Uljas Kandolin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Uljas Salomon Kandolin (ent. Niskanen, 19. toukokuuta 1915 Helsinki27. joulukuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Ennen näyttelijänuraansa Kandolin toimi sukeltajana.

Kandolin oli alkujaan sukeltaja kasvatti-isänsä sekä oikean isänsä tapaan, mutta kiinnostui näyttelemisestä 1940-luvulla ja siirtyi Eino Salmelaisen näyttelijäkurssille. Sieltä hänet kiinnitettiin Karhumäen Teatteriin ja näytteli myöhemmin Helsingin Kansanteatterissa.

Kandolin teki pitkän uran kotimaisen elokuvan parissa, hänen ensimmäinen roolinsa oli vuonna 1946 valmistuneessa Ilmari Unhon ohjaamassa elokuvassa ”Minä elän”. Viimeisessä elokuvaroolissaan hän esitti Topi Taavitsaista Matti Kassilan ohjaamassa Nataliassa vuodelta 1979. Hän kuoli seuraavana vuonna. Kandolin esiintyi pitkään Helsingin kaupunginteatterissa, jossa hänen menestynein esityksensä oli maitomies Tevjen rooli näytelmässä Viulunsoittaja katolla (1965). Tästä esityksestä peräisin olleita kuvia käytettiin muun muassa esityksen pohjana olleen Šolom Aleichemin kirjan Tevje, maitomies uuden suomennoksen kuvituksena.

Usein Kandolinilla oli konnan rooli, kuten esimerkiksi elokuvissa Ei ruumiita makuuhuoneeseen ja Isaskar Keturin ihmeelliset seikkailut, mutta Kandolin esitti myös ylikonstaapeli Salomon Koukkua kolmessa Tarkaksen elokuvassa: Paksunahka (1958), Opettajatar seikkailee (1960) ja Oksat pois... (1961). Vuonna 1954 Kandolin sai miessivuosan Jussi-patsaan elokuvasta Kovanaama.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä näyttelijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.