Languedoc-Roussillon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Languedoc-Roussillon
Languedoc-Roussillon

[[Tiedosto:|90px]]
lippu vaakuna
Sijainti
Hallinto
Hallintopääkaupunki Montpellier
Alueneuvoston
puheenjohtaja
Damien Alary
Departementit Aude
Gard
Hérault
Lozère
Pyrénées-Orientales
Arrondissementit 14
Kantonit 186
Kunnat 1545
Tilastotiedot
Pinta-ala1 27 376 km²
Väkiluku
 - 2012 väestölaskenta 2 700 266

Languedoc-Roussillon oli Ranskan hallintoalue, jonka muodostivat viisi departementtia: Aude, Gard, Hérault, Lozère ja Pyrénées-Orientales. Alueen hallintopääkaupunki oli Montpellier. Pinta-alaltaan 27 376 km² suuruisella alueella asui vuonna 2012 noin 2 700 266 asukasta. Alue rajoitui etelässä Espanjan ja Andorran rajaan sekä Välimereen (Lionin lahteen). Lisäksi aluetta reunustavat seuraavat hallintoalueet: Provence-Alpit-Riviera, Rhône-Alpes, Auvergne ja Midi-Pyrénées. Seutu tunnetaan erityisesti viinialueena. Languedoc-Roussillon ja Midi-Pyrénées yhdistettiin tammikuussa 2016 Oksitanian hallinnolliseksi alueeksi.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maisemaa Audessa.

Languedoc-Roussillonin eteläosan käsittävä Roussillon kattaa noin 15 % alueen pinta-alasta. Siellä sijaitsevien Pyrenneiden vuoriston korkeimmat huiput alueella ovat Pic Carlit (2 921 m) ja Pic du Canigou (2 784 m). Languedoc käsittää koko muun alueen. Historiallisesti siihen on kuulunut myös Toulouse, sekä osia Midi-Pyrénéésistä ja Auvergnesta. Alueen sisämaassa on Cévennesin vuoristoalue ja sen rannikolla on useita laguuneja. Alueen jokiin kuuluvat muun muassa Gard, Hérault ja Labouiche.[2] Alueella sijaitsevat myös Languedoc-Roussillonin luolat.[3]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Languedoc-Roussillonin luonnon puolesta erityisen tärkeä on Cévennesin vuoristoalue. Parc National des Cévennes käsittää muun muassa 89 nisäkäs-, 208 lintu- ja 1824 hyönteislajia. Linnuista alueella esiintyy esimerkiksi hanhi- ja pikkukorppikotka, sekä maakotka.[2] Mufloneja on istutettu alueelle 1950-luvulla. Niitä on noin 1 500–2 000. Harvinaisempiin lajeihin kuuluu muun muassa kreikankilpikonna. Roussillonin alueella tavataan Pyrenneillä harvinaista karhua. Alueella oli kuitenkin vuonna 2008 vain kaksi karhua. Karhukannan elvyttämiseksi niitä on tuotu ja istutettu Sloveniasta.[4]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Languedoc-Roussillonin alueella on ollut ihmisasutusta jo kauan. Tautavelista Perpiganin läheltä on löydetty niin sanottu Tautavelin mies, joka on ajoitettu kuolleeksi 450 000 vuotta sitten. Tautavelin mies kuuluu Euroopan vanhimpiin ihmisten suvun jäännöksiin. 90 000–40 000 vuotta eaa. alueen rannikon asuttivat neandertalinihmiset. He puolestaan tekivät näihin päiviin säilyneitä luolamaalauksia, joita on esimerkiksi Grotte de Niauxissa. Esihistorian aikana alueelle pystytettiin myös menhireitä. Kun niitä pystytettiin noin 4 000 vuotta sitten ilmaston lämpeneminen oli mahdollistanut esimerkiksi maatalouden.[5]

Antiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaiset Fokaiasta perustivat Agathé Tychén eli Agden siirtokunnan noin 560 eaa. ja perustivat sittemmin alueelle myös useita muita siirtokuntia. Kreikkalaiset toivat alueelle muun muassa oliivit ja viiniköynnökset. Paikalliset asukkaat kopioivat kreikkalaisten rakennustapaa ja alkoivat rakentaa helposti puolustettavia asemia mäkien päälle. Toisen puunilaissodan aikaan Hannibalin joukot kulkivat Languedocin läpi.[5] Roomalaiset valloittivat koko alueen vuoteen 122 eaa. mennessä ja rakensivat sen Roomaan yhdistäneen Via Domitian. Sittemmin roomalaisten merkittävin tukikohta alueella, Narbone, perustettiin vuonna 118 eaa. Siitä tuli myöhemmin Gallia Narbonensisin provinssin pääkaupunki. Gallia Narbonensis jaettiin 284 jaa. kahteen osaan, joista nykyisen Languedoc-Roussillonin käsittäneen nimenä pysyi Narbonensis ja toisesta tuli Provicia Viennoise eli Provence.[6]

Keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1000-luvulla rakennettu Peyrepertusen linna.

