Amory Lovins

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: teksti on paikoin epäneutraalin ylistävää
Amory Lovins

Amory B. Lovins (s. 13. marraskuuta 1947 Washington, DC) on yhdysvaltalainen fyysikko ja energiatehokkuuden asiantuntija sekä yksi Rocky Mountain Instituten perustajista ja sen päätutkija.

Lovinsia on sanottu yhdeksi kestävän energian tulevaisuuden tehokkaimmista puolestapuhujista[1] ja tunnetuimmaksi vapaa-ajattelijaksi energia- ja ympäristöpolitiikan alalla.[2]

Lovinsin mukaan ydinvoimaa ei tarvita ilmaston lämpenemisen ehkäisyyn. Päinvastoin, hänen mukaansa ydinvoimainvestoinnit vähentävät ja hidastavat ilmastonsuojelua: dollari investoituna energiatehokkuuteen ja mikrovoimaan on 20–40 kertaa ydinvoimaa tehokkaampaa ilmastonsuojelua.[3]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovins kasvoi Yhdysvaltain itärannikolla[4]. Hän syntyi Washingtonissa ja kävi kansakouluja Massachusettsin Amherstissa[5]. Hän harkitsi konserttipianistin uraa mutta valitsi uran tutkivana fyysikkona[6].

Yliopistoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovins aloitti opinnot Harvardin yliopistossa vuonna 1964 suoritettuaan suurimman osan fysiikan opinnoista jo etukäteen. Harvardissa Lovins osallistui Nobel-palkitun fyysikon Edward Purcellin järjestämälle seminaarikurssille, joka hänen mukaansa "oli avoin kaikille Lovins-nimisille fukseille".[5]

Lovins keskeytti opinnot toisen vuoden alussa. Vahvistaakseen polviaan hän ryhtyi vuorikiipeilijäksi. Harrastus vahvisti myös hänen kiinnostustaan ympäristöasioihin.[5]

Lovins palasi Harvardiin vuonna 1966 mutta keskeytti opiskelun pysyvästi toisen vuoden jälkeen. Hän piti kovasti opiskelutovereistaan ja eräistä opettajistaan, mutta suhtautui välinpitämättömästi opetussuunnitelmaan ja kieltäytyi keskittymästä millekään alalle. Hän opiskeli suullista kertomusperinnettä ja perustuslakia; häntä kiinnostivat myös kemia, fysiikka, kielitiede, oikeustiede, lääketiede, pianonsoitto ja säveltäminen. Hän arveli tuolloin, että maailmassa oli liikaa erityisasiantuntijoita, ja hän halusi itse olla yleistietäjä.[5]

Vuonna 1967 Lovins siirtyi Oxfordin Magdalen Collegeen, jossa hän sai luvan opiskella useita aineita. Kahden vuoden kuluttua hänestä tuli Oxfordin Merton Collegen opettaja.[5]

21-vuotiaana hän oli nuorin Oxfordin opettajakunnan jäsen 400 vuoteen[7]. Koska Lovins oli jo opettaja, Oxford myönsi hänelle vuonna 1971 erikoispäätöksellä M.A.:n, mutta alempi korkeakoulututkinto puuttuu häneltä edelleen.[5]

Lovinsin kiinnostus suuntautui energiapolitiikkaan, mutta yliopisto vastusti Lovinsin pyrkimyksiä, sillä tuolloin elettiin aikaa ennen öljykriisiä. Kiistan seurauksena Lovins lähti yliopistosta.[7]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Lovins kirjoitti ja valokuvasi kirjaa, joka käsitteli uhanalaista kansallispuistoa Walesissa[5]. Aiheeseen liittyi RTZ-kaivosyhtiön kuparikaivoshanke[8]. Kirjan toimeksianto tuli Maan ystävien puheenjohtajalta David Browerilta, Lovinsin mukaan "1900-luvun merkittävimmältä luonnonsuojelijalta"[5]. Hanke oli menestyksekäs[8].

Lovins meni lopulta täysipäiväisesti Maan ystävien palvelukseen[5]. Hän asui Lontoossa ja toimi Yhdysvalloissa käydessään vuorikiipeilyoppaana New Hampshiressä[5].

Tuolloin hän epäili ääneen David Browerille, että oli ehkä järjetöntä olettaa heidän lobbauksensa tai ympäristöliikkeen yleensä voittavan yhteiskunnalliset ja poliittiset viivästykset tarpeeksi nopeasti. Brower vastasi: "Mutta Amory, eiväthän järkevät ihmiset ole koskaan tehneet mitään."[5]

1970-luvun alkupuolella Lovins toi esille huolensa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, mutta hänet jätettiin vaille huomiota[9].

Ensimmäisen kerran Lovins herätti kiinnostusta 1970-luvun puolivälissä ennustaessaan, että ydinvoima on tuhoon tuomittu rakennuskustannusten nousun vuoksi[2].

Hänen mainettaan vahvisti Foreign Affairs -lehden julkaisema vaikuttava artikkeli Energy Strategy: The Road Not Taken?[10][2]. Artikkeli ilmestyi vuosikymmenensä energiakriisien ja muiden ahdistuksen aiheiden huippuhetkellä[9]. Siinä 28-vuotias Lovins[5] esitti maansa energiantarpeen täyttämistä energiatehokkuudella ja uusiutuvilla energiamuodoilla keskitettyjen voimalaitosten, kuten ydinvoimaloiden, rakentamisen sijaan[10]. Artikkelin mukaan energiapulaa tulisi ratkoa analysoimalla energian käyttöä: kuka tarvitsee, miten paljon, millaista energiaa, mihin tarkoitukseen ja miten pitkään[1]. Tarpeet olisi yhdistettävä kaikkein sopivimpiin lähteisiin[1]. Siten energiatehokkuus ja uusiutuvat lähteet voisivat täyttää maan nykyiset ja tulevat energiatarpeet[1]. Artikkelin mukaan fossiilisista polttoaineista voitaisiin luopua kolmessa vuosikymmenessä ilman kustannuksia[4]. Vaihtoehtonsa eduiksi Lovins nimesi ydinaseiden leviämisen estämisen, joka hänen mukaansa muuttuisi myöhemmin mahdottomaksi[10].

Vaikka suunnitelma oli vedenpitävä, se kuulosti vallanpitäjien korvissa naiivilta ja epärealistiselta[1]. Energiateollisuus ja poliittiset vallanpitäjät hyökkäsivät Lovinsia vastaan säälimättömästi ja hänen ehdottamansa vaihtoehtoinen “pehmeä polku” ulos energiakriisistä ohitettiin[9]. Yleisen käsityksen mukaan energia ja talous kasvoivat yhdessä ja muun kuvitteleminen olisi vaarallisen ymmärtämätöntä[9].

