Euroliiga

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Euroliiga
Meneillään oleva kausi:
Euroliiga-kausi 2012–2013
ULEB Euroleague logo.jpg
Laji koripallo
Maa(t) FIBA Europen jäsenmaat
Perustettu 1957
2000 ULEB:n alaisuuteen
Toimitusjohtaja Espanjan lippu Jordi Bertomeu
Motto I Feel Devotion
Joukkueita 31 (lohkovaiheessa 24)
Hallitseva mestari Kreikan lippu Olympiakos BC
Eniten mestaruuksia Espanjan lippu Real Madrid (8)
Alemmat tasot ULEB Eurocup, EuroChallenge
TV Viasat, Nelonen Pro 2
Sivusto www.euroleague.net

Euroliiga (engl. Euroleague) on ULEB-liiton vuosittain järjestämä koripallon ammattilaisliiga, johon kuuluu 31 seurajoukkuetta Euroopan korkeimmista koripallosarjoista. Se on korkein kansainvälinen koripallosarja Euroopassa.

Sarjaa pelattiin vuosina 1958–2001 FIBA:n alaisuudessa, mutta vuonna 2000 sen rinnalle syntyi ULEB-liiton järjestämä sarja. Nykyisin sarjaa pelataankin ULEB-liiton alaisuudessa.[1] Sarjan kaikkien aikojen menestynein joukkue on Real Madrid. Sarjan ollessa ULEB:in alaisuudessa, sen menestynein seura on ollut Panathinaikos BC.

Sarjaan pääsevät Euroopan suurimpien koripalloliigojen voittajat, sekä parhaiten sijoittuneet seurat. Lisäksi ULEB jakaa villejä kortteja ja karsintapaikkoja. Sarjaan pääsee myös voittamalla ULEB Eurocupin.

Sisällysluettelo

Historia [muokkaa]

Pääartikkeli: FIBA Euroliiga

Alkuvuodet [muokkaa]

Vuonna 1954 ranskalainen L'Equipe-lehden journalisti Gabriel Hanot innostui koripallon seurajoukkueiden välisestä sarjasta nähtyään Wolverhamptonin ja Budapest Honvédin välisen jalkapallon ystävyysottelun. Palattuaan Ranskaan hän jutteli ideasta työnantajansa kanssa, joka päätti pyytää Euroopan suurimpien koripalloseurojen seurapresidentit tapaamiseen.[2]

Pian mukaan liittyi FIBA, jonka pääjohtaja Renato William Jones järjesti vuoden 1957 EM-kisojen ajaksi komission, joka keskusteli uudesta sarjasta. Sarja päätettiin aloittaa ja Euroopan maiden koripalloliittoja pyydettiin lähettämään uuteen sarjaan oman maansa mestarijoukkue. Palkintopokaalin lahjoitti L'Equipe.[2] Kausi aloitettiin vasta helmikuussa 1958 ja ensimmäinen ottelu pelattiin Brysselissä.[3] Ensimmäisen kauden loppuottelussa olivat vastakkain neuvostoliittolainen ASK Rīga sekä bulgarialainen Academic Sofia. ASK Rīgalla oli ollut onnea välierissä, sillä Real Madrid ei voinut pelata toista välieräottelua. Syynä oli Espanjan silloisen diktaattorin Francisco Francon määräys, jonka mukaan joukkue ei saanut matkustaa Neuvostoliittoon. Ensimmäinen mestaruus ratkaistiin kaksiosaisella loppuottelulla, joiden molempien voitot vei ASK Rīga.[4]

1960–luku: Länsi-Euroopan nousu [muokkaa]

Myös suomalaisjoukkueet olivat mukana sarjan alkuvuosina. Kuvassa Helsingin Kisa-Toverien peli Real Madridia vastaan.

Sarjan alkuvuodet olivat Itä-Euroopan maiden hallintaa, sillä koripallo ei vielä ollut suuri laji Italiassa ja Espanjassa. Ensimmäinen Itä-Euroopan ulkopuolelta tullut joukkue, joka esiintyi loppuottelussa, oli Real Madrid. Se pääsi kaudella 1961–1962 loppuotteluun, jolloin loppuottelu pelattiin ensimmäistä kertaa neutraalilla peliareenalla. Syyt olivat taas poliittiset, sillä Franco ei päästänyt Real Madridia kommunistiseen maahan.[4] Vaikka joukkue hävisi loppuottelun, oli vuosikymmen Real Madridille silti menestyksekäs. Ensimmäisen kerran Real Madrid voitti mestaruuden kaudella 1963–1964, kun joukkue onnistui voittamaan Spartak Brnoon.[5] Voitto oli myös ensimmäinen kerta, kun Länsi-Euroopan rikas seura onnistui voittamaan mestaruuden.[2] Myös italialaisseura Simenthal Milan onnistui voittamaan vuosikymmenen aikana Euroliigan mestaruuden.[5]

