälkeensä on Paavo Niskavuoren vuoro. Wuolijoen alkuperäisnäytelmässä Niskavuori kutistuu pienviljelmäksi, jota Paavo alkaa hoitaa. Tohtori ja tohtorinna Vareliuksen sukunimi on tässä elokuvassa muuttunut Santalaksi.
Elokuvan pikkuosissa vilahtavat muun muassa Armas Jokio, Ekke Hämäläinen, Uljas Kandolin ja Tommi Rinne. Rauha Rentola näyttelee Malviina Mattilaa 1800-luvun lopulle ajoittuvassa takautumassa.
[muokkaa] Lähteet
- Elokuva Niskavuori taistelee (1957)
- Elonet