Vuonna 1984 Lovins oli tarkistanut kantaansa: pehmeät teknologiat eivät pystyisikään kattamaan USA:n, vaan sen ja lisäksi Kanadan, Britannian, Ranskan, Länsi-Saksan, Ruotsin, Tanskan ja Japanin kaiken energiantarpeen[1].

Historia osoitti Lovinsin näkemyksen oikeaksi: Korkeiden hintojen sekä tehokkuuteen ja säästöön kannustavan politiikan seurauksena Yhdysvaltojen taloudellinen tuotanto erkani energiankäytöstä öljykriisin jälkimainingeissa, ajamatta maata köyhyyteen[9]. Näin Lovinsin väite kasvun ja ympäristön yhteensovittamisesta tuli todistettua[9]. Economist-lehden mukaan tämän kokemuksen jälkeen liike-elämän ja politiikan johtajien on ollut kunniallista puhua energiatehokkuudesta[9].

Vuoteen 1978 mennessä Lovins oli julkaissut kuusi kirjaa, konsultoinut laajasti eri aloilla ja toimi omien sanojensa mukaan "energia-asioissa noin 15 maassa yhdistäjänä, lobbaajana, ja viidakkopuhelinten ristiinkytkijänä"[5]. Hän selitti monimutkaisia aiheita yksinkertaisesti ja tarvittaessa monimutkaisesti, humoristisesti tai rahoituksen näkökulmasta[1]. Hän muisti suunnattoman määrän teknistä tietoa ja käytti taskulaskinta kuin toiset kirjoituskonetta[1]. Hän lähestyi vastapuoltaan tavalla, jota hänen vaimonsa kutsui "aikido-politiikaksi": lämpimästi, myönteisesti ja yhteistyöhön taipuvaisesti[1].

Näihin aikoihin Lovins väitti, että Pohjois-Amerikalla oli liikaa energiaa; että vesi-ydin-hiilisähköinen voimaverkko oli typerä, vaarallinen, tuhlaavainen, usein tarpeeton ja sai valtavia tukiaisia; ja että ydinvoiman rauhanomaiset käyttötarkoitukset olivat vain pöhöttyneen sotakoneiston naamio.[8]

Lovins kuvaili kaukonäköisesti suuria voimalaitoksia ja sähköverkostoa hauraaksi rakenteeksi, joka olisi altis terrorismille ja sähkökatkoksille. Hänen ennustuksensa osoittautuivat tuolloista vallitsevaa näkemystä oikeammaksi.[2] Nykyäänkin hän puolustaa hajautettua mikrovoimaa[11].

Avioliitot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amory Lovins avioitui 1979 L. Hunter Lovinsin kanssa[12] intiaanien hikimajassa[13]. L. Hunter Lovins, omaa sukua Sheldon, on juristi, yhteiskuntatieteilijä, metsänhoitaja[5] ja organisoija[1]. Häitä seuranneiden viiden vuoden aikana Lovinsit olivat harvoin erossa toisistaan[1]. Työskennellessään energiapolitiikan alalla he toimivat toisiaan täydentävänä joukkueena[1]. Molempien työhön kuului puheiden pitämistä, opettamista, kirjoittamista, todistamista ja konsultointia[1]. Amory puhui energiasta ja kunnallistekniikasta; Hunter vedenkäytöstä ja yhteisöistä[1]. Erään toimittajan vaikutelma oli, että Amoryn olemus oli rauhallinen kuin buddhalaisella ja Hunter oli näistä kahdesta raisumpi[1].

Lovinsit asuivat erillään vuodesta 1989 lähtien ja avioero astui voimaan 1999.[14]

Toisen avioliittonsa Amory Lovins solmi vuonna 2007 Judy Hillin kanssa[12]. Judy Hill Lovins on luontovalokuvaaja, gallerianpitäjä ja yritysten taiteellinen neuvonantaja. Judy Hill syntyi Coloradossa 1945 ja kasvoi Oregonissa. Hän opiskeli liiketaloutta Oregonin valtionyliopistossa. Hänellä on kaksi poikaa. Hän asuu Aspenissa.[15]

Rocky Mountain Institute[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Rocky Mountain Institute

Rocky Mountain Institute on voittoa tuottamaton tutkimus- ja konsulttiyritys[5]. Se perustettiin vuonna 1982[2] "vaalimaan voimavarojen tehokasta ja kestävää käyttöä"[5].

Lovinsin mukaan laitoksessa havaittiin, että kehittyneen teknologian, markkinavoimien luovan käytön, aikidon periaatteella toimivan politiikan ja yhteisön toiminnan organisoinnin yhdistäminen ratkaisi useita ongelmia samalla kerralla synnyttämättä lisäongelmia ja suojeli ympäristöä taloudellisesti tuottavasti.[8]

Lovins toimi RMI:n toimitusjohtajana vuoteen 2007. Nykyään hän on instituutin päätutkija ja puheenjohtaja.[16]

Työ nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amory Lovins on puhunut resurssienkäytön tehokkuuden, energiainnovaatioiden ja holistisen suunnittelun puolesta liki neljä vuosikymmentä[9]. Hän on ollut vieraileva professori ja luennoija vuodesta 1978 lähtien seuraavissa oppilaitoksissa: Kalifornian yliopisto Berkeleyn ja Riversiden kampuksilla; University of British Columbia; Dartmouth College; University of Colorado at Boulder; St. Gallenin yliopisto (Sveitsi); Pekingin yliopisto (Peking); Stanfordin yliopisto[17].

Hän on toiminut yritysten ja viranomaisten neuvonantajana eri puolilla maailmaa yli 30 vuotta. Hän on luennoinut Yhdysvaltain armeijan oppilaitoksissa ja tehnyt työtä ydinaseiden leviämisen estämiseksi, mutta ennen kaikkea hän on tehnyt energiankäyttöä ja -säästöä koskevaa tutkimustyötä. Hänen Yhdysvaltojen armeijalle tekemänsä työn näkökulma kattaa maanpuolustuksen ja konfliktinehkäisyn, mutta kohdistuu myös rahan ja sähkön säästöön laivaston risteilijällä.[18]

Lovinsin uskottavuus yritysmaailmassa perustuu ensinnäkin niihin teknisiin ratkaisuihin, jotka säästävät yrityksen taloudellisia voimavaroja. Uskottavuuden varsinainen perusta on kuitenkin hänen kykynsä sovittaa useiden alojen näkemyksiä yhteen uudeksi, ravistelevaksi näkökulmaksi[2]. Lovinsin johtopäätökset perustuvat tarkkoihin tutkimuksiin ja laskelmiin[1]. Pyrkimys energian tehokkaaseen hyödyntämiseen tuottaa yllättäviä ja poikkeuksellisia johtopäätöksiä.[2] Hänen analyysinsa osoittavat, että energiatehokkuuteen sijoittaminen on edullisempaa kuin riippuvuus fossiilisista ja ydinpolttoaineista[1].

