Kekkostiet

Wikipedia

Kekkosteiksi kutsutaan Kainuuseen 1950-luvulla vankityömäärärahoilla rakennettuja teitä. Erityisen nimensä ne saivat siitä, että ollessaan pääministerinä Urho Kekkonen ajoi voimakkaasti teiden rakentamista, olihan Kainuu hänen vaalipiiriänsä. Osa teistä rakennettiin seuduille, jossa Kekkonen itse oli patikoinut kyseisen vuosikymmenen alussa. Ensimmäinen kohde oli yhteys Kuhmosta Moisiovaaraan (Hyrynsalmi), nykyinen yhdystie numero 9070. Teitä tehtiin kahdeksan, yhteispituudeltaan 250 km, vuosien 1952–1962 välisenä aikana. Viimeisimpien teiden rahoituksen järjestämiseen Kekkonen ei enää presidenttinä tiettävästi osallistunut.

Tiet rakennettiin osittain vankityövoimalla. Rakennustöitä varten perustettiin työsiirtola, johon voitiin sijoittaa lyhyen vankeustuomion saaneita henkilöitä tai sakkorangaistuksen sovittajia. Työstä maksettiin heille palkkaa. Mukana oli myös siviilityöntekijöitä muun muassa työnjohtajina, koneenkuljettajina ja kirvesmiehinä. Vangit siirrettiin vuonna 1960 nelostien rakennustöihin ja teiden rakentajiksi tuli maakunnan työttömiä. Maalaisliitto kilpaili tiukasti äänestäjistä Kainuussa kommunisteja vastaan, ja tiet eivät ainakaan heikentäneet kannatusta, mainitsihan Kekkonen vielä vuonna 1954 tiet yhtenä saavutuksenaan.

Työsiirtolamäärärahoilla Kainuuseen rakennetut tiet eli Kekkostiet:

1. Kuhmo – Iivantiira – Moisiovaara 1952–1955, 72 km (Kuhmo, Hyrynsalmi), samassa yhteydessä tehtiin Nivan kylätie eli "Kekkosen harha-askel" 1954–1955, 3,6 km (Kuhmo)

2. Haukiperä – Palovaara – Juntusranta 1954–1956, 61 km (Suomussalmi)

3. Pesiönlahti – Joukokylä 1955–1957, 44 km (Suomussalmi, Puolanka)

4. Näljänkä – Puhos 1957–1958, 28 km (Suomussalmi, Pudasjärvi)

5. Peranka – Hossa 1958–1959, 26 km (Suomussalmi)

6. Puhos – Siivikko 1959, 14 km (Pudasjärvi), kylätien parantaminen maantieksi

7. Änätinniska – Kiimavaara 1959–1960, 23 km (Kuhmo), tie rakennettiin valmiiksi työttömyystyönä 1960–1962

8. Mieslahti – Lentiira-tiestä osuus Iivantiira – Lentiira 1959–1960 (Kuhmo), tie rakennettiin valmiiksi työttömyystyönä 1960-1962

Kekkosteiden muistomerkki pystytettiin vuonna 1990 Kuhmoon Kajaanin ja Moisiovaaran teiden risteykseen. Muistomerkin suunnitteli Matti Hynynen.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Haavsto, Timo: Kainuun Kekkostiet. Tiemuseon julkaisuja 8. Kajaani: Tielaitos, 1993. ISBN 951-47-8184-8.
Marko Nenonen - Lapiolinjalla:työttömät pakkotöissä 1948-1971, Atena Kustannus 2006, ISBN 951-796-428-5