Jukka Hankamäki
| Jukka Hankamäki | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. kesäkuuta 1966 Tyrvää |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Tampereen yliopisto FK, FM, Helsingin yliopisto FL, FT, VTT |
| Tutkimusalue | filosofia, sosiaalipsykologia |
Jukka Sakari Hankamäki (s. 30. kesäkuuta 1966 Tyrvää) on suomalainen filosofi ja sosiaalipsykologi. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori ja valtiotieteiden tohtori.[1][2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jukka Hankamäki kirjoitti ylioppilaaksi Vammalan lukiosta vuonna 1985. Hän opiskeli vuosina 1987–1993 filosofiaa Tampereen yliopistossa Juha Varton oppilaana. Siirryttyään Helsingin yliopistoon Hankamäki väitteli Esa Saarisen ohjauksessa tohtoriksi Simone Weilin eksistenssifilosofiasta vuonna 1997.[3][2]
Hankamäki on toiminut tutkijana ja opettajana Tampereen yliopistossa vuosina 1994–1995, Helsingin yliopistossa 1996–1997, 1998 ja 2003–2004, Taideteollisessa korkeakoulussa 2000–2001 ja Teatterikorkeakoulussa vuonna 2007[3]
Hän väitteli toistamiseen vuonna 2016 Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa George H. Meadia ja symbolista interaktionismia käsittelevällä väitöskirjalla.[4]
Hankamäki työskenteli ajatuspaja Suomen Perustassa vuosina 2018–2019.[5]
Filosofia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Väitöskirjassaan Rakkauden välittäjä (1997) Hankamäki tarkastelee Weilia yhtenä platonistisen mystiikan edustajana, jonka ajattelussa eksistenssifilosofinen ihmiskäsitys ja hyve-eettinen moraaliajattelu liittyivät yhteen.[6] Toisessa väitöskirjassaan (2016) Sosiaalipsykologian sydän Hankamäki tulkitsee symbolista interaktionismia pragmatismin vastaukseksi behavioristisen ihmistutkimuksen haasteisiin.[4]
Teoksessaan Dialoginen filosofia (Yliopistopaino, 2003) Hankamäki johtaa tiedonmuodostuksen, viestinnän ja poliittisen sananvapauden perusteita ihmiskäsityksestä, jota hän kutsuu dialogiseksi.[7][8] Kirjassaan Työttömän kuolema (Yliopistopaino, 2005) Hankamäki on muotoillut oman ehdotuksensa perustulojärjestelmäksi,[9] joka toimisi negatiivisen tuloveron tavoin ja mahdollistaisi palkkatyöstä riippumattoman arvotuotannon.[10][11] Teos Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa (Like, 2005) esittelee anarkismin aatehistoriaa.[12]
Hankamäki on puolustanut seksuaalivähemmistöjä ja arvostellut vahvasti feminismiä ja monikulttuurisuusajattelua.[13] Hän on arvostellut postmodernistisia, jälkistrukturalistisia ja queer-teoreettisia ajattelutapoja koulukuntaisuudesta ja kaksiarvoisen sukupuolieron kiistämisestä.[14] Kirjassa Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena (2008) Hankamäki väittää, että kartesiolaiselle ajattelulle ominaiset jaottelut järkeen ja tunteisiin, tietoon ja todellisuuteen, kieleen ja kokemukseen sekä Jumalaan ja maailmaan ovat seuranneet heteroseksuaalisten filosofien oidipuskomplekseista sekä filosofian homoseksuaalisen olemuksen torjumisesta.[15] Sen sijaan samaa sukupuolta olevien ihmisten yhteiseen kokemusmaailmaan perustuva merkitysten oppiminen voisi luoda parhaat edellytykset filosofialle ja yhteisymmärrykselle.[16]
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hankamäki oli ehdokkaana vuoden 2019 eduskuntavaaleissa edustaen perussuomalaisia, mutta ei tullut valituksi.[17][18]