Lovins on Rocky Mountain Instituten päätutkija ja puheenjohtaja[16]. Vuodesta 1990 lähtien Lovins on johtanut viisinkertaisesti nykyistä tehokkaamman auton kehitystyötä ja vetytalouteen siirtymisen strategian kehitystä[18]. Lovins on komposiittimateriaaliyhtiö Fiberforgen puheenjohtaja[19].

Lovins asuu Coloradossa Old Snowmass -nimisellä paikkakunnalla sijaitsevalla vuorella[9]. Hän matkustaa jatkuvasti konsultin, opettajan ja neuvonantajan tehtävissä. Hän tekee sadan tunnin työviikkoja eikä enää ehdi harrastaa musiikkia, runoja, squashia tai luontovalokuvausta[5].

Lovinsin elämäntyö käsittelee energiatehokkuutta ja uusiutuvia energianlähteitä[20]. Lovins ärsyyntyy, kun häntä kutsutaan ympäristönsuojelijaksi ja sanoo edistävänsä “eleganttia säästäväisyyttä”[9]. Sen kannattavuus on Lovinsin työssä keskeinen ajatus[8].

Näkemykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Energiapalveluita, ei energiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovinsin mukaan energiaongelma nähtiin 1970-luvulla pulana tuotannosta[9]. Hän kertoo ymmärtäneensä vuonna 1976, että energiaongelma ei olekaan se, mistä löydettäisiin enemmän kaikenlaista energiaa. Kukaan ei todellisuudessa halua tynnyreittäin mustaa mönjää, vaan sen avulla tuotettuja palveluita, kuten lämmintä suihkuvettä ja lämmintä ruokaa. Siten voidaankin kysyä: paljonko näiden tehtävien täyttämiseksi tarvitaan energiaa; millaista, missä mittakaavassa; ja mistä se saadaan edullisimmin?[20]

Energia tarvitaan välttämättä sähkön muodossa vain murto-osaan kaikista energian käyttökohteista, mutta sitä tuhlataan tätä useampiin, vaikka se on korkealuokkaista ja kallisarvoista.[1]

Energiatehokkuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovinsin mukaan useimmat ympäristöongelmat ja monet kehityksen ja turvallisuuden haasteet aiheutuvat energian ylikäytöstä ja väärinkäytöstä. Energiankäyttöä tutkimalla voidaan oppia ratkaisemaan myös muita ongelmia, esimerkiksi vesipulaa[20]. Energiatehokkuuden avulla voitaisiin välttää sotia[8]. Ilmasto-ongelma olisi jo voitu ratkaista energiansäästöllä[21].

»Energiatehokkuuden kohentaminen on suurin, halvin, suotuisin, nopeimmin käyttöön otettava, vähiten näkyvä, vähiten ymmärretty ja kaikkein laiminlyödyin tapa vastata energian tulevaan kysyntään.»
(Amory Lovins[22])

Vuonna 1984 Lovins väitti, että olisi mahdollista kaksinkertaistaa yhdysvaltalaisten suihkulentokoneiden ja teollisuuden sähkömoottoreiden tehokkuus; kolminkertaistaa teräsvalimoiden tehokkuus; nelinkertaistaa kodinkoneiden ja valaistuksen tehokkuus ja viisinkertaistaa autojen tehokkuus.[1]

Amory ja Hunter Lovinsin yhdessä Ernst von Weizsackerin kanssa kirjoittama kirja Factor Four (1997) esittää, että vaivattomin tie kestävään kehitykseen olisi energiatehokkuuden nelinkertaistaminen – toisin sanoen tuotannon kaksinkertaistaminen ja resurssienkäytön puolittaminen, eli kaikkien nykyisten tulosten saavuttaminen neljäsosalla nykyisin käytetystä energiasta. Kirjan mukaan tähän kyettäisiin jo nykyisellä taitotiedolla ja teknologialla. Kirja esittelee päämäärän tavoittamiseksi eri aloilla käytännöllisiä ja usein rahallisesti tuottoisia tapoja. Useissa esimerkkitapauksista saavutettiin nelinkertaista suurempi parannus.[23]

Ajoneuvojen keskimääräisten kulutuslukemien parantaminen niin, että auto kulkisi 1,148 km pitempään litralla vastaisi kaiken Persianlahdelta Yhdysvaltoihin tuotavan öljyn määrää.[24]

Lovins laskee, että vuosina 1995-2005 Yhdysvaltojen uusista energiapalveluista yli 3/4 ei ollut seurausta uudesta tuotannosta vaan tehokkuuden kohtentamisesta[9].

Vipuvaikutus saa aikaan suurempia säästöjä energiantuotannon alkulähteillä[5]. Negawatin voima piilee siinä, että kun yhden yksikön energiaa säästää käyttöpaikassa, kerrannaisvaikutus heijastuu takaisin ja säästää 2–4 yksikköä energiaa sen tuotantopaikassa.[5] Tavallisesti yhden käyttövalmiin sähköyksikön tuotantoon kulutetaan 3–4 yksikköä hiiltä, öljyä tai maakaasua – joten se, joka säästää yhden kilowattitunnin sähköä kotonaan saattaa säästää neljä kilowattituntia polttoainetta voimalaitoksella.[5]

Energiansäästön yksikkö on negawatti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Negawatti on Amory Lovinsin tunnetuksi tekemä termi. Se tarkoittaa megawatteja, joita ei tarvita kulutusta vähentävien teknisten parannusten ansiosta. Termi sai alkunsa painovirheestä.[25]

Lovinsin mukaan "Yhdysvallat on negabarrelien Saudi-Arabia", koska Yhdysvallat voi säästää öljyä nopeammin kuin saudit voivat sitä myydä[26]. "Jos kaikki maailmassa ajaisivat vetykennoautoilla, se vastaisi nega-OPECia"[5]. "Kuvittele negatehtäviä Persianlahdella."[5]

Ympäristön suojelu on tuottoisaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovins on aina arvostanut markkinavoimia ja yrittäjyyttä[9]. Hänen mukaansa markkinat kitkevät epäkäytännöllisiä teknologioita[9].

Lovinsin mukaan lähes kaikki, mitä kestävän kehityksen nimissä voisi haluta, on rahallisesti nykyistä käytäntöä tuottoisampaa[8].

Yrittäjä voi saada talteen osan ekosysteemien tuottamasta, huomioimatta jätetystä arvosta samalla kun hän huolehtii ympäristöstä. Liiketoiminnan tuottoisaa harjoittamista luonnonvarojen suojelemisen ohessa Lovins kutsuu luonnonkapitalismin harjoittamiseksi.[27] Sen menetelmiä ovat mm.

