Työsiirtola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Työsiirtola voi olla ulkomuodoltaan vaatimaton kuten tämä Haminan työsiirtola tai hyvinkin nykyaikaisesti rakennettu.

Työsiirtola on vapausrangaistuksen täytäntöönpanomuodoista avoimin mahdollinen. Täytäntöönpanopaikkana työsiirtola muistuttaa avovankilaa. Työsiirtolassa on yleensä vähemmän järjestettyjä vapaa-ajan toimintoja ja valvonta on supistettu minimiin.

Työsiirtolaan sijoitetulta vangilta edellytetään varsin suurta itsenäisyyttä omien asioidensa hoidossa. Työsiirtolaan halukkaiden kyky sopeutua laitoksen oloihin pyritään arvioimaan mahdollisimman tarkoin ennen sijoituspäätöksen tekoa. Sijoitteluon tapahtunut vuodesta 2006 alkaen aluevankilan sijoittajayksikössä.

Työsiirtola on perustettu usein jotain tilapäiseksi ajateltua tarvetta varten; esimerkiksi Haminan työsiirtolan perustamisen vuonna 1982 mahdollisti Haminan historiallisen linnoituksen alkava kunnostustyö, jonka toteuttamisessa työsiirtolalla oli merkittävä osa. Helsinki-Vantaan lentoaseman tuntumassa sijainnut Helsingin työsiirtola perustettiin alun perin auttamaan lentoaseman rakennustyössä. Monia pääteitä on rakennettu työsiirtolavoimin.

1960-luvulla työsiirtolavangit käyttivät vielä vanginpukuja, mutta jo seuraavalla vuosikymmenellä siirryttiin tavallisiin työvaatteisiin.

Työsiirtoloita on ollut paljon erinimisiä ja eri paikoissa. Työsiirtolajärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1946. Aluksi työsiirtoloissa tehtiin esimerkiksi metsätöitä. Vuodesta 1950 lähtien työsiirtoloita oli Tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) työmailla, aluksi Helsingin Seutulan ja Turun lentokenttien rakennustöissä. Jo 1950-luvun alkupuolelta lähtien työsiirtoloita oli myös tietyömailla. Esimerkiksi Kainuuseen työsiirtola oli rakentamassa niin sanottuja Kekkosteitä 1950-luvulla.

Jonkin aikaa oli myös yksityisillä teollisuudenharjoittajilla, etupäässä sahanomistajilla, oikeus pitää työsiirtolaa; näitä valvottiin tarkasti. Mm. kirjailija Mauri Sariola kertoo kahdessakin kirjassaan tällaisesta työsiirtolasta Mikkelin läänissä; toinen tarina on omakohtaista muistelua ja toinen siitä mukailtu fiktio (romaanissa Veljensä vartijat).

Työsiirtolassa on nimensä mukaisesti yleensä ollut työnteko keskeisessä asemassa. Muita vaihtoehtoja olivat esimerkiksi Helsingin työsiirtolan päihdekuntoutus-, nk. Kisko-osasto. Kuten kaikki muutkin avolaitokset, myös työsiirtolat ovat päihteettömiä. Päihteettömyyttä valvotaan puhalluskokein ja virtsatestein.

Tällä hetkellä (maaliskuu 2007) on enää yksi, Haminan työsiirtola. Vankeuslain tultua voimaan lokakuun alussa 2006 muut työsiirtolat muutettiin avovankiloiksi tai avovankilaosastoiksi.

Työsiirtoloiden lisäksi Suomessa on ollut muunkinlaisia vankityömaita. Vuonna 1934 perustettiin ensimmäiset työleirit, joilla työskenteli ehdonalaiseen vapauteen päässeitä henkilöitä, jolloin kyse ei ollut rangaistuksen suorittamisesta. Vuosina 1955-1975 oli käytössä vankisiirtoloita, joihin voitiin sijoittaa myös pitkän vankeustuomion saaneita, hyvin käyttäytyneitä vankeja ennen vapautumistaan.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]