Kikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulajaa. Sanan muita merkityksiä löytyy täsmennyssivulta.
Kirsi Hannele Sirén
Syntynyt 26. lokakuuta 1964
Tampere
Kuollut 3. joulukuuta 2005 (41 vuotta)
Tampere
Taiteilijanimet Kikka
Aktiivisena 1984–2005
Tyylilajit pop, disko
Laulukieli suomi
Ammatit laulaja
Levy-yhtiöt AXR

Kikka (oikealta nimeltään Kirsi Hannele Sirén, o.s. Viilonen) (26. lokakuuta 1964 Tampere3. joulukuuta 2005 Tampere) oli suomalainen iskelmälaulaja. Kikka on yksi kaikkien aikojen eniten levyjä myyneistä suomalaisista naisartisteista. Hän tuli tunnetuksi seksipommi-imagostaan ja vihjailevia sanoituksia sisältäneistä iskelmistään.

Kikan tunnetuimpia hittejä olivat muun muassa ”Sukkula Venukseen”, ”Mä haluun viihdyttää”, ”Tartu tiukasti hanuriin” ja ”Apinamies”. Laulujen kirjoittajana oli aluksi muun muassa Juha ”Watt” Vainio, myöhemmin tämän poika Ilkka Vainio ja säveltäjänä Veikko Samuli. Herkut lisukkeineen-albumille Kikalle lauluja kirjoitti salanimellä myös Pauli Hanhiniemi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen kerran Kikka esiintyi julkisesti Kevään sävelessä vuonna 1984 [1]. Tämä esiintyminen ei vielä nostanut nuorta laulajanalkua kansan tietoisuuteen. Samoihin aikoihin Kikalle suunniteltiin myös singleä, jolle olisi laitettu Kevään sävel -esiintymiskappale ”Edes yhden kerran” sekä toinen kappale "Taivaanrannan kulkija". Singlesuunnitelmat kuitenkin haudattiin, sillä Kikka ei tässä vaiheessa ollut levy-yhtiön mielestä ”tarpeeksi erottuva artisti”. Ennen uransa nousukiitoa Kikka esiintyi vielä suositussa ohjelmassa Hittimittari, mutta jälleen ilman suurempaa huomiota. Ensilevytyksestä sovittiin Audiovoxilla vuonna 1987, ja samalla Kikka oli kyseisen levy-yhtiön ensimmäinen artisti. Seksikäs imago, tai alkuvaiheessa sellaisen luonti oli Kikan itse hyväksymä asia. Monissa haastatteluissa hän toteaakin vain olevansa oma itsensä, eikä häntä pakotettu tekemään valintoja, joista ei itse pitänyt. Poikkeuksena on ensimmäisen albumin takakannen kuva, joka oli levy-yhtiön päätös. Kikka itse kertoo esimerkiksi pukeutuneensa nahka- ja kumivaatteisiin jo ennen varsinaisen uransa alkua. Kikka nousi suosioon viimein vuonna 1989 ilmestyneellä ”Mä haluun viihdyttää” -singlellään jonka toisena puolena oli kappale "Ei kauniimpaa voi todella tietää". Singleä seurannutta samannimistä albumia (Mä haluun viihdyttää) myytiin lyhyen ajan sisällä yli 70 000 kappaletta. Mä haluun viihdyttää-kappale voitti kaikki mahdolliset äänestykset ja kappaleesta kuvattu musiikkivideo, joka aiheutti myös kohua nännivilautuksellaan pyöri televisiossa toistuvasti. Tässä vaiheessa levy-yhtiön kanssa solmittiin sopimus, jonka mukaan levyjä tehdään niin monta kuin artisti haluaa tehdä. Valitsemastaan musiikkityylistä huolimatta Kikan kuuntelijoissa oli alusta asti myös hyvin paljon lapsia ja naisia.