  • luonnonvarojen tehokas käyttö siten, että kehitetään tuotantomenetelmiä, jotka tuottavat samasta resurssista moninkertaisesti entistä enemmän[27]
  • tuotantojärjestelmät, jotka eivät tuota jätettä, koska ne hyödyntävät jätteenkin, kuten luonnossa tapahtuu[27]
  • sijoittaminen luonnon pääomaan – esimerkiksi puiden istuttaminen hiilinieluiksi tai jäteveden puhdistaminen biologisin menetelmin, jotka toimivat paremmin[27]

Luonnon mukainen toiminta on Lovinsin mukaan kilpailuetu.[27]

On halvempaa säästää kuin ostaa polttoainetta. Useat suuret yritykset säästävät energiaa 6 % vuodessa ja saavat säästöhankkeista voittoa 2–3 vuoden jälkeen.[26] Uusiutuviin energianlähteisiin siirtyminen on järkevää ja tuottoisaa, minkä ansiosta yritykset voivat johtaa muutosta[20].

Energiansäästö ei tarkoita uhrauksia, päinvastoin elämänlaatu paranee. Tehokkaassa talossa on mukavampi asua, tehokkaassa valaistuksessa näkee paremmin ja kaikki näyttää paremmalta. Ruoka säilyy paremmin tehokkaassa pakastimessa.[21] Tehokkaassa ja hyvin suunnitellussa toimitilassa työn tuottavuus kasvaa[8].

Koska ihmistyön osuus kustannuksista on suuri, pienetkin parannukset työn tuottavuudessa vaikuttavat suuresti yhtiön tulokseen. Paremmin suunnitellut rakennukset vaikuttavat myös tätä kautta. Parantunut valaistus voi lisätä myyntiä kaupoissa, tehostaa oppimista kouluissa ja edistää paranemista sairaaloissa. Nämä energiatehokkuuden myönteiset sivuvaikutukset ovat jopa satoja kertoja arvokkaampia kuin itse energiakustannusten aleneminen. Alentuneet kustannukset, tuottavuuden kasvu ja poissaolojen väheneminen voivat olla myös kilpailuetuja.[17]

Johtajien tulisi tavoitella energiatehokkuutta aggressiivisesti, sillä se on keskeinen kilpailuedun lähde[17].

Auto on huonosti suunniteltu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovinsin mukaan nykyaikainen henkilöauto on vuosisadan kestäneen kehitystyön jälkeenkin hävettävän tehoton.[28] Henkilöauton polttoaineen energiasta 87 % haaskataan moottorissa, tyhjäkäynnissä, voimansiirrossa tai lisävarusteissa. 13 % energiasta päätyy pyöriin ja siitä puolet pelkästään lämmittää renkaita, tietä ja ilmaa. Todellisuudessa 6 % kiihdyttää autoa. 95 % kokonaispainosta on autoa, joten loppujen lopuksi vain 1 % käytetystä energiasta liikuttaa kuljettajaa.[26]

Parempi ratkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovins ehdottaa ratkaisuksi auton rakenteen mullistamista kolmen pääkohdan ohjelmalla.

  1. Koska ¾ auton polttoaineen käytöstä aiheutuu ajoneuvon painosta[26], tehdään autosta ultrakevyt: painoltaan vain puolet tai kolmasosa tavallisista autoista[28]
  2. tehdään autosta erittäin aerodynaaminen, niin että se halkoo ilmaa vaivattomammin
  3. kun kohdat 1 ja 2 ovat vähentäneet tarvittavan voiman alle puoleen entisestä, tehdään vielä auton voimansiirrosta hybridisähköinen.

Näin säästetään 70–80 % auton polttoaineesta samalla kun autosta tulee turvallisempi, urheilullisempi ja mukavampi.[28]

Aikaisemmin on ajateltu, että energiansäästöön tarvittavat keveät autot ovat muita turvattomampia[29]. Lovinsin mukaan autojen tulisi olla keveitä, koska paino on tuhoisaa ja tuhlaavaista – mutta samalla suhteellisen isokokoisia, koska se on mukavaa ja turvallista. Turvattomuutta aiheuttaa pieni koko yhdistettynä keveyteen.[30]. Toteuttaminen onnistuu hiilikuidun kaltaisilla uudenaikaisilla komposiittimateriaaleilla, joista valmistettu auto voi olla teräksistä turvallisempi ja myös halvempi valmistaa.[26]

Plug-in-hybridiauto voisi olla hyvä ratkaisu oikeissa olosuhteissa – lähinnä lyhyillä matkoilla – sillä se käyttää vaatimattoman määrän sähköä ja senkin yöaikaan.[31]

Hyperauto toimii esimerkkinä autonvalmistajille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Hypercar (konseptiauto)

Vuonna 1991 Lovins alkoi kehittää autoa, jonka oli määrä alittaa 2,4 l/100 km bensiininkulutus.[2] Hypercar-konseptiauto valmistui vuonna 2000[29]. Kyseessä on sarjatuotantovalmis henkilöauton suunnitelma. Se on viiden hengen keskikokoinen kaupunkimaasturi, joka painaa vain 857 kg. Se kuluttaa 3,6 l/100 km bensiinihybridinä tai 2,2 l/100 km vetykäyttöisenä.[26]

Öljystä tulisi luopua kokonaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovinsin mukaan Yhdysvaltojen tulisi luopua öljyn käytöstä kokonaan. Lovins luettelee tähän useita taloudellisia ja turvallisuuteen liittyviä sekä moraalisia syitä, esimerkiksi: Öljyn saatavuus on epävarmaa; armeijan käyttö öljynsaannin turvaamiseen on sopimatonta ja kuluttavaa; öljyn tavoittelu vaikuttaa kansainväliseen poliittiseen asetelmaan ja Yhdysvaltojen omaan uskottavuuteen; öljyn myyntivoitto kustantaa poliittista epävakautta; öljyn hinta on epävakaa; öljy saattaa loppua; sen käyttö vaarantaa ympäristön ja ilmaston.[26] Öljyn käyttö aiheuttaa kauppavajetta, kustannuksia sotilaallisessa valmistautumisessa sekä työpaikkojen menetyksiä[8]. Öljystä luovuttaessa sen tuonti lakkaisi vaikuttamasta Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan. Se saattaisi edistää ympäristösopimusten neuvotteluja.[5] Yhdysvaltojen öljyntarpeen vähentäminen olisi eduksi myös kehitysmaille, jotka nykyään velkaantuvat ostaessaan öljyä, jonka hinta on noussut Yhdysvaltojen suuren kysynnän takia[5].

