Oi kallis Suomenmaa
Oi kallis Suomenmaa on kuoronjohtaja Heikki Klemetin sanoittama ja kansanlaulun sävelmään sovittama suomalainen isänmaallinen kuorolaulu, alun perin sotilasmarssi. Sävyltään harras kappale tuli erityisen tunnetuksi sotavuosina sankarivainajien hautajaisissa.[1][2]
Sävelmä on alkujaan 1700-luvulta oleva kansanlaulu.[2] Klemetin versiosta muutamalla tahdilla poikennutta alkuperäistä sävelmää käytettiin häämarssina. Kansakoulunopettaja K. W. Hanell toimitti sen nuotit 1870-luvulla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle (SKS).[3] Ne julkaistiin vuonna 1893 Ilmari Krohnin toimittamassa ja SKS:n julkaisemassa Suomen kansan sävelmiä -teossarjan kolmannessa osassa (julkaistu myöhemmin uudelleen nimellä Vanhoja pelimannisävelmiä) numerolla 648.[4][5]
Suomen sisällissodan jälkeen Klemetti sävelsi ja sovitti puolustusvoimien ylikapellimestarin Aleksei Apostolin pyynnöstä valkoiselle armeijalle 13 isänmaallista marssilaulua.[4][2] Varsinaisena tilaajana oli sotaministeriön perustama Sotilassoittokuntien Järjestelytoimikunta, johon Apostol kuului. Toimikunta halusi joukko-osastojen kunniamarsseiksi vanhoja suomalaisia kansanmarsseja, joten Klemetti etsi SKS:n teossarjasta sopivia melodioita ja tarvittaessa paranteli niitä. Nimettömästä häämarssista syntyi pienin muutoksin ”Oi kallis Suomenmaa”, joka oli vuosina 1919–1936 Kenttätykistörykmentti 3:n ja vuosina 1936–1939 Huoltopataljoonan kunniamarssina. Klemetti muokkasi laulusta myös hymninä esitettävän kuorosovituksen. Sen sanat julkaistiin ensi kerran vuonna 1920 ilmestyneessä Klemetin runokokoelmassa Mietteitä, mielialoja. Kuoroversio sai ensiesityksensä 10. heinäkuuta 1920 Isossakyrössä Napuen taistelun muistomerkin paljastustilaisuudessa.[5]
Laulua tekivät alun perin tunnetuksi erityisesti suojeluskuntien mieskuorot,[4] mutta toisen maailmansodan aikana se tuli sotilashautajaisista tutuksi kaikille suomalaisille.[4][2] Se on laulettu useiden Suomen presidenttien hautajaisissa, ainakin Kyösti Kallion, Lauri Kr. Relanderin, Urho Kekkosen, Mauno Koiviston ja Martti Ahtisaaren.[5][2][6] Se on myös tapana esittää puhallinorkesterilla ulkomaisten valtiovieraiden käydessä Helsingin Hietaniemen hautausmaan sankarihaudoilla.[5] Kolme laulun säettä on kaiverrettu Hietaniemen hautausmaalle haudatun Klemetin hautakiveen.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Vuoristo, Aapeli (toim.): ”Oi, kallis Suomenmaa”, Suuri toivelaulukirja 2, s. 10–11. 18. p.. F-kustannus, 2005. ISBN 952-461-082-5.
- ↑ a b c d e Oi, kallis Suomenmaa Suomen Laululeijonat (Internet Archive). Viitattu 23.11.2012.
- ↑ Paavo Helistö: Musikantti ja pelimanni (1999) – Sotilasmusiikin ja kansanmusiikin yhteyksiä Paavo Helistön kotisivu (Internet Archive). Viitattu 26.7.2021.
- ↑ a b c d Reima Orvasto: Heikki Klemetti: Oi kallis Suomenmaa (Arkistoitu – Internet Archive) Mieskuoro Laulun Ystävät 12.12.2019. Viitattu 26.7.2021.
- ↑ a b c d Jussi-Pekka Aukia: 1919: Mitä tehdä muotopuolella kansanmarssilla? Sotilasmusiikki-blogi 30.3.2018. Viitattu 26.7.2021.
- ↑ Martti Ahtisaari siunattiin haudan lepoon, Yle 10.11.2023. Viitattu 10.11.2023.
- ↑ Voitto Viro: Vanha hautausmaa – Helsingin Hietaniemen hautausmaan opas, s. 121. 2., uus. p. Otava, Helsinki 1993 ISBN 951-1-12259-2
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Alkuperäisen kansansävelmän nuotit Suomen Kansan eSävelmät