Hankamäki on kannattanut maahanmuuton rajoittamista talous- ja sosiaalipoliittisin perustein.[19] Hankamäki pitää itsenäisten kansallisvaltioiden järjestelmää ja kansojen itsemääräämisoikeutta aidon kulttuurisen monimuotoisuuden ehtoina.[20] Hankamäen mielestä Eurooppa on islamilaistumassa.[21] Ongelmien ytimenä Hankamäki pitää islamin asennoitumista naisiin, lapsiin ja seksuaalivähemmistöihin.[22][23]
Hankamäki on ilmaissut tukensa ydinvoiman lisärakentamiselle ja sanoo tavoitelleensa Suomen liittymistä NATOon 1990-luvun alusta asti.[24] Hän on suhtautunut kriittisesti Venäjään ja arvostellut Euroopan unionin liittovaltiosuuntausta, euroaluetta, yhteisvelkoja sekä verotuksen yhtenäistämistä, ilmastonsuojeluvelvoitteiden epätasapuolisuutta, toistuvia tukipaketteja ja jäsenmaihin kohdistettuja pakotteita.[25] Hankamäen mielestä oikeisto–vasemmisto-jaon on nyky-Euroopassa korvannut asetelma, jossa ovat vastakkain kansallisen edun puolustajat ja kansainvälisyyden puolestapuhujat.[26] Kulttuurivihkojen haastattelussa Hankamäki on pitänyt itseään konservatiivina, joka provosoi keskustelua liberalismin nimissä.[27]
Hankamäki kirjoitti Suomen Perustan julkaisun Totuus kiihottaa. Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä (2020), jossa hän väittää niin sanottuun medioitumisteoriaan tukeutuen, että poliitikkojen riippuvuus viestimien suosiosta on siirtänyt poliittista valtaa toimittajille.[28] Hankamäen julkaisemassa jatko-osassa Pavlovin koirat. Tieteellinen tuomio median ja byrokraattien kostosta (2022) hän kertoo kirjansa Totuus kiihottaa taustoista ja sanoo, että toimittajat, poliitikot ja viranomaiset osoittivat hänen esittämänsä kritiikin ansaituksi omalla suhtautumisellaan.[29]
Julkaisupolitiikassa Hankamäki on arvostellut vertaisarviointikäytänteitä holhoavuudesta sekä taivuttelusta konformisuuteen, konsensukseen ja ryhmäkoheesioon, joiden vallitessa dialoginen moniäänisyys ei toteudu.[30] Demokratia voi Hankamäen mukaan perustua vain avoimiin vastakkainasetteluihin ja näkemysten julkiseen kilpailuttamiseen.[31]
Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jukka Hankamäen veli on työmarkkinajohtaja Teemu Hankamäki, ja vanhempansa olivat pankkivirkailijoita.[32]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tieteellisiä tutkielmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Tasapainon geometria: Simone Weilin käsitys eettisen ihmisen todellistumisesta. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1992. ISBN 951-44-3093-X.
- Minän rakentuminen ihmistieteissä. Filosofisia tutkimuksia Tampereen yliopistosta. Tampere: Tampereen yliopisto, 1994. ISBN 951-44-3629-6.
- Minä: Minäfilosofioiden filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1995. ISBN 951-570-243-7.
- Rakkauden välittäjä. Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen ideaali Simone Weilin ajattelussa. Väitöskirja: Helsingin yliopisto. Helsinki: J. Hankamäki [Jakaja: Like], 1997. ISBN 952-90-8598-2.
- Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian hulluista päivistä ja myös rikoksesta. Helsinki: Feenix, 2000. ISBN 951-98538-0-4.
- Dialoginen filosofia. Teoria, metodi ja politiikka. Helsinki: Yliopistopaino, 2003. ISBN 951-570-540-1.
- Työttömän kuolema: Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. Helsinki: Yliopistopaino, 2005. ISBN 951-570-612-2.
- Filosofia räjähti, tulevaisuus palaa: Vähä katekismus filosofiselle anarkistille. Helsinki: Like, 2005. ISBN 952-471-623-2.