Puolet öljyn kulutuksesta voitaisiin säästää; jäljelle jäävä puoli voitaisiin korvata biopolttoaineilla ja maakaasulla. Näin säästettäisiin 70 miljardia dollaria vuodessa. Se vaatisi suuria investointeja kuljetusalan uudistamiseen ja biopolttoaineteollisuuden rakentamiseen. Toisaalta se tuottaisi maaseudulle miljoona työpaikkaa ja säilyttäisi yhtä monta nykyisellään uhattua työpaikkaa autoteollisuudessa.[26]

Toteutustapoja on useita. Hallitus voi helpottaa muutosta eri tavoin:

  • Asettamalla feebateja (fee + rebate): nostamalla tehottoman laitteen hintaa ja hyvittämällä vastaavasti tehokkaan laitteen hintaa samassa tuoteluokassa[26]. Feebate olisi myös poliittisesti parempi ratkaisu kuin tiukemmat standardit tai verojen korottaminen[29]. Feebaten ansiosta esimerkiksi auton valmistajat tienaisivat enemmän, sillä ne tavoittelevat hyvitystä, ja käyttävät sen saavuttamiseen teknologiaa, jonka osalta voittomarginaali on muuta autoa suurempi[17]. Feebate on käytössä Ranskassa vuodesta 2008 lähtien[17].
  • Auttamalla köyhiä hankkimaan autoja ja hävittämällä vanhat romuautot. Näin syntyisi uudet miljoonan auton markkinat.[26]
  • Julkiset hankinnat voidaan suunnata tehokkaiden ajoneuvojen hankintaan.
  • Lentoyhtiöiden lainantakauksien ehdoksi voidaan asettaa polttoaineen säästö ja tehottomien vanhojen lentokoneiden hävittäminen.
  • Armeijan tutkimus- ja kehitysbudjetilla voidaan rahoittaa materiaalitutkimusta. Armeija voi luoda tarvitsemaansa uutta teknologiaa, joka voidaan myöhemmin siirtää siviilikäyttöön, kuten aiemmin tapahtui puolijohteiden, Internetin ja GPS:n kohdalla.[26]

Näitä keinoja käyttämällä Yhdysvallat voi Lovinsin mukaan olla öljytön 2040-luvulla.[26]

Tarvittavasta muutosvauhdista on aiempi esimerkki:[26] "Kun öljyn kulutukseen viimeksi kiinnitettiin huomiota" – siis vuosina 1977–1985 – yhdysvaltalaisten autojen keskimääräiset kulutuslukemat paranivat 3,2 kilometrillä litraa kohden. Talous kasvoi 27 %, öljyn käyttö väheni 17 %, öljyn tuonti väheni 50 % ja tuonti Persianlahdelta väheni 87 %. Sitten öljyn hinta putosi takaisin ja palattiin entiseen. Mutta Lovins katsoo, että OPECin hinnoitteluvoima murtui vuosikymmenen ajaksi. Jos samaa rataa olisi jatkettu vielä vuoden verran, vuonna 1986 Persianlahdelta ei olisi tarvittu enää tippaakaan öljyä. Tai jos samaan vauhtiin olisi palattu vuonna 2001, kaiken Persianlahdelta tuotavan öljyn määrä olisi säästynyt vuoteen 2003 mennessä.[5]

Lovins sanoo, että energiankäytön tehostamisen mahdollisuudet ovat nykyään niin monilukuiset, että öljyn kysyntä todennäköisesti laskee – samoin kuin kävi aikoinaan valasöljylle, joka korvattiin muilla menetelmillä ennen sen tyrehtymistä.[2] Lovins uskoo suotuisan kehityksen kiihtyvän hänen kannattamiensa ajatusten levitessä[21]. Lovins näkee uusiutuvien energiavarojen asteittain syrjäyttävän fossiiliset polttoaineet.[5]

Kuljetus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Yhdysvalloissa kulutetusta energiasta kuluu kuljetuksiin[4]. Henkilöautoja kannattavampaa on säästää kuorma-autokuljetuksissa. Tekniset parannukset aerodynamiikassa, renkaissa, moottorissa ja voimansiirrossa sekä painonsäästössä voivat kaksinkertaistaa tehokkuuden. Toimintatapoja muuttamalla tehokkuus voitaisiin liki kolminkertaistaa. Lovins ennustaa voittojen kaksinkertaistuvan samalla.[26]

RMI on työskennellyt maan suurimman vähittäismyyjän kanssa tehokkaampien kuorma-autojen kehittämiseksi ja laajentaa toimintaansa muualle kuljetusalalle.[21]

Lentoliikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Boeingin Dreamliner on rakennettu puoliksi hiilikuidusta[30]. Se todistaa, että lentoliikenteen polttoaineesta 20 % voidaan säästää ilmaiseksi. Seuraava lentokoneiden sukupolvi säästänee noin puolet energiasta. Mutta niin sanottu blended wing -tyyppinen lentokone sisäänrakennetuilla moottoreilla saavuttaisi jo kolminkertaisen tehokkuuden samaan tai entistä alempaan hintaan.[26]

Tulevaisuudessa on mahdollista siirtyä kaikissa liikennevälineissä – lentokoneet mukaan luettuina – sähkön ja vedyn käyttöön, tuottoisasti ja turvallisesti, samalla moninkertaistaen tehokkuuden.[21]

Ydinvoima on kalleinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovinsin mukaan uusi ydinvoima maksaa kilowattituntia kohden kaksi kertaa niin paljon kuin tuulivoima, 5–10 kertaa niin paljon kuin sähkön ja lämmön yhteistuotanto maakaasusta, 3–30 kertaa niin paljon kuin sähkön käytön tehostaminen[5]. Pienikokoiset ydinvoimalaitokset ovat vieläkin kalliimpia[32].

Lovinsin mukaan ydinenergiateollisuus on kuollut kaikkialla siellä, missä energiasektoria hallitsevat markkinavoimat. Suurten tukitoimien ansiosta ydinvoima edelleen kituuttaa joissakin keskusjohtoisissa järjestelmissä – kuten Venäjä, Kiina, Japani, Ranska, Taiwan ja Etelä-Korea – aivan muista kuin taloudellisista syistä.[8] Mitä enemmän kilpailua on, sitä selvemmin kalliit ydinvoimalat näyttävät kilpailun häviäjiltä.[8]

Yhdenkään uuden ydinvoimalahankkeen eteen ei ole uhrattu penniäkään yksityistä pääomaa[31]. Lovinsin mukaan uusien ydinvoimaloiden rakentaminen ei ole houkutteleva sijoituskohde. Valtion tukeminakaan ydinvoimalat eivät kiinnosta rahoittajia.[33] Sijoittajat ovat huomanneet ydinvoiman korkeammat kustannukset ja rahalliset riskit. Ydinvoimateollisuuden on vaikea saada yhtäkään uutta tilausta.[31]

Uuden sukupolven reaktoreille luvatut alhaiset kustannukset eivät ole toteutuneet. Esimerkiksi Suomen uusi voimala on myöhässä, se on vaikeuksissa turvallisuusviranomaisten kanssa ja on ylittänyt budjettinsa useilla miljardeilla euroilla.[31]