Ensimmäisen albumin tuoma menestys hyödynnettiin, ja uutta pitkäsoittoa alettiin tekemään samantien. Kakkoslevy Kiihkeät tuulet ilmestyi kesällä 1990 ja sitä myytiin esikoistakin enemmän. Kesäisestä nimikkokappaleesta tuli hitti, kuten myös Ami Aspelundilta coveroidusta kappaleesta "Apinamies". Samana vuonna Kikka osallistui vielä Syksyn säveleen kaiketi uransa tuon jälkeen tunnetuimmaksi tulleella kappaleella Sukkula Venukseen. Kappale oli Juha Vainion sanoittama. Sanat lähetettiin Sveitsistä asti ja melkoisessa kiireessä. Kyseinen kappale jäi samalla myös Junnun tiettävästi viimeiseksi kokonaan itse tekemäksi ja levytetyksi sanoitukseksi. Kikka sijoittui kisassa kolmanneksi Rainer Frimanin ja Irwnin jälkeen. Kolmosalbumia, Kikka 3:a, myytiin 62 000 levyä ja sillä on samainen kappale. Tässä vaiheessa Kikalle kappaleita alkoivat tekemään pääasiallisesti Ilkka Vainio, Risto Asikainen sekä Aappo I. Piippo yhdessä Veikko Samulin kanssa Juha Vainion kuoltua. Kikka 3-albumilta lohkaistiin myös single "Onnen nainenkin silloin vasta saa"/"Geisha mä olen sun", josta ykköspuoli oli ensimmäinen Suomessa levytetty naisen esittämä rap-kappale. Vuonna 1991 Kikka osallistui jälleen Syksyn säveleen, tällä kertaa kappaleella Kierrätä pyöritä mua. Edellisen vuoden tapaan kappale sijoittui kolmanneksi. Tässä vaiheessa suosio kuitenkin kääntyi ensimmäistä kertaa artistia vastaan, ja Kikka joutuikin äänihuulileikkaukseen liian keikkailun vuoksi.

Vuonna 1992 Kikka osallistui euroviisukarsintoihin muttei päässyt finaaliin asti. Hänen unelmanaan oli päästä edustamaan Suomea euroviisuissa, mutta tämä toive ei koskaan toteutunut. Euroviisuhuuman jälkeen ilmestynyt Parhaat puoleni oli Kikan ensimmäinen kokoelma-albumi, jolla oli tosin mukana 12 aiemmista albumeista repäistyjen kappaleiden lisäksi neljä uutta kappaletta, Kierrätä pyöritä mua, Painetta palloon, Parhaat puoleni ja Zoomaile mua. Euroviisuhuumassa levy myi vielä 37 000 kappaletta. Samalla se oli Kikan viimeinen albumi jota myytiin kasettina, lp:nä ja CD:nä. Neljäs pitkäsoitto ilmestyi 1993, ja laman hengessä nimikkokappale oli "Käyrä nousemaan". Tämän lisäksi hitti saatiin kappaleesta "Tartu tiukasti hanuriin", jota Kikka ei itse olisi halunnut laulaa[2]. Albumilla oli monia hitaita kappaleita, jotka eivät pureneet yleisöön yhtä hyvin kuin hittikappaleet. Tämä olikin jonkinasteinen muutos edellisiin albumeihin verrattuna. Myös albumin kannet olivat hillitympiä ja naisellisempia. Tässä vaiheessa myös lp-levyt olivat jo osin poistuneet myynnistä, ja Kikka on arvellut tämän vaikuttaneen levymyyntiin. Toisaalta hän kertoo itse tuolla albumilla olleen eniten keikkaohjelmistossa säilyneitä kappaleita. Albumi jäi Kikan toiseksi viimeiseksi kultalevyksi. Viimeinen taattu Kikka-albumi ilmestyi vuonna 1994, joka oli siis viimeinen albumi jolla tutut, vanhat tekijät olivat mukana. Kappaleiden lyriikat muuttuivat yleisesti vähemmän rohkeiksi ja tarkoituksena oli pyrkiä enemmän perinteisemmän iskelmän suuntaan sanoituksessa. Sävellykset kyseisellä albumilla puolestaan ovat kuitenkin hyvin diskohtavia. Kultalevy jäi todella täpärälle; kultalevyrajaa laskettiin 20 000 kappaleeseen vuoden 1994 alusta, ja albumi myikin lähes tuon verran. Albumilla on mm. dueto Kari Tapion kanssa, sekä Jukka Virtasen sanoittama kappale. Kikka on kertonut kärsineensä ns. burn outista tuohon aikaan.