Kansainvaellusten aikaan Languedoc-Roussillonin alue joutui useiden eri alueelle tulleiden heimojen valtaan. Ensimmäiset olivat vandaalit ja heistä seurasivat länsigootit. Länsigootit tekivät Toulousesta eli tuolloisesta Tolosasta aluetta hallinneen pääkaupunkinsa vuodesta 419–507. 700-luvulla alueelle hyökkäsivät saraseenit, jotka valtasivat Narbonnen ja Carcassonen.[6] Frankkien kuningas Pipin Pieni valloitti saraseeneilta Narbonnen vuonna 759 ja Toulousen vuonna 767. Kaarle Suuri puolestaan hyökkäsi Iberiaan asti ja valloitti myös nykyisen Roussillonin alueen. Kaarle Suuren kuoleman jälkeen alueella ottivat vallan Barcelonan, Toulousen ja Roussillonin kreivit. Paavin legaatti Pierre de Castelnaun murhan jälkeen paavi Innocentius III julisti ristiretken paikallisia kataareja vastaan vuonna 1208. Ristiretki oli erittäin verinen ja esimerkiksi Béziersissä ristiretkeläiset tappoivat 20 000 kaupungin asukasta.[7] Ristiretkeläiset voittivat Toulousen kreivi Raimund VI:n Muretin taistelussa vuonna 1213, mutta kärsivät tappion Toulousen taistelussa vuonna 1217. Kataarien vaino jatkui kuitenkin alueen Ranskaan liittämiseen asti vuoteen 1271.[8] Roussillonin alue oli puolestaan liitetty Aragoniaan vuonna 1172[9]. 1230-luvulta 1400-luvulle Languedocin alueella teki suurta tuhoa satavuotinen sota, sekä musta surma[10].

Uusiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pyrenneiden rauha.

Uskonpuhdistus levisi Euroopassa 1530-luvulla ja Nîmesistä tuli yksi protestanttien tärkeimmistä tukokohdista Ranskassa. Katolilaisten ja protestanttien välille syttyi niin sanottu uskonsota. Protestanteille taattiin lopulta monia oikeuksia 1500-luvun lopussa, mutta heidän vainonsa alkoi uudelleen kuningas Louis XIV:n kaudella vuodesta 1685. 1700-luvun alussa Ranskassa oli jäljellä enää hyvin vähän protestantteja.[11] 1640-luvulla Roussillonin alueella syttyi kapinoita Kastilialaisia hallitsijoita vastaan ja vuonna 1659 solmitulla Pyreneiden rauhansopimuksella alue siirtyi Ranskalle[9]. Ranskan vallankumouksen myötä vuonna 1789 alue menetti oman parlamenttinsa ja se jaettiin departementeiksi.[11] Vuonna 1850 iskenyt silkkimatoepidemia koetteli aluetta ja vielä suurempi tuho iski kun viinikirva iski alueelle. Viljelijöiden menetykset johtivat mellakoihin vuonna 1907.[12]

Nykyaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjan sisällissodan johdosta Roussillonin alueelle tuli suuri määrä pakolaisia ja toisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1939 ja Ranskan kukistuttua seuraavana vuonna alueesta tuli osa niin sanottua Vichyn Ranskaa. Sekin vallattiin kuitenkin vuonna 1942. Alueen vastarintaliike oli hyvin voimakas Languedoc-Roussillonin alueella. Algerian sodan jälkeen alueelle tuli pakolaisina Algerian entisiä ranskalaisia siirtolaisia. 1970-luvulla viininviljelijöiden ja poliisin välillä oli yhteenottoja ja viininviljelijät perustivat väkivaltaisen järjestön nimeltä Comité Régional d'Action Viticole.[12]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Languedoc-Roussillonin perinteisistä elinkeinoista viinin- ja hedelmien viljely, sekä kalastus ovat edelleen elinvoimaisia. Sitä vastoin esimerkiksi silkin- ja raudantuotanto ovat taantuneet. Port Vendres on välimeren kolmanneksi suurin hedelmä- ja toiseksi suuriin sardiinisatama. Vuonna 2007 sen kautta kulki 295 000 tonnia hedelmiä ja 2 975 tonnia sardiineja. Myös turismi on tärkeä tulonlähde. Vuosittain alueella käy noin 10 miljoonaa ranskalaista ja noin 5 miljoonaa ulkomaista turistia. Yhteensä tämä tekee noin 8 % Rasnkan turisteista. KPMG:n arvion mukaan Montpellier oli Euroopan halvin kaupunki vuonna 2006. [13] Vuonna 2009 alueen bruttokansantuote oli 1 871 532 miljoonaa euroa, mikä teki henkilöä kohden 29 897 euroa[14]. Arviolta joka kymmenes maailmalla juotu viinipullo on tuotettu Languedoc-Roussillonin alueella. Viiniviljelmät kattavan alueen pinta-alasta noin 740 300 eekeriä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nicola Williams: Languedoc-Roussillon. Lonely Planet Publications, 2009. ISBN 9781741792805. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. La nouvelle nomenclature des codes régions Insee. Viitattu 29.5.2016. (ranskaksi)
  2. a b Lonely Planet 2009, s. 54
  3. Juuso Aarnio: ”Languedoc-Roussillonin luolat”, 501 luonnonihmettä, s. 308. Read.me, 2010. ISBN 978-952-220-248-2.
  4. Lonely Planet 2009, s. 55
  5. a b Lonely Planet 2009, s. 25
  6. a b Lonely Planet 2009, s. 26
  7. Lonely Planet 2009, s. 27
  8. Lonely Planet 2009, s. 28
  9. a b Lonely Planet 2009, s. 29
  10. Lonely Planet 2009, s. 30
  11. a b Lonely Planet 2009, s. 31
  12. a b Lonely Planet 2009, s. 32
  13. Lonely Planet 2009, s. 35
  14. Produit intérieur brut régional (PIB) Insee. Viitattu 24.5.2011. (ranskaksi)
  15. Languedoc-Roussillon: Gastronomy France.com. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)