Uusia ydinvoimaloita voidaan rakentaa ainoastaan, koska vaihtoehtojen määrää on rajattu, koska taloudellista puolta ei ole ymmärretty, tai koska kyse on ideologiasta tai ydinvoimateollisuuden tukiaisesta.[31]

Ydinvoiman rakentaminen on myös kymmeniä kertoja hitaampaa kuin energiatehokkuus ja mikrovoima. Ydinenergia-alan elpyminen on pelkkä illuusio. Kiinalla on maailman korkeimmat tavoitteet ydinvoiman suhteen, mutta siellä hajautettu uusioenergia kasvaa seitsemän kertaa ydinvoimaa nopeammin[34] Kiinan kunnianhimoisimpienkin ydinvoimatavoitteiden toteutuminen tarkoittaisi sitä, että vain 10 % suljettavista voimaloista korvataan.[35]

Sen sijaan ydinvoima voi olla käyttökelpoinen merillä: työntövoimana sukellusveneissä ja lentotukialuksissa, joissa muut tavoitteet ovat tärkeämpiä kuin kustannustehokkuus[36].

Kustannukset: Ydinvoimala on halpa käyttää ja kallis rakentaa, mutta sekä käyttö että rakentaminen kallistuvat. Ydinvoimalan kokonaiskustannukset ylittävät jo nyt hiili- ja kaasuvoimaloiden sekä suurten tuulivoimaloiden kustannukset. Hinta nousee, koska rakennusmateriaalien hinta nousee ja koska voimaloiden rakentajien ja ylläpitäjien taito rapistuu.[33]

Ilmastovaikutus: Vaikka ydinvoima tuottaa energiaa vähäisin hiilidioksidipäästöin, samaan tulokseen päästäisiin halvemmalla ja nopeammin. Ydinvoimaan sijoittaminen on jopa vahingollista.[33] Jos summa rahaa käytetään ydinvoimaan energiatehokkuuden sijaan, ilmaston lämpeneminen pahenee enemmän kuin jos sama raha sijoitettaisiin uuden hiilivoimalan rakentamiseen[36].

Jos sijoittaa ydinvoimalaan eikä tehokkuuteen tai mikrovoimaan, rahallaan saa vähemmän ratkaisuja ilmasto-ongelmaan ja vuodessa saa aikaiseksi vähemmän ratkaisuja. Siten sijoittaja tulee vähentäneeksi ja taannuttaneeksi ilmaston suojelua.[31].

Ydinvoima on niin kallista, että sillä saa noin 1,5–11 kertaa vähemmän hiilivähennyksiä euroa kohden kuin kilpailevilla tekniikoilla[36].

Luotettavuus: Yhdysvaltalaisista ydinvoimaloista 21 % on suljettu ennen aikojaan epäluotettavuuden tai kustannusten takia. Laitoksista 27 % on ollut ainakin vuoden ajan pois toiminnasta yhteen menoon. Luotettavimmatkin ydinvoimalat joudutaan toisinaan sulkemaan huoltotoimenpiteiden takia.[33] Keskimääräinen suuri poissaolo kesti 36 päivää ja tapahtui aina 17 kuukauden välein[37][32] Ydinvoimalan sammutus on nopea mutta uudelleenkäynnistäminen hidasta, mistä aiheutuu sähköpulaa. Keskitetyn tuotannon tavoin ydinvoima on altis voimalinjojen häiriöille, joista lähes kaikki sähkökatkokset johtuvat.[33] Usein ydinvoimalat rikkoutuvat samaan aikaan, ennustamattomasti ja pitkäksi aikaa kerrallaan[36]. Tepcon vuoden 2003–2004 sammutus sulki sen kaikki 17 yksikköä moneksi kuukaudeksi.[32]

Rahoitusriski: Ydinvoimalat ovat kalliita. Koska ydinvoimaloihin ei saa rahoitusta muualta, sitä on hankittava veronmaksajilta. Yhdysvalloissa ydinvoimateollisuus on saanut verorahaa, säädösten löyhennyksiä ja lainan takauksia, mutta ei tuettunakaan pysty kilpailemaan parempien vaihtoehtojen kanssa.[33]

Markkinamenestys: Mikrovoimalat sekä uusiovoima ovat ohittaneet ydinvoiman energian tuotannossa. Vuosina 2004–2007 energiantuotannon lisäyksistä vain 2 % oli ydinvoimaa, kun 28 % tuli mikrovoimaloista. Lovinsin mukaan mikrovoima tuottaa kuudenneksen maailman sähköstä samalla kun mikrovoima ja energiansäästö tuottavat puolet maailman energiapalveluista.[33]

Rakennusnopeus: Pienvoimalat ja jopa suuret tuulivoimapuistot ovat ydinvoimaloita nopeampia. Mikrovoima kasvaa 18 kertaa ydinvoimaa nopeammin. Tulevaisuudessa energiansäästö ja pienvoimalat pystyvät tuottamaan kaiken tarvittavan energian.[33]

Ydinaseet: Ydinvoimaloihin käytettävät materiaalit, välineet ja taitotieto edistävät ydinaseiden tuotantoa. Halvempien energiaratkaisujen käyttö tekisi ydinaseiden levittämisestä vaikeampaa ja näkyvämpää.[33] Ydinaseiden kehittämisestä epäillyt valtiot eivät enää voisi väittää tekevänsä pelkästään sähköä, sillä ainoa selitys ydinvoimasta kiinnostumiselle olisi sen sotilaskäyttö.[35]

Energiatehokkuus ja mikrovoimalat ovat edullisimpia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hajautettu tuotanto on nopeaa, ketterää, nopeasti kehittyvää, yhä halpenevaa, pääomasijoittajien hyväksymää, ulkomaantuonnista riippumatonta – juuri päinvastoin kuin ydinvoima.[36]

Mikrovoima on The Economistin käyttämä ja WADE:n määrittelemä termi, ja se tarkoittaa: 1. ei kaukaisella laitoksella, vaan asiakkaan luona tapahtuvaa sähkön tuotantoa, yleensä yhdistettyä sähköntuotantoa ja hukkalämmön talteenottoa (CHP) 2. hajautettuja uudistuvia energianlähteitä – kaikki uusiutuvat lähteet lukuun ottamatta 10 MW suurempia padottuja vesivoimaloita. Mikrovoima sisältää mm. tuulivoimalapuistoja, höyryturbiineja sekä 10 megawattia suurempia laitoksia aina 180 megawattiin asti, jos ne eivät ole vesivoimaloita.[38]

Mikrovoiman maailmanlaajuinen kapasiteetti ylitti ydinvoiman kapasiteetin vuonna 2002, ja sen vuotuinen tuotanto ylitti ydinvoiman tuotannon 2006. Vuonna 2005 mikrovoima tuotti 32 % maailman uudesta sähköstä ja 16 % maailman kaikesta sähköstä; samana vuonna ydinvoima tuotti 8 % uudesta ja 16 % kaikesta sähköstä.[31]

Negawatit ovat lähes yhtä suosittu ratkaisu ja maksavat vielä vähemmän.[36]

Kustannukset: Lämmön ja sähkön yhteistuotanto sekä energiatehokkuus eivät ole alttiita sähköverkon hävikille ja kustannuksille. Energiankäytön tehokkuus tuottaa samat palvelut vähemmällä hiilidioksidilla ja myös halvemmalla – energian säästön hinta voi olla jopa negatiivinen. Tuulivoima, energian yhteistuotanto ja energiatehokkuus ovat ydin- ja fossiilivoimaloita halvempia, ja ero niihin kasvaa uusien teknologioiden kypsyessä.[33] Negawatit maksavat parhaimmillaan kymmenesosan ydinvoiman hinnasta ja halpenevat edelleen[39].