1970–luku: Ignis Varesen vuosikymmen [muokkaa]

1970–luvulla Itä-Euroopan maiden saavuttamat mestaruudet vähenivät edelleen, kun taas Länsi-Euroopan seurat alkoivat voimistua.[6] Vuosikymmenen menestyksekkäin seura oli Ignis Varese, joka voitti viisi Euroopan mestaruutta. Seura oli myös joka kerta mukana loppuotteluissa vuosina 1970–1979.[7] Vielä tuolloin seuran vaihtaminen oli vaikeaa, joten pelaajat samaistuivat pelaamaansa seuraan. Varesessa pitkään pelannut Dino Meneghin sanoikin, että seuran värien edustaminen toi lisää intensiivisyyttä.[6]

Lajin suosio kasvoi muuallakin Euroopassa ja erityisesti Jugoslavian koripallokoulut alkoivat tuottaa tulosta. Tästä osoituksena oli KK Bosnan vuonna 1979 voittama Euroliigan mestaruus, joka oli maan ensimmäinen seurajoukkueiden Euroopan mestaruus.[2]

1980–luku: Uudet mestarit [muokkaa]

TsSKA Moskovan, Real Madridin ja Varesen oltua mukana loppuottelussa lähes joka kerta, alkoivat muut seurat syrjäyttää kolme suurinta. Jo vuonna 1977 Maccabi Tel Aviv oli onnistunut voittamaan Euroliigan mestaruuden.[8]

Eurooppassa oli useita tähtipelaajia, sekä suurseuroja, jonka takia yhden seuran hallinta oli vaikeaa. Vuosikymmenen aikana erityisesti jugoslavialaiset seurat voittivat lukuisia Euroliigan mestaruuksia. Muun muassa Cibona Zagreb voitti kaksi perättäistä mestaruutta vuosina 1985 ja 1986. Vuosikymmenen lopulla Jugoplástika Split voitti kolme mestaruutta perättäin nuorella joukkueellaan.[8] Aiemmin samaan suoritukseen oli pystynyt vain ASK Rīga.[9]

1990–luku: Kilpailu tasapäistyy [muokkaa]

1990-luvulla yksikään joukkue ei noussut muita suuremmaksi, vaan useat joukkueet onnistuivat voittamaan Euroliigan mestaruuden. Serbivalmentajat Željko Obradović ja Božidar Maljković olivat vuosikymmenen suurimmat nimet, ja valmensivat joukkueensa usein mestaruuteen. Seurojen erot tasapäistyivät, eikä Jugoplástika mestaruuksien jälkeen enää yksikään joukkue ole onnistunut voittamaan kolmea mestaruutta perättäin. 1990-luvulla eurooppalaisten pelaajien siirtyminen NBA:han kiihtyi.[10] Sen sijaan NBA:n palkkakiistojen aikaan eurooppalaisseurat eivät hankkineet pelaajia NBA:sta. Ainoastaan kolme aloitusviisikon pelaajaa siirtyi tällöin Euroliiga-joukkueisiin.[11]

2000–luku: ULEB:in alaisuuteen [muokkaa]

Kesällä 2000 24 eurooppalaista suurseuraa siirtyivät ULEB-liiton järjestämään Euroliigaan. Sen sijaan FIBA:n järjestämään uuteen Suproleagueen tuli mukaan kaksikymmentä joukkuetta.[12] Yksi syy uuden sarjan muodostamiseen oli taloudellinen, sillä espanjalainen tietoliikenneyhtiö Telefónica ryhtyi uuden sarjan sponsoroijaksi. Myös FIBA:n tekemän televisiointi-sopimuksen takia monet seurat siirtyivät uuteen sarjaan.[13] FIBA ei katsonut uutta sarjaa hyvällä, sillä sen järjestämä Final Four oli tarkoitus pitää Espanjassa, mutta kun maan joukkueet siirtyivät ULEB-liiton sarjaan, siirrettiin Final Fourin järjestäminen pois maasta.[14] Kaudella 2000–2001 Euroopassa järjestettiinkin rinnakkain kaksi kansainvälistä seurajoukkueliigaa: FIBA:n Suproleague ja ULEB-liiton Euroliiga.[12] Ensimmäinen uuden Euroliigan peli järjestettiin lokakuussa 2000, jolloin Real Madrid Baloncesto ja Olympiakos BC kohtasivat.[15]

