Leopardikissa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kissaeläinlajia, kesykissarodusta katso Bengali.
Leopardikissa
Bengalkatze.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Kissaeläimet Felidae
Suku: Prionailurus
Laji: bengalensis
Kaksiosainen nimi
Prionailurus bengalensis
(Kerr, 1792)
Levinneisyyskartta
Leopardikissan levinneisyys
Leopardikissan levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Leopardikissa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Leopardikissa Commonsissa

Leopardikissa eli bengalinkissa (Prionailurus bengalensis) on pieni kissaeläin, joka elää Kaakkois-Aasiassa. Sitä metsästetään etenkin Kiinassa sen kauniin turkin vuoksi, vaikka sitä paikoin myös suojellaan.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se on noin kotikissan kokoinen, mutta alueelliset erot ovat huomattavia: Indonesiassa sen keskimääräinen koko on 45 cm ja häntä 20 cm, mutta Amurin tienoilla mitat ovat 60 cm ja 40 cm. Se painaa 2–8 kg. Jalat ovat pitemmät kuin kotikissalla. Myös turkin väri vaihtelee: eteläisillä populaatioilla se on keltainen mutta pohjoisilla hopeanharmaa. Rinta ja pään alaosa ovat valkoiset. Leopardikissalla on mustia merkkejä, jotka voivat olla alalajista riippuen läikkiä tai ruusukkeita. Korvien taustat ovat mustat ja niissä on näkyvät, valkoiset pilkut, suuret silmät. Kissan elinikä on 10–15 vuotta.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se on yöeläin ja syö yleensä jyrsijöitä, lintuja, kalaa, matelijoita ja pieniä nisäkkäitä. Kylissä se on vaaraksi siipikarjalle. Se saalistaa sekä maassa että puissa.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pentueeseen kuuluu 2–4 pentua, ja kantoaika on 65–70 päivää. Pesä on ontossa puussa tai maankolossa.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän kissan elinaluetta ovat metsät ja sademetsät sekä alavilla mailla että vuoristoalueilla, ei yleensä kuitenkaan kuivilla seuduilla. Koillis-Aasiassa ne suosivat erityisesti avoimia mäntymetsiköitä. Asuinseuduksi kelpaavat myös puoliaavikot ja ihmisten lähellä maatalousalueet. Se elää lähellä vesistöjä, ja sitä on tavattu jopa kolmen kilometrin korkeudessa. Leopardikissa kiipeää taitavasti puihin. Se osaa myös uida, mutta ui harvoin. Se on yksineläjä kiima-aikaa lukuun ottamatta.

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erityisen kiinnostava on yksinomaan pienellä Japanin Iriomoten saarella elävä alalaji iriomotenkissa (P. b. iriomotensis). Se tuli tietoon vasta vuonna 1965. Silloin sen kuvasi tieteelle japanilainen kirjailija ja luonnontutkija Yukio Togawa. Kun se löydettiin, sitä pidettiin kadonneen lajin jälkeläisenä, ja se sijoitettiin omaan sukuunsa Mayailurus. Näkemyksestä keskustellaan yhä, ja jotkut auktoriteetit luokittelevat iriomotenkissan edelleenkin omaksi lajikseen, koska se poikkeaa ulkonäöltään hyvin paljon mantereen leopardikissasta. Nykyisen käsityksen mukaan se on luokiteltava Prionailurus-sukuisen leopardikissan alalajiksi. Sen paino on 4–7 kg, ja sen ruumiilla on mittaa 50–60 cm. Sen turkki on tummanruskea, häntä on tuuhea, eikä se pysty vetämään sisään kynsiään. Iriomontenkissa on hyvin uhanalainen, ja sen määrä on arvioitu alle sadaksi yksilöksi.

Niin kutsuttu "tsušimankissa" löydettiin vasta vuonna 1988. Sitäkin pidettiin alkuun omana lajinaan, sitten leopardikissan alalajina ja nyt Mantšurian alalajin F. b. Manchurica muotona.

Bengali on luotu risteyttämällä leopardikissoja kesykissan kanssa. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Prionailurus bengalensis IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. [http://www.bengalikissat.com/historiaa Suomen bengalikissat

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]