Ilkka-Juhani Takalo-Eskola
| Ilkka Juhani Takalo-Eskola | |
|---|---|
| Syntynyt | 5. syyskuuta 1937 (ikä 75) Keminmaa |
| Kansallisuus |  Suomi |
| Ala | Performanssi, Maalaustaide |
| Kuuluisimpia töitä | Suoperformanssit |
| Palkinnot | Ars Fennica 2006 |
Aleksanteri Ahola-Valo | Andreas Alariesto | Annukka Grönlund | Martti Innanen | Einari Junttila | Arto Ali-Eskola | Edvin Hevonkoski | Enni Id | Aleksandra Ionowa | Alice Kaira | Matias Keskinen | Nikolai Lehto | Jussi Löf | Kalervo Palsa | Matti Rutanen | Veijo Rönkkönen | Ilmari Salminen | Olli Seppänen | Kaarina Staudinger-Loppukaarre | Vihtori Storck | Ilkka-Juhani Takalo-Eskola | Heikki Tuomela | Ensio Tuppurainen | Sigurd Wettenhovi-Aspa
William Blake | Aleksanteri Ahola-Valo | Banksy | Jean-Michel Basquiat | Hieronymus Bosch | Salvador Dalí | Jean Dubuffet | Max Ernst | H. R. Giger | Alex Grey | Keith Haring | Edward Hicks | Frida Kahlo | Theodor Kittelsen | Mati Klarwein | Paul Kondas | Séraphine Louis | Gustave Moreau | Grandma Moses | Niko Pirosmani | Maria Primatšenko | Henri Rousseau
Ilkka-Juhani Takalo-Eskola (s. 5. syyskuuta 1937 Keminmaa) on taidemaalari ja performanssitaiteilija. Hän on toiminut myös Kuvataideakatemian yliopettajana ja rehtorina.
Takalo-Eskola on saanut elämäntyöstään Ars Fennica -palkinnon. Hän on ollut eläkkeellä syksystä 2000 alkaen.[1]
Takalo-Eskola tuli julkisuuteen 1960-luvun alussa runoilijana ja kirjoittajana. Hän avusti Pentti Saarikosken perustamaa Uutta Kirjallisuuslehteä ja julkaisi kaksi runokokoelmaa 1960-luvulla.[1] Sana ja kirjoittaminen oli Takalo-Eskolalla mukana myöhemminkin, mutta 1970-luvulla hän alkoi suuntautua kuvataiteisiin. Hän tutustui Elonkorjaajat-ryhmään ja piti ensimmäisen näyttelynsä Elonkorjaajien Halvat huvit -galleriassa vuonna 1971.[2]
Takalo-Eskola yhdistää usein taiteen eri lajeja. Takalo-Eskolan teokset ovat Elonkorjaajien tapaan usein ennakoineet ajassa liikkuvia taiteen ilmiöitä. Hän teki käsitteellisiä teoksia jo ennen kuin ilmiötä Suomessa tunnettiin.[2] Takalo-Eskola teki myös performanssin tyyppisiä esityksiä jo 1970-luvulla. Silloin niitä nimitettiin esimerkiksi 'metsäteatteriksi'. Hän dokumentoi luontoperformanssejaan valokuvaamalla. Eräs valokuvin tallennettu performanssi oli nimeltään Yritys ylittää suo. Kuvissa mies rämpii suossa ja on uppoamassa kainaloitaan myöten.[3] Yksi Takalo-Eskolan tunnetuista performansseista oli hänen virkaanastujaispuheensa Kuvataideakatemiassa, jonka hän piti alastomana, mutta frakki maalattuna ihoon.[4]
Monet teokset ovat omakuvia tai muuten omaelämäkerrallisia. Takalo-Eskola myös signeeraa teokset näkyvästi ja päivää ne tarkasti.[5] Teosten elementteinä ovat usein ihmiskeho, alastomuus ja luonto. Alaston keho kuvaa ihmisen avuttomuutta ja vieraantumista luonnosta. Maalauksissa on kuvan, filosofisen julistuksen ja geometristen muotojen yhteiseloa. Puhtaat värit ja värikontrastit ovat ominaisia Takalo-Eskolalle. Maalauksissa on performanssien tapaan myös myyttisyyttä ja rituaalinomaisuutta. Hän saattoi esittää töitään purkutalossa tai pitää näyttelyn metsän puille. Takalo-Eskolan mukaan niin taide kuten rakkauskin elää harrastelijoiden varassa.
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b Ilkka Juhani Takalo-Eskola Mäntän kuvataideviikot. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ a b Ilkka Juhani Takalo-Eskola Ars Fennica. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Ilkka-Juhani Takalo-Eskola Muu. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Holmila, Paula: Elokorjaajat Uusi Suomi. 5.6.2009. Viitattu 11.8.2011.
- ↑ Takalo-Eskola, Ilkka-Juhani (1937 – ) Kansallisbiografia. Biografiakeskus. Viitattu 11.8.2011.