Suproleague kesti vain yhden kauden ajan. Sen mestaruuden voitti Maccabi Tel Aviv BC, kun taas Euroliigan voitti Kinder Bologna.[16][12] Kauden päätyttyä FIBA ja ULEB pääsivät aluksi sopuun sarjojen yhdistämisestä, mutta sopimus kaatui FIBA:n jäsenmaiden vastustukseen.[17] FIBA ryhtyi 2003 järjestämään kilpailevaa FIBA Europa League -sarjaa. Lopullinen sopu syntyi vasta marraskuussa 2004, jolloin osapuolet sopivat että FIBA:sta tulee Euroliigan virallinen järjestäjätaho ja ULEB saa hallinnoitavakseen kaksi ylintä sarjatasoa.[18] Samalla FIBA Europa League korvattiin FIBA EuroCupilla.

Vuosikymmen jatkui Maccabin johdolla, sillä se voitti mestaruuden myös vuosina 2004 ja 2005 Šarūnas Jasikevičiuksen ja Anthony Parkerin johdolla.[19] Eniten mestaruuksia vuosikymmenen aikana saavutti kuitenkin Panathinaikos BC, joka saavutti neljä mestaruutta.[20]

Sarja [muokkaa]

Sarjasysteemi [muokkaa]

Euroliigan sarjajärjestelmää muutettiin viimeksi kesällä 2009. Euroliigaa pyörittävä ULEB jakaa eurooppalaisille seuroille lisenssejä, jotka oikeuttavat sarjassa pelaamiseen. ULEB myöntää kolmetoista A-lisenssiä, kahdeksan B-lisenssiä ja yhden C-lisenssin, joilla pääsee mukaan varsinaiseen lohkovaiheeseen. Näistä ainoastaan A-lisenssi on monivuotinen.[21] Lisäksi ULEB valitsee kahdeksan joukkuetta, jotka karsivat Euroliiga-paikasta. Karsinnan hävinneet joukkueet pääsevät ULEB Eurocupiin.[22]

Lohkovaiheessa 24 joukkuetta jaetaan neljään kuuden joukkueen lohkoihin, joista lohkojen neljä parasta pääsevät jatkoon. Seuraavassa vaiheessa kuusitoista jäljellä olevaa joukkuetta jaetaan neljään neljän joukkueen lohkoon, joista lohkojen kaksi parasta pääsevät jatkoon. Kahdeksan jäljellä olevaa joukkuetta pelaavat pareittain puolivälierät, joista ensin kolme voittoa saavuttanut joukkue pääsee Final Fouriin. Final Fourissa neljä jäljellä olevaa joukkuetta jaetaan pareihin ja joukkueet pelaavat yhden ottelun. Parien voittajat pääsevät yksiosaiseen loppuotteluun ja häviäjät joutuvat pronssiotteluun.[23]

Suosio [muokkaa]

Partizan–Panathinaikos maaliskuussa 2009.

Sarjan katsoja-arvot ovat nousseet jatkuvasti. Ensimmäisellä Euroliiga-kaudella sarjan pelejä seurasi keskimäärin 3 262 katsojaa.[24] Kaudella 2009–2010 määrä oli jo 6 193,8.[25] ULEB:in Euroliigan yleisöennätys on 22 567, joka syntyi maaliskuussa 2009 ottelussa KK Partizan–Panathinaikos BC. Vanhan FIBA:n järjestämän Euroopan liigan epävirallinen yleisöennätys oli 120 000.[26]

Euroliigan vuoden 2010 lopputurnaus televisioitiin 197 maahan. Vuoden 2010 finaalia seurasi parhaimmillaan kaksi miljoonaa katsojaa Espanjassa. Kreikassa finaalia seurasi parhaimmillaan 1 885 000 katsojaa.[27] Säännöllisesti sarjaa televisioidaan 166 maassa.[28]

Yleisöarvot [muokkaa]

