Nikolai Rakov

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Nikolai Petrovitš Rakov (ven. Николай Петрович Раков, 14. maaliskuuta 19083. marraskuuta 1990) oli venäläinen säveltäjä.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakov syntyi Kalugassa ja opiskeli alun perin viulunsoittoa Rubinstein-musiikkikoulussa, sitten sävellystä Moskovan konservatoriossa Reinhold Glièren ja Sergei Vasilenkon johdolla. Valmistuttuaan vuonna 1931 hänestä tuli Glièren avustaja konservatoriossa. Hänestä tuli sittemmin itsestään luennoitsija (1935) ja orkestraation professori (1943).

Rakovin tunnetuimpien oppilaiden joukkoon lukeutuivat Edison Denisov, Boris Tšaikovski, Nikolai Peiko, Andrei Ešpai ja Alfred Schnittke. Hän piti myös konsertteja viulistina ja kapellimestarina ja kirjoitti lukuisia kirjoja orkestraatiosta. Hän sai ensimmäisestä viulukonsertostaan (1944) Stalin-palkinnon 1946 sekä Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvonimen 1975.

Rakovin musiikki on tonaalista ja tyylillisesti myöhäisromanttista, ja usein on kuultavissa venäläiskansallisia vaikutteita. Myöhemmissä teoksissaan hän osoitti kiinnostusta uusklassismia kohtaan. Tunnetuimpiin teoksiin kuuluu ensimmäinen viulukonsertto, jonka nosti suuren yleisön tietoisuuteen varsinkin David Oistrah. Rakov kuoli arvostettuna säveltäjänä Moskovassa 1990.

Tuotantoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesterille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1. sinfonia (1940, uud. 1958)
  • 2. sinfonia (1957)
  • 3. sinfonia (1962)
  • 4. sinfonia (1973)
  • Sinfonietta (1958)
  • Mari-sarja (1931)
  • Venäläinen alkusoitto (1947)
  • Konserttisarja (1949)
  • Neljä konserttoa pianolle ja jousiorkesterille (19691977)
  • 1. viulukonsertto (1944)
  • 2. viulukonsertto (19541963)
  • Konsertino viululle ja jousiorkesterille (1960)
  • Konserttifantasia klarinetille ja orkesterille (1968)

Kamarimusiikkia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2 viulusonaattia (1951, 1974)
  • Sonatiini viululle ja pianolle (1959)
  • Yhdeksän kappaletta sellolle ja pianolle (1959)
  • 2 kvartettoa neljälle sellolle (1984, 1986)
  • 2 oboesonaattia (1951, 1978)
  • 2 klarinettisonaattia (1956, 1975)
  • Sonatiini klarinetille ja pianolle (1963)
  • 3 sonatiinia harpulle ja pianolle (1965, 1970, 1971)
  • Liedejä ja romansseja

Pianolle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 4 sonaattia
  • Sonatiineja
  • Muunnelmat (1949)
  • Viisi preludia (1936)
  • Yhdeksän kappaletta (1945)
  • 24 kappaletta lapsille (1961)
  • 20 konserttietydiä (19291974)
  • Useita pienimuotoisempia kappaleita