Ilmastovaikutus: Tuulivoima, yhteistuotanto ja energian säästö ovat parempia vaihtoehtoja[33]. Mikrovoiman ja "negawattien" valitseminen ydinvoiman sijaan antaa 2–11 kertaa enemmän hiilen vähennystä rahaa kohden ja sen saa aikaan nopeammin[40]. Selvä enemmistö maailman yhteistuotannosta pyörii kaasulla, mutta kaasu on kivihiiltä vähähiilisempää ja mikrovoimalayksikkö on erillistä laitosta tehokkaampi, joten loppujen lopuksi hiiltä säästyy[31].

Luotettavuus: Monimuotoinen hajautettu tuotanto on luotettavampaa[33]. Hajautetut generaattorit eivät rikkoudu kaikki kerralla, ja ne voivat ohittaa sähköverkoston, jossa lähes kaikki sähkökatkokset saavat alkunsa[36]. Tuuliturbiiniyksiköt tuottavat sähköä ~98–99 % ajasta; pitkä tauko tuotannossa kestää vain pari päivää; eivätkä ne ole samanaikaisesti poissa päältä. Tuulen ja auringonvalon saatavuutta ei nykyään pidetä merkittävänä ongelmana.[32] Tuulivoiman saatavuuden puolesta puhuu kokemukseen perustuva ja tutkittu tieto[31].

Biomassaan, vuorovesiin, aaltoihin ja maalämpöön perustuva energiatuotanto toimii yölläkin[35]. Aurinkovoiman ja tuulenkaan saatavuus ei ole ongelma, jos siihen varaudutaan muutamalla eri keinolla:[31]

  1. Hajautetaan uusiutuvan energian lähteet teknologian perusteella, jotta yhden menetelmän tappio säätilan suhteen on toisen voitto.[31]
  2. Hajautetaan lähteet sijaintipaikan suhteen, jotteivät samat sääolot vaikuta kaikkiin samalla kerralla.[31]
  3. Ennustetaan tulevat sääolot normaaliin tapaan[31]
  4. Yhdistetään voimavarat niin, että toisten energianlähteiden sovitaan toimivan toisten takeena[31]

Lisäksi suurinta kysyntää voidaan automaattisesti ja huomaamattomasti rajoittaa hetkeksi, kun tarjontaa ei ole saatavilla. Sähköä voidaan myös varastoida paineilman muodossa.[31]

Markkinamenestys: Vaikka hajautettuja energiamuotoja tuetaan vähemmän ja niitä väitetään epäkäytännöllisiksi, epätaloudellisiksi ja vähäpätöisiksi, ne tuottavat maailmanlaajuisesti enemmän energiaa kuin ydinvoima; kasvavat kymmeniä kertoja nopeammin; ja niillä on kymmeniä kertoja suurempi markkinaosuus kuin ydinvoimalla[36].

Vuonna 2005 maailmassa lisättiin mikrovoiman kapasiteettiä 41 gigawattia; samaan aikaan ydinvoimaa lisättiin 3,7 gigawattia[31]. Vuonna 2006 mikrovoima kasvoi 43-58 GW ja ylitti ydinvoiman tuotannon; samana vuonna ydinvoiman kapasiteetti kasvoi 1,44 GW, siis vähemmän kuin aurinkosähkön tai tuulivoiman.[17] Tuulivoima on kasvanut 20–30 % vuosittain[5].

Vuonna 2006 hajautetut uusioenergiamuodot saivat 56 miljardia dollaria yksityistä pääomaa, kun ydinvoima sai nolla[40]. Vuonna 2007 hajautetut uusioenegiamuodot saivat maailmanlaajuisesti 71 miljardia dollaria yksityistä pääomaa; ydinvoima ei saanut mitään[39].

Vuonna 2008 maailmassa investoitiin noin 98,8 mrd. € uusiutuviin energianlähteisiin, ohittaen ne 77,6 mrd. €, jotka maailmassa sijoitettiin fossiilisiin energianlähteisiin. Se on ensimmäinen kerta miltei sataan vuoteen.[41]

Käytännössä maailman mikrovoiman rahoittaa yksityinen pääoma, mutta uusiin ydinvoimalahankkeisiin sitä ei ole sijoitettu penniäkään. Puhtaan energian yritykset hädin tuskin pysyvät omassa kasvussaan mukana, samalla kun ydinvoiman on vaikea saada yhtäkään tilausta.[31] Mikrovoiman kärkimaa on Tanska, jossa sitä tuotettiin 53 % vuonna 2005[31]. Kiinan hajautetun uusioenergian kapasiteetti oli vuonna 2006 seitsenkertainen ydinenergian kapasiteettiin verrattuna ja kasvoi seitsemän kertaa nopeammin[36].

Potentiaali: Useimmissa paikoissa on hädin tuskin raapaistu kannattavan tehokkuuden pintaa. Vaikka yleensä oletetaan, että tuotto vähenee suhteessa panoksiin ja että tehokkuus on pian käytetty loppuun, todellisuudessa mahdolliset säästöt vain kasvavat ja halpenevat, koska teknologia paranee nopeammin kuin sitä käytetään. Kaikkein helpoimmat keinot ovat yhä käyttämättä, samalla kun uusia mahdollisuuksia tulee ulottuville.[31]

Vuoden 2050 energiatavoitteet tullaan saavuttamaan 75-prosenttisesti tehokkuudella ja 25-prosenttisesti tarjonnalla[35].