Suosio oli alkanut hiipua ja jatkoi samaa rataa. 1995 vuodelle ei enää saatu kasaan uutta albumia, vaan tyydyttiin Remix-albumiin vanhoista kappaleista. Sävellykset olivat Hausmyllyä. Uutena kappaleena levyllä oli "Kaikki lähtee aikanaan". Kikka itse on pitänyt albumin tekemistä "vikatikkinä" ja todennut POP-lehden haastattelussa, että "moni kokee ne (remixatut kappaleet) silti vääryydeksi noita kappaleita kohtaan". Kaiketi tämän takia samana vuonna kyhättiin vielä kokoelma-albumi "Parhaat", jolla on Kikan 20 kappaletta vuosilta 1989-1994. Kikka jätti julkisuuden vuoden 1995 lopussa. Vielä tuona vuonna hän esiintyi mm. Suomen kultajuhlissa. Kikka siirtyi omatoimisesti syrjään kaikesta julkisuudesta vuoteen 1997 asti. Kikka on luonnehtinut tuota aikaa POP-lehden haastattelussa seuraavasti: "Mulla ei ollut sellaista pelkoa, että "mitä jos mua ei huomenna enää muistetakaan". Tämä on myös ihmetyttänyt monia. Kun mä jäin äitiyslomalle, niin monet kyseli multa, että kuinka mä uskallan jäädä yli vuodeksi äitiyslomalle, kun muut lomailevat kaksi tai kolme kuukautta. Mutta mä ajattelin, että mulla on niin uskollisia faneja ja keikoilla kiertäjiä, että ne ymmärtää sen että mä haluan olla vuoden kotona. Äitiysloman jälkeen mä kyllä huomasin mitä ongelmia pitkästä tauosta oli. Mutta kuitenkin edelleen suurin osa suomalaisista tiesi kuka Kikka on ja se oli mun suurin valttikorttini ja mä olen saanut uutta musiikkia tehtyä sekä media on ollut kiinnostunut mun tekemisistäni". Kun Kikka teki paluun vuonna 1997, hän pyrki jatkamaan aiempien albumien johdattamalla tiellä. Paluunsa jälkeen Kikka halusi tehdä entistä "aikuismaisempaa" iskelmää. Tästä toiveesta syntyikin kappale "Rakkauden talo", jonka sävelsi tutusti Veikko Samuli ja sanoitti Jori Nummelin. Kikan mukaan tuota kappaletta ei edes haluttu soittaa radiossa, koska ajateltiin ettei Kikka voi laulaa "vääränlaista" musiikkia. Tämän epäonnistuksen jälkeen Kikalle suunniteltiin vielä perinteistä pikkutuhmaa albumia, jonka luonnoksena julkaistiin kappale "Pystyyn ponnahtanut" singlenä vuonna 1998. Kikka ei enää kuitenkaan kokenut tätä tyyliä omakseen. Vielä vuonna 1999 Kikka julkaisi yhden singlen, "Tulikirjaimin". Single oli omakustanne. Tämä kertoo osaltaan, missä vaikeuksissa Kikka oli levytysuransa suhteen tuohon aikaan.

Uutta albumia saatiin odottaa vuoteen 2000 asti, vaikka jo Rakkauden talo-sinkun sisäkannessa vihjataan uuteen albumiin. Vuonna 2000 Kikka yritti tehdä paluuta uudella albumilla, mutta levy-yhtiö ja tekijät olivat vaihtuneet eikä levystä tullut menestystä. Ainoastaan manageri pysyi samana. Kikka oli halunnut itse vaihtaa levy-yhtiötään Audiovoxista Motleyyn. Herkut lisukkeineen-albumiaan hän luonnehti POP-lehden haastattelussa sanalla "rokahtavampi". Kikan odotukset Herkut lisukkeineen-albumin suhteen eivät kuitenkaan oletettavasti täyttyneet; vuoden 1999 lopussa tehdyssä haastattelussa hän kaipasi kovasti ensimmäisen albuminsa kaltaisia kappaleita levytettäväksi, vaikka Herkut lisukkeineen-albumilta oli jo lohkaistu single ja albumi oli käytännössä valmis[3]. Albumi floppasi täysin comebackiksi, ja siltä ei noussut ainuttakaan hittiä.

2000-luvulla laulajan uraa varjostivat terveysongelmat ja alkoholismi. Mm. 7-päivää lehti kirjoitti enemmän tai vähemmän paikkaansapitäviä juttuja Kikan alkoholinkäytöstä. Kikan viimeiseksi jäänyt julkaisu oli vuonna 2002 julkaistu single Mika Sundqvistin kappaleesta ”Moottoripyörä on Moottoripyörä”. Hän teki myös satunnaisia vierailuja Mikko Alatalon albumeilla. Viimeiseksi levylliseksi kappaleita jäi Poptorin kanssa tehty Hitit-albumi, joka myi kultalevyn verran. Vuonna 2004 Kikka lähetti ihailijoilleen avoimen kirjeen, jossa kertoi vetäytyvänsä keikkalavoilta. Kirje antoi ymmärtää päätöksen olevan lopullinen. Tarkoituksena oli viettää rauhallista kotielämää. Lääkärit olivat jo aiemmin määränneet hänelle kuukausien sairauslomia. Hänen leskensä Hannu Sirén vahvistaa, että syynä väsymykseen oli rooliristiriita äitiyden ja yöllä tanssijoita viihdyttävän artistin välillä. Kikka halusi lapsen saatuaan lopullisesti muuttaa imagoaan, epäonnistuen siinä. Tämä oli suuri pettymys Kikalle. Keikkamyyjät ja yleisö halusivat vanhoja hittejä. Kikka itse on sanonut myös painon ja ulkonäön vaikuttaneensa liikaa uraansa. Ulkonäköpaineet joita ikääntyminen ja ulkonäön muuttuminen toivat yhdistettynä Kikan imagoon olivat vaikeasti hoidettavana yhdistelmä. Alan vaihtoakin Kikka ehti harkita, olihan hän toiminut jo ennen uraansa mm. tiskijukkana ja pankin kassalla, sekä konsulttina. Alkoholiongelmastaan Kikka on kertonut avoimesti vain yhdessä haastattelussa 2000-luvulla, josta hänelle maksettiin tuhansia euroja[4]. Nämä rahat hän lahjoitti hyväntekeväisyyteen[5]. Kikan psyykkisestä taistelusta itsensä kanssa ja tekemistään valinnoista ei artisti itse ehtinyt tarkasti kertoa, vaikka hän aloittikin 1990-luvulla kirjoittamaan elämänkertaansa. Kyseinen teos ei kuitenkaan koskaan valmistunut, vaan Kikka ehti kuolla ennen sitä.