- Rakkauden välittäjä: Kulttuurikritiikki ja eettisen ihmisen idea Simone Weilin ajattelussa. 2. uudistettu painos. Like-pokkari. Helsinki: Like, 2006. ISBN 952-90-8598-2.
- Filosofiset viuhahdukset: Populaarifilosofisia tekstejä sekseistä, vallasta ja filosofisista liikkeistä. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-1-9.
- Dialoginen filosofia. Teoria, metodi ja politiikka. 2. uudistettu painos. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-131-6.
- Enkelirakkaus. Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-092-0.
- Suomalaisen nykyfilosofian historia: Mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä. Helsinki: Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-154-5.
- Työttömän kuolema. Johdatus uuteen työyhteiskuntaan ja työn filosofiaan. 2. uudistettu painos. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-498-315-0.
- Kansallisfilosofinen manifesti: Suuntaviitat tulevaisuuden Suomeen. Helsinki: Books on Demand, 2011. ISBN 978-952-498-443-0.
- Sosiaalipsykologian sydän: George H. Mead ja symbolinen interaktionismi sosiaalipsykologian tutkimustraditioissa ja toimijuuden teoriassa. Väitöskirja. Sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja 2015: 20. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2015. ISBN 978-951-51-1035-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
- George Herbert Mead ja symbolinen interaktionismi: Tutkimus minuuden, merkitysten ja yhteiskunnan rakentumisesta. Helsinki: Books on Demand, 2015. ISBN 978-952-318-538-8.
- Kuinka Suomi korjataan. Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu. Helsinki: J. Hankamäki, 2019. ISBN 978-952-689-6-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Totuus kiihottaa: Filosofinen tutkimus vasemmistopopulistisen valtamedian tieto- ja totuuskriisistä. Helsinki: Suomen Perusta, 2020. ISBN 978-952-7145-50-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Pavlovin koirat: Tieteellinen tuomio median ja byrokraattien kostosta. Helsinki: J. Hankamäki, 2022. ISBN 978-952-68942-9-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
Blogikirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sensuurin Suomi: Filosofisesti korrekteja kolumneja arkipäivän ajatusrikoksista. Blogikirjoituksia 2006–2008. Helsinki: Books on Demand, 2009. ISBN 978-952-498-168-2. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Kansanvallan varkaat: Kirjoituksia demokratian kaventamisesta Suomessa. Blogikirjoituksia 2009. Helsinki: Books on Demand, 2010. ISBN 978-952-498-322-8. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Valhe kaatuu: Fatwoja ja jeremiadeja eripuraisesta Euroopasta. Blogikirjoituksia 2010–2011. Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-498-601-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Minuutti on mennyt: Synkkää yksinpuhelua vieraantuneesta valtakunnasta. Blogikirjoituksia 2011–2014. Helsinki: J. Hankamäki, 2018. ISBN 978-952-68942-3-2. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Sanaakaan en vaihtaisi pois: Kirjoituksia maahanmuutosta, monikulttuurisuudesta ja kansainvälisyydestä. Blogikirjoituksia 2015–2016. Helsinki: J. Hankamäki, 2018. ISBN 978-952-68942-4-9. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Vastahankaan: Punavihreän kuplan puhkaisuja. Blogikirjoituksia 2017. Helsinki: J. Hankamäki, 2018. ISBN 978-952-68942-5-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Ankara totuus: Ansaittuja analyysejä ja valittuja verkkokolumneja. Blogikirjoituksia 2018. Helsinki: J. Hankamäki, 2020. ISBN 978-952-68942-7-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Poliittisesti korrektia: Kutkuttavan kivaa kujerrusta vastuuvalheista ja vihatotuuksista sinulle, kyyhkyläiseni. Blogikirjoituksia 2019. Helsinki: J. Hankamäki, 2020. ISBN 978-952-68942-8-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Alaston totuus: Kenttäpostia koronakriisin ja infosodan kaivanteista. Blogikirjoituksia 2020. Helsinki: J. Hankamäki, 2023. ISBN 978-952-7562-00-0. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Ääneen ajateltua: Taisteluita valejournalismin sulkutulessa ja median mattopommituksessa. Blogikirjoituksia 2021. Helsinki: J. Hankamäki, 2023. ISBN 978-952-7562-01-7. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Pastöroimatonta filosofiaa: Vertaisvartioimattomia verkkokolumneja kriisien syöksykierteestä. Blogikirjoituksia 2022. Helsinki: J. Hankamäki, 2023. ISBN 978-952-7562-02-4. Teoksen verkkoversio (PDF).