Kausi Määrä Muutos
2000–2001 3 262 - [24]
2001–2002 4 099 25,66% [24]
2002–2003 4 506 9,93% [24]
2003–2004 5 608 - [29]
2004–2005 5 839 - [30]
2005–2006 5 941 2% [30]
2006–2007 - -
2007–2008 - -
2008–2009 6 193,8 1,28% [25]
2009–2010 6 184 [31]
2010–2011 7 478 20,9% [31]
2011–2012 6 917 –10,16% [32]

Sponsorointi [muokkaa]

Vuonna 2010 Euroliiga ja Turkish Airlines tekivät viisivuotisen sponsorointisopimuksen. Sopimuksen myötä sarjan nimi tunnetaan nimellä Turkish Airlines Euroleague Basketball. Turkish Airlinesista tuli myös ULEB Eurocupin pääsponsori.[33]

Palkinnot [muokkaa]

Pääartikkeli: Euroliigan palkinnot

Joka kauden päätteeksi sarjan parhaat pelaajat palkitaan. Nykyisin eri palkintokategorioita on viisi, joiden lisäksi sarjan pelaajista valitaan tähdistökentälliset. Myös jokaisen pelikierroksen ja kuukauden paras pelaaja palkitaan.[34] Euroliiga-kauden parhaalle valmentajalle annetaan Alexander Gomelskyn mukaan nimetty palkinto.[35] Joukkueiden managereille jaetaan myös oma palkinto.[36]

50 tärkeintä vaikuttajaa [muokkaa]

Pääartikkeli: Luettelo viidestäkymmenestä tärkeimmästä koripallovaikuttajasta Euroliigassa

Vuonna 2008 Euroliiga valitsi historiansa viisikymmentä tärkeintä vaikuttajaa juhlavuotensa kunniaksi. Kyseinen tilaisuus järjestetiin Madridissa ja siinä palkittiin 35 pelaajaa, kymmenen valmentajaa ja viisi tuomaria.[37][38]

Euroliiga ja NBA [muokkaa]

Pääartikkeli: NBA Europe Live Tour

Euroliigan ja NBA:n joukkueet ovat pelanneet keskenäisiä otteluja jo vuodesta 1978 lähtien, jolloin Maccabi Tel Aviv BC ja Washington Bullets pelasivat ensimmäistä kertaa. Tämä ottelu päättyi Euroliiga-seuran voittoon, mutta usein sarjojen joukkueiden kohtaamiset ovat päättyneet NBA-seurojen hyväksi.[39] Muun muassa McDonald's Openissa, jota pelattiin vuosina 1987–1999, päättyi aina NBA-seurojen mestaruuteen.[40] Vuonna 2005 NBA ja Euroliiga päättivät NBA Europe Live Tourin perustamisesta ja sarja aloitettiin vuotta myöhemmin.[41]

Joukkueet kaudella 2012–2013 [muokkaa]

Espanjan lippu Espanja

Turkin lippu Turkki

Italia

Saksan lippu Saksa

Kreikka

Liettua

Venäjän lippu Venäjä

Kroatia

Ranskan lippu Ranska

Israelin lippu Israel

Puolan lippu Puola

Serbian lippu Serbia

Slovenian lippu Slovenia

Tilastot [muokkaa]

Historian parhaat [muokkaa]

Vanhan FIBA:n alaisen Euroliigan piste-ennätys on 63, jonka Joe Arlauckas teki vuonna 1996.[42] FIBA:n Euroliigan levypalloennätys oli 24, jonka onnistui tekemään Arvydas Sabonis.[43] ULEB:in alaisessa Euroliigassa ainoastaan kolme pelaajaa on pystynyt tupla-tuplaan pisteissä ja levypalloissa.[44]

Yhden pelin[45] Yhteensä[45]
Pisteet Latvian lippu Kaspars Kambala
Yhdysvaltain lippu Carlton Myers
Yhdysvaltain lippu Alphonso Ford		 41 Yhdysvaltain lippu Marcus Brown 2 715
Levypallot Kreikan lippu Antonis Fotsis 24 Turkin lippu Mirsad Türkcan 1 287
Syötöt Yhdysvaltain lippu John Linehan 15 Kreikan lippu Theodoros Papaloukas 938
Riistot Yhdysvaltain lippu Jeff Trepagnier 11 Kreikan lippu Theodoros Papaloukas 327
Torjunnat Kroatian lippu Stojan Vranković 10 Espanjan lippu Fran Vázquez 181
Tehoindeksi Yhdysvaltain lippu Tanoka Beard 63 Kroatian lippu Nikola Vujčić 3045

* Tilastot kauden 2000–2001 alusta lähtien (päivitetty kauden 2012–2013 alussa):

