Nahitševan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Naxçıvan Muxtar Respublikası
Nahitševanin autonominen tasavalta
Flag of Azerbaijan.svg Emblem of Azerbaijan.svg
lippu vaakuna

Nahitševanin sijainti

Valtiomuoto Autonominen tasavalta

Parlamentin puhemies Vasif Talibov

Pääkaupunki Nahitševan (70 000 as.)
-

Pinta-ala
– yhteensä 5 500 km² km² (sijalla -)
– josta sisävesiä -

Väkiluku ([[2005]]) 398000 (sijalla -)
– väestötiheys - / km²

Viralliset kielet azeri

Valuutta Azerbaidžanin manat (AZM)

– yhteensä miljardia USD
– per asukas USD

Aikavyöhyke +4
– kesäaika +5

Itsenäisyys
-

-

Nahitševanin autonominen tasavalta on Kaukasiassa sijaitseva, Azerbaidžaniin kuuluva autonominen alue. Se sijaitsee enklaavina muusta Azerbaidžanista erillään Armenian, Turkin ja Iranin ympäröimänä. Alueen pinta-ala on 5 500 km² ja väkiluku 398 000. Pääkaupunki on Nahitševan. Väestöstä 99 prosenttia on azereita ja loput pääosin venäläisiä ja kurdeja. Nahitševanin luonnonympäristö on kuiva, puoliaavikoitunut ja vuoristoinen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miniatyyri sulttaani Suleiman Suuren Nahitševanin-valloituksesta.

Nahitševan on paikallisen legendan mukaan Nooan perustama. Vuonna 428 alueen hallinta siirtyi Sassanidien Persialle ja vuonna 623 Bysantille. Vuodesta 640 eteenpäin alue joutui kuitenkin arabien vallan alle. Arabit hallitsivat julmasti murskaten armenialaisten vastarinnan. Nahitševanin aluella nähtiin arabiaikana runsaasti kapinoita ja alue vapautui arabivallasta 900-luvulla, jolloin siitä tuli osa Bagratidien valtakuntaa. 1000-luvulla alue päätyi seldžukkien ja 1100-luvulla Azerbaidžanin atabegien hallintaan. 1200-luvulla mongolit valloittivat Nahitševanin.

1500- ja 1600-luvuilla Nahitševan kuului Safavidien Persiaan. Alue kärsi usein toistuneista Ottomaanien imperiumin ja Persian välisistä sodista. Vuonna 1604 Persian šaahi Abbas I päätti vetäytyä Nahitševanista käyttäen poltetun maan taktiikkaa. Alueen väestö pakotettiin muuttamaan Persiaan ja moni nahitševanilainen asettui Isfahanin kaupunkiin.[1][2][3] Alueen hallinta vaihteli ottomaaneilta persialaisille, mutta pysyi virallisesti Persian hallinnassa vuoteen 1828, jolloin se luovutettiin Venäjän ja Persian välisen sodan jälkeen Venäjälle.

Alueen hallinta järjestettiin siten, että Nahitševanista tuli oma ujezdinsa osana Armenian oblastia, josta myöhemmin tuli Jerevanin kuvernementti. Venäjä rohkaisi armenialaisia muuttamaan takaisin alueelle ja heidän osuutensa nousikin 1800-luvun mittaan. 1900-luvun taitteessa islamilaisia azereita oli asukkaista 57% ja kristittyjä armenialaisia 42%[4]. Etniset jännitteet kasvoivat ja eskaloituivat Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen aikaan avoimeksi väkivallaksi. Armenien ja azerien välisessä konfliktissa kuoli yhteensä reilut 200 henkeä, Nahitševanin osalta pääosin armenialaisia [5].

Venäjän vallankumouksen jälkeen, keväällä 1918 alue kuului lyhytikäiseen Transkaukasian federaatioon. Sen hajottua Armenian ja Azerbaidžanin uudet valtiot kamppailivat Nahitševanin omistuksesta. Kesäkuussa 1918 Ottomaanit miehittivät alueen ja surmasivat 10 000 armenialaista osana armenialaisten kansanmurhaa[6]. Moudrosin aselevossa Ottomaanit vetäytyivät Kaukasukselta ja alueen hallinta siirtyi brittiläisille joukoille.

Iso-Britannia yritti välittää rauhansopimusta Armenian ja Azerbaidžanin välille ehdottamalla, että Armenia saisi entisen Jerevanin kuvernementin ja Azerbaidžan Bakun ja Elisabetpolin kuvernementit. Tämä ei kuitenkaan sopinut kummallekaan osapuolelle, koska Armenia halusi itselleen Vuoristo-Karabahin, Qazahin ja Zangezurin alueet ja Azerbaidžan Nahitševanin.[7]. Brittien rauhanvälitys epäonnistui ja joulukuussa 1918 Nahitševanin azerit perustivat Arasin tasavallan ja julistautuivat isenäiseksi Armeniasta. Seurauksena oli verinen Arasin sota. Armenia kukisti Arasin tasavallan kesäkuussa 1919, jonka jälkeen Azerbaidžanin armeija miehitti alueen heinäkuussa.[8] Tuloksena oli noin kymmenen tuhatta kuollutta ja britit päättivät vetäytyä alueelta[9].