Muita verkkokirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Contra academia: Tutkielma tiedepoliittisesta vallasta. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-3-3. Teoksen verkkoversio (PDF).
- Seksit selviksi: Onko naistutkimus tiedettä, filosofiaa vai poliittinen ideologia?. Helsinki: Feenix, 2007. ISBN 978-951-98538-2-6. Teoksen verkkoversio (PDF).
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Hankamäki, Jukka: Ura Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 14.3.2010.
- ↑ a b Hankamäki, Jukka: Henkilötietoja Jukka Hankamäen kotisivut. Viitattu 14.3.2010.
- ↑ a b Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia (2009, 2. luku ja s. 175–176).
- ↑ a b Hankamäki, Jukka: Väitöskirja Helda, Helsingin yliopisto. Viitattu 14.9.2018.
- ↑ Lehtonen, Marko-Oskari: Perussuomalaisten kohuttu kirja tehtiin veronmaksajien piikkiin – kirjoittajalle 1 800 euroa kuussa palkkatukena Iltalehti. 11.6.2020. Viitattu 23.12.2022.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Rakkauden välittäjä (2006, s. 30–35, 374)
- ↑ Varto, Juha: Dialogisen välttämättömyys Niin & Näin. 2/2003. Viitattu 10.10.2022.
- ↑ Lehtovaara, Maija: Etiikkaa arkeen ja tieteeseen Aikuiskasvatus. 4/2003. Viitattu 10.10.2022.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Työttömän kuolema (Yliopistopaino 2005, s. 281–322).
- ↑ Wahlstedt, Pekka: Työ tekijänsä niittää (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 5.6.2005. Viitattu 12.1.2009.
- ↑ Eronen, Eeva: Työttömät vapaakansalaisiksi (maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 28.8.2005. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Rantala, Janne: Yritys anarkismiin Voima. 8/2005. Viitattu 12.1.2009.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 66–67 ja 265–268).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Filosofiset viuhahdukset (2007, s. 246–292).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 69–74).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus (2008, s. 97).
- ↑ Tuplatohtori Jukka Hankamäki perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokkaaksi Helsinkiin Suomen Uutiset. 14.11.2018.
- ↑ Yle - Tulospalvelu - Ehdokkaat - Eduskuntavaalit 2019 vaalit.yle.fi. Viitattu 15.4.2019.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 55–77).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 345).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Dialoginen filosofia (2008, s. 281).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kansallisfilosofinen manifesti (2011, s. 84).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019, s. 135–141).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019, s. 38–40 ja 101 ).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Kuinka Suomi korjataan? Arvopohja ja kokonaisvaltainen ratkaisu (2019, s. 69, 71, 74–79 ja 103–104 ).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Totuus kiihottaa (2020, s. 49).
- ↑ Riihimäki, Mikko: Filosofiaa vastahankaan (PDF) Kulttuurivihkot. 1/2020. Viitattu 1.12.2022.
- ↑ Hankamäki, Jukka: Totuus kiihottaa (2020, s. 123).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Pavlovin koirat (2022, s. 37 ja 217).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Pavlovin koirat (2022, s. 26–27, 243–244).
- ↑ Hankamäki, Jukka: Pavlovin koirat (2022, s. 97).
- ↑ Tyrvään yhteiskoulu – Vammalan lukio 1904–1979, matrikkeli, hakus. ”Hankamäki, Helena, os. Aalto”, Vammalan kaupunki 1979.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||