ULEB-Euroliigan loppuottelut [muokkaa]

Kausi Pelipaikka Voittaja 2. sija Tulos
2000–2001 Bologna Italian lippu Kinder Bologna Espanjan lippu TAU Cerámica 82–74
2001–2002 Bologna Kreikan lippu Panathinaikos BC Italian lippu Kinder Bologna 89–83
2002–2003 Barcelona Espanjan lippu FC Barcelona Italian lippu Benetton Treviso 76–65
2003–2004 Tel Aviv Israelin lippu Maccabi Tel Aviv BC Italian lippu Skipper Bologna 118–74
2004–2005 Moskova Israelin lippu Maccabi Tel Aviv BC Espanjan lippu TAU Cerámica 90–78
2005–2006 Praha Venäjän lippu TsSKA Moskova Israelin lippu Maccabi Tel Aviv BC 73–69
2006–2007 Ateena Kreikan lippu Panathinaikos BC Venäjän lippu TsSKA Moskova 93–91
2007–2008 Madrid Venäjän lippu TsSKA Moskova Israelin lippu Maccabi Tel Aviv BC 91–77
2008–2009 Berliini Kreikan lippu Panathinaikos BC Venäjän lippu TsSKA Moskova 73–71
2009–2010 Pariisi Espanjan lippu FC Barcelona Kreikan lippu Olympiakos BC 86–68
2010–2011 Barcelona Kreikan lippu Panathinaikos BC Israelin lippu Maccabi Tel Aviv BC 78–70
2011–2012 Istanbul Kreikan lippu Olympiakos BC Venäjän lippu TsSKA Moskova 62–61
2012–2013 Lontoo Kreikan lippu Olympiakos BC Espanjan lippu Real Madrid 100-88

Mestaruudet maittain [muokkaa]

Mestaruudet[46] Maa Joukkueittain
13 Italia Olimpia Milano (3), Pallacanestro Varese (5), Pallacanestro Cantù (2), Pallacanestro Virtus Roma, Virtus Bologna (2),
11 Espanjan lippu Espanja Real Madrid (8), Joventut Badalona, FC Barcelona (2)
9 Kreikka Panathinaikos BC (6), Olympiakos BC (3)
6 Venäjän lippu Venäjä TsSKA Moskova (6)
5 Israelin lippu Israel Maccabi Tel Aviv BC (5)
5 Kroatia Cibona Zagreb (2), KK Split (3)
3 Latvia ASK Riga (3)
1 Serbian lippu Serbia KK Partizan
1 Liettua Zalgiris Kaunas
1 Ranskan lippu Ranska CSP Limoges
1 Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina KK Bosna
1 Georgia BC Dinamo Tbilisi

