Jumala (mormonismi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mormonismiin kuuluvissa yhdyskunnissa on ollut eri ajankohtina erilaisia käsityksiä Jumalan luonteesta ja olemuksesta. Suurin osa yhdyskunnista, mm. Myöhempien aikojen pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkko, seuraa profeetta Joseph Smithin loppuaikojen tulkintaa, jonka mukaan Jumala (engl. God) on yksipersoonainen olento, jota kutsutaan Isäksi, ja jumaluus (engl. Godhead) on neuvosto, jonka muodostavat kolme erillistä jumalaa, Isä (Jumala), Poika ja Pyhä Henki. Ne siis hylkäävät Nikean uskontunnustuksessa ja muissa ekumeenisissa uskontunnustuksissa esitetyn ajatuksen kolminaisuudesta, jonka mukaan Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhden Jumalan kolme persoonaa. Sitä vastoin Kristuksen yhteisö samoin kuin eräät muut myöhempien aikojen pyhien liikkeen yhteisöt opettavat perinteistä kristillistä kolminaisuusoppia. Eräät fundamentalistiset uskonyhteisöt opettavat edelleenkin Brigham Youngin aikoinaan opettamaa ajatusta siitä, että ihmiskunnan Jumala on sama kuin Aadam (nk. Aadam-Jumala -teoria).

Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen kirkon opetus Jumalasta nojaa pitkälti Joseph Smithin loppuaikojen opetukseen. Kirkon alkuaikoina, 1830-luvun alussa, useat kirkon jäsenet opettivat perinteisen kristillisen teologian tapaan Jumalan olevan kolmiyhteinen. Myös Mormonin kirjan opetus Jumalasta voidaan tulkita tällä tavoin. Sen mukaan Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat "yhtä" (3. Nefi 11:36). Jeesus Kristus on sen mukaan "Isä ja Poika" (Eter 3:14). Kirja ei kuitenkaan sisällä tarkemmin eriteltyä kolminaisuusoppia. Nykyään MAP-kirkon teologit pyrkivät tulkitsemaan tämänkaltaiset Mormonin kirjan lausumat (samoin kuin vastaavanlaiset Raamatun kohdatkin) siten, että ne puhuvat tahdon ja tarkoituksen ykseydestä, ei olemuksellisesta yhteydestä. Sen sijaan Kristuksen yhteisö ja muut mormonistiset liikkeet, jotka opettavat perinteistä kristillistä kolminaisuusoppia, katsovat Mormonin kirjan opetusten olevan yhtäpitäviä sen kanssa.

Mormonin kirjan alkuperäisessä, vuoden 1830 painoksessa oli kohtia, jotka samaistivat Isän ja Pojan. Sen mukaan neitsyt Maria oli Jumalan äiti (1. Nefi 11:18) ja Isä itse kärsi kuoleman ristillä (1. Nefi 11:32). Sen mukaan Jumalan karitsa on "iankaikkinen Isä itse" (1. Nefi 11:21). Nämä lauseet tulevat lähelle varhaisen kirkon monarkianismiksi tai patripassianismiksi kutsuttua heresiaa, jonka mukaan Isä ja Poika ovat yksi ja sama persoona. Tämänkaltainen Isän ja Pojan samaistaminen saattaa kuitenkin olla lähellä sitä, miten teologisesti kouluttamattomat kristityt hahmottivat heidän suhteensa. Nykyinen Mormonin kirjan versio puhuu edellä mainituissa kohdissa "Jumalan Pojan" äidistä ja kärsimyksestä.

Bertel Thorvaldsenin Kristus-patsaan kopio Salt Lake Cityn temppeliaukion vierailijakeskuksessa kuvaa ylösnoussutta Kristusta

Liikkeeseen kuuluvista uskonyhteisöistä suurin, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, opettaa nykyään Jumalasta seuraavasti:

  • Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme jumalaa - kolme erillistä henkilöä. Kirkon teologien käsityksen mukaan tämä on raamatullinen opetus, viitaten esimerkiksi Jeesuksen kasteeseen tai kirkastusvuorikokemukseen, jossa Isä, Poika ja Pyhä Henki esitetään erillisinä. Samoin mormoniteologit viittaavat Ensimmäiseen näkyyn, jossa Isä ja Poika ilmestyivät Joseph Smithille erillisinä olentoina. (Vrt. myös MAP-kirkon 1. uskonkappale: "Me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen.")
  • Isän, Pojan ja Pyhän Hengen "ykseys" merkitsee tahdon ja tarkoituksen yhteyttä, rakkautta ja yhteyttä hengessä, ei olemuksen yhteyttä. Isän ja Pojan välinen yhteys on liikkeen mukaan samankaltainen kuin opetuslasten yhteys Poikaan ja toisiinsa Johanneksen evankeliumin 17:11 mukaan.
  • Jeesuksella ja Isä Jumalalla on "ruumis lihaa ja luuta", tosin kirkastettu ruumis, jossa ei ole verta. Tämän vuoksi Isä Jumala ja Jeesus ovat ajan ja paikan sitomia, he eivät voi olla useassa paikassa yhtaikaa. Eräs kirkon pyhistä kirjoituksista, Kallisarvoinen helmi, opettaa Jumalan asuvan universumin keskipisteessä Kolob-nimisellä tähdellä. Sitä vastoin Pyhällä Hengellä ei ole ruumista, vaan se on henkipersoona.
  • Isä Jumala on, paitsi Jeesuksen kirjaimellinen Isä, kaikkien ihmisten ja muiden henkien kirjaimellinen isä.

Jeesus Kristus on keskeinen hahmo mormonismin pyhissä kirjoituksissa, erityisesti Mormonin kirjassa. Jeesusta voidaan kutsua "Isäksi", koska hän on taivaan ja maan Luoja. Hän on myös ihmiskunnan syntien sovittaja. Hän otti päälleen ihmiskunnan syntien taakan Getsemanen puutarhassa ja sovitti ne Golgatan ristillä. Mormoniteologiassa Kristuksen ahdistus Getsemanessa on tärkeä osa hänen sovitustyötään. Sovitus hyödyttää ihmiskuntaa kahdella tavalla, ehdottomasti ja ehdollisesti. Ehdoton sovitus tarkoittaa ylösnousemusta, joka Kristuksen sovintouhrin perusteella lahjoitetaan koko ihmiskunnalle. Ehdollinen sovitus tarkoittaa syntien anteeksiantamusta, uudelleensyntymää ja Isän Jumalan välittömään läheisyyteen eli "korotukseen" pääsemistä. Se voi tulla ihmisen osaksi pelastussuunnitelman puitteissa. Sen edellytyksenä on, että ihminen katuu syntejään ja tekee niistä parannuksen, että hän uskoo Jeesuksen kuoleman synnitsovittamaan voimaan, tekee kasteen liiton Jumalan kanssa ja otetaan konfirmaatiossa Kirkon jäseneksi.

Mormoniteologian mukaan Jeesus Kristus on Vanhan testamentin Jehova, joka siis on eri olento kuin Isä Jumala, johon viitataan heprean kielisellä sanalla Elohim.

Mormoniteologia opettaa myös muiden jumalien olemassaoloa, itse asiassa heihin viitataan esimerkiksi Aabrahamin kirjassa Elohimin neuvonantajina. Heitä ei kuitenkaan palvota, eikä heillä ole roolia pelastussuunnitelmassa. Mormonismi opettaa myös, että ihmisellä on mahdollisuus kehittyä kuoleman jälkeen jumalaksi, joka saa luoda oman maailmansa. Presidentti Lorenzo Snow viittasi tähän kuuluisalla lauseellaan: "Millainen ihminen on nyt, Jumala oli kerran-millainen Jumala on nyt, sellaiseksi ihminen voi tulla". Tämä muistuttaa vanhakirkollista ajatusta "jumalallistumisesta" (theosis) eli "jumalallisesta luonnosta osaksi tulemisesta". Erona on kuitenkin, että vanhakirkollinen ajattelu korosti ihmisen tulevan osalliseksi Isän Jumalan luonnosta, kun taas mormoniteologiassa ihmisellä on mahdollisuus itse kehittyä jumalaksi.

Myöhempien aikojen pyhien liikkeessä puhutaan myös "taivaallisista vanhemmista", ja ihmisellä katsotaan olevan taivaallisen Isän lisäksi myös taivaallinen Äiti. Koko ihmiskunta, samoin kuin Jeesus Kristus, on kirjaimellisesti heidän poikiaan ja tyttäriään eli yhtä suurta perhettä. Taivaallista Äitiä ei kuitenkaan palvota, eikä hänen persoonastaan juurikaan puhuta mormoniteologiassa.

Eräs pieni mormonistinen yhteisö, Jeesuksen Kristuksen ennallistettu kirkko, jonka jäsenistä suurin osa kuuluu seksuaalivähemmistöihin, palvoo taivaallisen Isän lisäksi myös taivaallista Äitiä. Heidän mukaansa taivaallisia vanhempia tulee kunnioittaa yhtäläisesti, kuten myös heidän luomansa ihmiset ovat tasavertaisia miehinä ja naisina.