Kuka halusi murhata filosofin?

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian hulluista päivistä ja myös rikoksesta
Kirjailija Jukka Hankamäki
Genre dekkari
Kustantaja Feenix
Julkaistu 2000
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 173
ISBN 978–951–98538–0–4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Kuka halusi murhata filosofin? Romaani filosofian hulluista päivistä ja myös rikoksesta on Jukka Hankamäen kirjoittama dekkari, joka on julkaistu vuonna 2000.

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirja on kampusromaani, joka sijoittuu Helsingin yliopiston filosofian laitoksille. Teoksen päähenkilöitä ovat muiden muassa fysiikan filosofi Simo Sönkkö, pankkifilosofi Marjaleena Rintala ja mediafilosofi Make Leveelahti.

Takakansitekstin mukaan teos on ”romaani siitä, mitä tapahtuu kun ajattelun ihanteeksi asetetaan joko naturalismin oikeuttama pinnallisuus tai virtuaalitodellisuuksiin verhottu välinpitämättömyys – bisnesarvoista puhumattakaan.”

Kirjan henkilöhahmot eivät tekijän mukaan viittaa todellisuuteen vaan kuvaavat erilaisia filosofiakäsityksiä.[1]

Teoksen nimi viittaa Mika Waltarin, Pertti Hemánuksen ja muidenkin kirjoittajien dekkareissaan suosimiin muotoiluihin.

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen dekkariseuran kriitikko Johanna Matero arvioi Ruumiin kulttuuri -lehdessä, että ”Hankamäki kirjoittaa huomattavasti sujuvammin ja paremmin kuin Hemánus, paitsi kirjoittaessaan seksistä; Kalle tai Jallu voisi olla sopivampi ympäristö tekstin näille osioille.” Ja: ”Jukka Hankamäki luonnehtii teostaan mielipideromaaniksi. Itse kutsun sitä humoristiseksi (h)irvikuvaksi näistä ajoista tässä yhteiskunnassa. Tavallaan Hankamäen esikoisessa on kulttikirjan aineksia, mutta lähinnä miespuolisille yliopistoälyköille.”[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hankamäki, Jukka: Suomalaisen nykyfilosofian historia: mustelmani taisteluista tieteen ja filosofian kentillä, s. 198. Helsinki: Books on Demand GmbH, 2009. ISBN 978-952-498-154-5.
  2. Matero, Johanna: Ruumiin kulttuuri 4/2000, s. 63–64.