Väkivaltaisuudet jatkuivat aina 1920-luvun alkuun saakka, jolloin puna-armeija valloitti Nahitševanin muun Kaukasian ohella. Alue piti aluksi liittää Armenian SNT:hen, mutta Leninin päätöksestä alueella järjestettiin kansanäänestys, jossa 90% alueen asukkaista halusi liittyä Azerbaidžaniin.[10] Aluejako vahvistettiin Turkin ja Neuvostoliiton vuonna 1921 tekemässä Karsin sopimuksessa, jossa Nahitševaniin liitettiin myös azerienemmistöinen Şərur-Dərələyəzin alue Turkin rajalta, minkä seurauksena Azerbaidžanilla ja Turkilla on nykyäänkin lyhyt rajayhteys. Nahitševanin autonominen sosialistinen neuvostotasavalta tuli virallisesti Neuvostoliiton osaksi vuonna 1924.

Nahitševanin ASNT:n kartta

Neuvostoaikana Nahitševan oli tärkeä teollisuusalue varsinkin kaivosteollisuuden alalla[11]. Alueella oli myös tärkeä geopoliittinen merkitys, koska se oli lähellä Nato-maa Turkkia ja Irania, joka oli ensin lännen tärkeä liittolainen ja sen jälkeen radikaalin islamin tukikohta. Terveydenhuolto ja elinolot kohenivat alueella huomattavasti neuvostoaikana ja esimerkiksi vuosisadan alussa vaivannut malariaepidemia saatiin taltutettua[6]. Alue muodostui yhä enemmän azerienemmistöiseksi, kun suuri osa armenialaisväestöä muutti Armeniaan.

1980-luvulla azerit halusivat enemmän itsenäisyyttä ja tiiviimpiä suhteita Iranin Azerbaidžaniin, jossa suurin osa azereiden kansasta asuu. Neuvostohallinto syytti alueen asukkaita islamistisen fundamentalismin tukemisesta. Tammikuussa 1990 Nahitševanin ASNT:n korkein neuvosto ilmoitti alueen haluavan erota Neuvostoliitosta protestina Mustan tammikuun tapahtumille, eli neuvostoarmeijan koville otteille azerien mielenilmausten kukistamisessa. Nahitševan oli ensimmäinen alue, joka julistautui itsenäiseksi Neuvostoliitosta muutama viikko ennen Liettuaa.

Alue ei kuitenkaan päätynyt itsenäiseksi valtioksi, vaan se tuli osaksi Azerbaidžania autonomisena tasavaltana. Nahitševanin johtajasta Haidar Alijevista tuli Azerbaidžanin presidentti maan itsenäistyttyä Neuvostoliitosta vuonna 1991. Pian itsenäistymisen jälkeen Nahitševan joutui osalliseksi Armenian ja Azerbaidžanin välistä Vuoristo-Karabahin sotaa. Armenialaiset valtasivat osia Nahitševanista, kuten Karkin alueen, joka on yhä nykyäänkin Armenian miehityksessä.[12]. Taloudelliset ongelmat, korruptio ja runsas siirtolaisuus Turkkiin ovat koetelleet Nahitševanin aluetta Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Suhteita armenialaisiin on huonontanut entisestään historiallisten armenialaisten Hatškar-hautakivien tuhoaminen.

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nahitševan on jaettu kahdeksaan osaan, joista yksi on pääkaupunki ja seitsemän muuta piirikuntaa (rajon).

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nahitševanin asukkaiden enemmistö, 99%, on etnisiä azereita. Venäläisiä on 0,15% ja kurdeja 0,6% väestöstä[13] Väkiluku on kokonaisuudessaan 398 000[14].

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaivosteollisuus on tärkeä osa Nahitševanin taloutta. Tärkeimmät mineraalit ovat suola, molybdeeni ja lyijy. Neuvostoaikana kehitetyt kastelujärjestelmät ovat mahdollistaneet muun muassa vehnän, ohran, puuvillan, tupakan, hedelmien ja viinin viljelyn. Kuivilla alueilla lammastalous on merkittävässä asemassa. Nahitševanin talous ei kuitenkaan ole kovin hyvässä kunnossa ja talvisin ongelmana on polttopuun ja muiden lämmitysaineiden vähyys[6].

Kuvia Nahitševanista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panoraamakuva nahitševanilaisesta maisemasta


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. The Status of Religious Minorities in Safavid Iran 1617-61, Vera B. Moreen, Journal of Near Eastern Studies Vol. 40, No. 2 (Apr., 1981), s. 128-129 (englanniksi)
  2. The history and conquests of the Saracens, 6 lectures, Edward Augustus Freeman, Macillan (1876) s. 229 (englanniksi)
  3. Lang. Armenia: Cradle of Civilization, pp. 210-211 (englanniksi)
  4. Brockhaus and Efron Encyclopedic Dictionary, St. Petersburg, Russia: 1890-1907 (venäjäksi)
  5. Villari, Luigi. Fire and Sword, p. 270-271 (englanniksi)
  6. a b c Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija. Nahitševanskaja Avtonomnaja Sovetskaja Sotsialistitseskaja Respublika (venäjäksi)
  7. Andersen, Andrew. Atlas of Conflicts: Armenia: Nation Building and Territorial Disputes: 1918-1920
  8. Hewsen, Robert H. Armenia: A Historical Atlas. Chicago: University of Chicago Press. s. 266.
  9. Croissant. Armenia-Azerbaijan Conflict, s. 16
  10. Poitier, Tim. Conflict in Nagorno-Karabakh, Abkhazia, and South Ossetia: A Legal Appraisal, s. 4.
  11. De Waal. Black Garden, s. 271
  12. Overview of Areas of Armed Conflict in the former Soviet Union, Human Rights Watch
  13. The State Statistical Committee of the Republic of Azerbaijan
  14. APA - Population size reaches 8 922 thousands in Azerbaijan

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]