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ Salmi, Pentti: Koripallokirja kaudella 2009/10, s. 100. Helsinki: Suomen koripalloliitto, 2009.
  2. ↑ a b c d The European cup for men's champion clubs - the early years FIBA Europe. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  3. ↑ February 22, 1958: The day it all started 22.2.2008. Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  4. ↑ a b The Fifties: when it all began Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  5. ↑ a b The Sixties: Real Madrid breaks through Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b The Seventies: Varese dominates a decade Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  7. ↑ 50 YEARS MEMORIES: VARESE Euroliiga. Viitattu 16.1.2010. (englanniksi)
  8. ↑ a b The Eighties: Decade of stars Euroliiga. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Paris 1991: A three-peat for the record books Euroliiga. Viitattu 17.1.2010. (englanniksi)
  10. ↑ The Nineties: A history of European club champions Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  11. ↑ Lawlor, Frank: Lockout to Give Short Thrill To European Hoops Fans 7.1.1999. The New York Times. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  12. ↑ a b c Bologna - Vitoria: Virtus takes title in final series Euroliiga. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  13. ↑ New era for European basketball 16.10.2000. BBC Sports. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Salmi, Pentti: Nurkkaan häpeämään. Kori-lehti, 14.12.2000, nro 6/2000, s. 10–11. Helsinki: Suomen Koripalloliitto.
  15. ↑ History ULEB. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Maccabi is on top of Europe 13.5.2001. FIBA Europe. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  17. ↑ FIBA:n jäsenmaat hylkäsivät liigojen yhdistymisen. Helsingin Sanomat, 27.5.2001. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 17.6.2010.
  18. ↑ Euroliigat taas yhteen. Helsingin Sanomat, 17.11.2004. HS arkisto (maksullinen) Viitattu 17.6.2010.
  19. ↑ Moscow 2005: Maccabi wins back-to-back crowns! Euroliiga. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  20. ↑ Fragiskos Alvertis: An icon in green exits the stage 11.6.2009. Euroliiga. Viitattu 11.6.2010. (englanniksi)
  21. ↑ Euroleague 2009-10, Regular Season and Qualifying Rounds 22.6.2009. Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  22. ↑ Euroleague Commercial Assets meeting 23.6.2010. Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Men: EuroLeague 2009-2010 Sports123. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d EUROLEAGUE ATTENDANCE JUMPS FOR 4TH CONSECUTIVE YEAR, INCREASING 45% FROM FIRST SEASON 3.1.2004. G2. Viitattu 12.kesäkuuta 2009. (englanniksi)
  25. ↑ a b Attendance Figures for European Competitions (Euroleague) 2.6.2009. Ball in Europe. Viitattu 12.6.2009. (englanniksi)
  26. ↑ Partizan sets crowd record at Belgrade Arena! 5.3.2009. Euroliiga. Viitattu 8.6.2010. (englanniksi)
  27. ↑ Final Four attracts record TV audiences! 13.5.2010. Euroliiga. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)
  28. ↑ China, UK join Game of the Week live broadcasts 20.1.2011. Euroliiga. Viitattu 26.1.2011. (englanniksi)
  29. ↑ EB continues to enjoy record attendance 25.4.2006. Sport Business. Viitattu 12.kesäkuuta 2009. (englanniksi)
  30. ↑ a b EUROLEAGUE ATTENDANCE UP 16.12.2004. Euroliiga. Viitattu 12.kesäkuuta 2009. (englanniksi)
  31. ↑ a b Euroleague 2010/2011 2.6.2009. In-the-game. Viitattu 26.1.2011. (englanniksi)
  32. ↑ Euroleague 2011-2012 Attendance 30.1.2012. BBall Headlines. Viitattu 19.5.2012. (englanniksi)
  33. ↑ An important strategic partnership agreement between Turkish Airlines and Euroleague Basketball... 26.7.2010. Turkish Airlines. Viitattu 8.19.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Euroleague awards Euroliiga. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Dream team Europe: the coaches 17.8.2009. Ball in Europe. Viitattu 16.6.2010. (englanniksi)
  36. ↑ Marco Baldi als Europas Manager des Jahres ausgezeichnet 8.7.2009. Basketball-Bundesliga. Viitattu 16.6.2010. (saksaksi)
  37. ↑ 50 Years Ceremony 2.5.2008. Euroliiga. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  38. ↑ El firmamento del baloncesto europeo se da cita en Madrid 2.5.2008. ACB. Viitattu 5.7.2010. (espanjaksi)
  39. ↑ Previous exhibition games European clubs vs. NBA 22.5.2009. Euroliiga. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  40. ↑ NBA International Pre-Season and Regular-Season Games National Basketball Association. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  41. ↑ NBA and Euroleague Basketball Announce Europe Live Presented by EA Sports 16.6.2005. National Basketball Association. Viitattu 22.6.2010. (englanniksi)
  42. ↑ Thomsen, Ian: Basketball Pro in Foreign Land : A Star in Europe, Just Tall in U.S. 28.2.1996. The New York Times. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  43. ↑ Olympiakos BC 63-62 Real Madrid Teka 28.2.1996. FIBA Europe. Viitattu 5.7.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Dynamo's Fotsis breaks all-time rebounds record! 21.3.2007. Euroliiga. Viitattu 5.6.2010. (englanniksi)
  45. ↑ a b Euroleague basketball statistical records Euroliiga. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)
  46. ↑ European club champions: 1958-2010 Euroliiga. Viitattu 12.6.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla [muokkaa]

Euroliiga 2010–2011

Lohkovaihe
Barcelona | Brose Baskets | Caja Laboral | Cibona | Cholet | Efes Pilsen | Fenerbahçe | Himki | Lottomatica | Maccabi | Málaga | Montepaschi | Olimpia Milano | Olympiakos | Panathinaikos | Partizan | Real Madrid | Rytas | Sopot | Spirou | TsSKA | Union Olimpija | Valencia | Žalgiris

Euroliigan kaudet
2000-luku 2000–2001 2001–2002 2002–2003 2003–2004 2004–2005 2005–2006 2006–2007 2007–2008 2008–2009 2009–2010
2010-luku 2010–2011 2011–2012 2012–2013
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Euroliiga&oldid=13254413