Kikka oli naimisissa Hannu Sirénin kanssa ja heillä on yksi tytär. Kikka menehtyi sydäninfarktiin vain 41-vuotiaana[6], raitistumisesta ja muista tekemistään elämäntapamuutoksista huolimatta [7].

Kaiken kaikkiaan Kikan albumit olivat myyneet vuoteen 2013 mennessä lähes 330 000[8] kappaletta ja hän on yksi Suomen kaikkien aikojen eniten myyneistä naisartisteista. Syyskuussa 2009 levy-yhtiö Edel julkaisi kahden CD:n kokoelman Kaikkien aikojen parhaat. Albumilla ei ole vuosina 1994–2002 tehtyjä kappaleita. Vuosien 1997-1999 singlejä ei ole saatavina missään muussa julkaisuissa kuin omina CD-singleinään. Julkaisematta jääneitä levytyksiä ei ole olemassa, vaan uudet levytykset vielä vuoden 2002 jälkeen jäivät pelkästään suunnittelun tasolle.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kikan hauta Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella.

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuvuosi Nimi Julkaisija Huomautukset
1989 Mä haluun viihdyttää Audiovox myyty noin 71 800 kpl, platinalevy
1990 Kiihkeät tuulet Audiovox Myyty noin 72 600 kpl, platinalevy
1991 Kikka 3 Audiovox Myyty noin 62 000 kpl, platinalevy
1993 Käyrä nousemaan Audiovox Myyty noin 25 000 kpl, kultalevy
1994 Ota vaatteet pois Audiovox Myyty vajaa 20 000 kpl
2000 Herkut lisukkeineen Motley Viimeiseksi jäänyt studioalbumi

Kokoelmalevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuvuosi Nimi Julkaisija Huomautukset
1992 Parhaat puoleni Audiovox Myyty noin 37 000, platinalevy
1995 Parhaat Audiovox
1995 Kikka Remix Audiovox
1997 Parhaat – 20 suosikkisävelmää Audiovox
2002 Hitit Poptori Myyty yli 15 000, kultalevy
2009 Kaikkien aikojen parhaat Edel Tuplalevy (2CD)

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vinyylisinglet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuvuosi Kappaleet
1989 Mä haluun viihdyttää / Ei kauniimpaa voi todella tietää
1990 Tiedän hyvää sen tekevän meille / On nuori ilta tää
1990 Kiihkeät tuulet / Aito frendi
1990 Sukkula Venukseen / Apinamies
1991 Onnen nainenkin silloin vasta saa / Geisha mä olen sun
1991 Kierrätä pyöritä mua / Kun rakkaus loppuu
1992 Parhaat puoleni / Zoomaile mua
1993 Tartu tiukasti hanuriin / Näinkö aina meille täällä käy
1993 Käyrä nousemaan / Gladiaattori
1994 Häipyy etäisyys (Kari Tapio ja Kikka)
1994 Ota vaatteet pois / Sut paratiisiin haluan

CD-singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisuvuosi Kappaleet
1994 Ota vaatteet pois / Sut paratiisiin haluan
1994 Veitikka oot / Sukkelat sormet ja sutjakka suu / Ota vaatteet pois
1995 Sukkula venukseen (remix) / Mä haluun viihdyttää (remix)
1997 Rakkauden talo
1998 Pystyyn ponnahtanut
1999 Tulikirjaimin (omakustanne)
1999 Hän on kultaa!
2000 Herkut lisukkeineen
2002 Moottoripyörä on moottoripyörä

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rantala, Juha: Ilmiöitä: Suomipopin tähdenlentoja. Tampere: Pop-lehti, 2006. ISBN 952-5546-24-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]