Yhdysvalloissa yhteistuotannolla voitaisiin tuottaa saman verran energiaa kuin ydinvoimalla tuotetaan nykyisin.[35] Yhdysvalloissa olisi mahdollista tuottaa taloudellisesti noin 13–15-kertaisesti ydinvoiman nykyinen tuotanto energiatehokkuuden, yhteistuotannon ja hiilivoiman avulla ilman maankäytön rajoituksia ja luotettavuusongelmia, luoden samalla miljoonia uusia työpaikkoja[36]. Hiilikauppa tulee vahingoittamaan keskitettyjä energian tuottajia, kuten ydinvoimaloita, ja antamaan etua aurinkovoimalle, yhteistuotannolle ja tuulivoimalle.[35]

Kannustimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sähköyhtiöiden kohdalla tärkeintä olisi "irrottaa yhtiöiden voitot myyntimääristä". Kuviossa yhtiöt saavat pitää pienen määrän asiakkaille tuottamistaan säästöistä. Yhtiöt siis saavat rahaa sähkölaskun pienentämisestä, eivät uuden sähkön myymisestä.[17] Tämän puuttuminen on Lovinsin mukaan suurin este sähkön järkevälle käytölle[31].

Yhdysvaltain kongressi on tuhonnut oman maansa tuulivoimalateollisuuden ainakin kolme kertaa muuttelemalla verotusta vuodesta toiseen. Nykyään maahan tarvittavat turbiinit tuodaankin ulkomailta.[40].

Yhdysvalloissa on voimassa vanhanaikaiset säännöt, jotka suosivat suuria pienten kustannuksella: tuotantoa tehokkuuden kustannuksella ja olemassa olevia tulokkaiden kustannuksella, mikä selittää sen, miksi USA on kehityksestä jäljessä. Uusiutuvien energiamuotojen käyttöä haittaavat myös tahalliset markkinaesteet. Energiapolitiikkaan olisi vaikutettava osavaltioiden tasolla, koska liittovaltion energiapolitiikka on korruptoitunut[40]. Omalla tasollaan Massachusettsin Cambridge, Texasin Austin, Coloradon Boulder, Pohjois-Carolinan Charlotte ja Vermontin osavaltio ovat kehittymässä energia-alan keskuksiksi[41].

Perinteisistä ympäristösäädöksistä on tulossa vanhanaikaisia. Ne koskevat vain niitä yrityksiä, jotka menevät joka tapauksessa nurin oman tehottomuutensa vuoksi. Markkinat toimivat luovemmin ja nopeammin kuin politiikka. Tarvitaan säädöksiä jotka tukevat yrityslogiikkaa.[17]

Reilu kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovins sanoo olevansa vapaiden markkinoiden ja markkinakilpailun kannattaja[31]. Lovins tahtoo, että kaikkien energiamuotojen annetaan kilpailla reilusti ja oikeilla hinnoilla[36] riippumatta siitä, onko niiden tyyppi säästö vai tuotanto; siitä mitä teknologiaa ne käyttävät; siitä miten suuria ne ovat; siitä missä ne ovat, ja riippumatta siitä, kuka ne omistaa[31]. Siis päinvastoin kuin liittovaltion nykyinen energiapolitiikka sanelee[36]. Ydinvoiman subventiot Yhdysvalloissa voivat olla jopa 13 miljardia dollaria voimalaa kohden, suunnilleen laitoksen koko hinnan[36]. Jos politiikkaa tehtäisiin Lovinsin tapaan, sen seurauksena uusia ydinvoimaloita ei tilattaisi ja vanhoista luovuttaisiin, koska olisi halvempaa olla käyttämättä niitä.[31] Jos tavoitteena ei olisi energian vaan energiapalvelujen (kuten kylmien virvokkeiden ja kuumien suihkujen) turvaaminen, politiikasta voisi tulla teknologianeutraalia voimalaitoksia tukevan sijaan ja kuluttajien tarpeet voitaisiin täyttää halvemmalla kysyntää säätelemällä[9].

Hajautettu tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hajautettu energiantuotanto voisi parantaa turvallisuutta. Keskitetyt voimalaitokset ovat haavoittuvia terroristi-iskuille.[5]

On siirryttävä vetytalouteen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vety voisi tuottaa lämpöä ja sähköä koteihin ja toimistoihin sekä liikuttaa uudenlaisia autoja[5].

Lovins uskoo, että tulevaisuudessa ensisijainen polttoaine tullaan vaihtamaan öljystä vetyyn. Kysymys ei ole siitä tuleeko vetytalous, vaan siitä milloin se tulee.[5] Neljä öljy-yhtiöiden puheenjohtajista ja useat suuret autonvalmistajat ovat sanoneet, että olemme öljytalouden loppuvaiheessa ja vetyaikakauden alussa.[5]

Kokonaiset kansakunnat, jotka hyppäävät suoraan vetykäyttöisiin ajoneuvoihin, tulevat syrjäyttämään öljyn. Kiina voisi johtaa muutosta.[5]

Fossiilisilla polttoaineilla toimivan talouden muuntaminen vetytaloudeksi on kannattavaa kaikille, myös öljy-yhtiöille[5]. Vanhat sijoitukset öljyyn eivät ole ylitsepääsemättömän vahingollisia, sillä öljyriippuvaiset taloudet, kuten Meksiko ja Venäjä, tulevat ansaitsemaan enemmän öljystä saatavasta vedystä kuin öljystä itsestään.[5]

Lovins pitää reformointia vedyn tuottamisessa vain välivaiheena. Vetyä voi tuottaa myös elektrolyysillä, joka kuitenkin maksaa enemmän – paitsi jos saatavilla on hyvin halpaa sähköä tai vety saadaan sivutuotteena. Luultavasti tuulivoima pystyisi tuottamaan tarpeeksi halpaa sähköä. Parempia tapoja kehitetään.[5]

Lovinsin visiossa valtavat keskitetyt voimalaitokset antavat sijaa hajautetulle järjestelmälle, joka koostuu vetykennoista, jotka tuottavat sähköä sen käyttöpaikassa[5].

Ei ole alkujaankaan tarvetta rakentaa valtavaa vedyn jakeluverkostoa[5]. Vetykennoja kannattaa levittää rakennuksissa ja ajoneuvoissa yhtenä kokonaisuutena, niin että kumpikin edistää toistaan[5].

Rakennukset käyttävät paljon sähköä. Niissä käytetään tietokoneita, joiden toimintavarmuus taataan kalliilla, meluisilla ja saastuttavilla varavoimaloilla. Niiden sijaan tällainen rakennus voi ottaa voiman lähteeksi maakaasulla toimivan reformaattorin ja vetykennon.[5]

Rakennuksen reformaattori voi tuottaa enemmän vetyä kuin rakennuksessa tarvitaan, ja ylijäämä voidaan myydä työntekijöiden autoihin. Vetykennoja käyttävien rakennusten läheisyydessä työskenteleville ihmisille voisi vuokrata vetyautoja.[5]

Kun autot ovat enimmän aikaa pysäköityinä, ne voivat pyörittää omia vetykennojaan ja tuottaa sähköä, jonka ne voivat myydä sähköverkkoon tai kyseiseen rakennukseen. Jokainen auto voi tuottaa 25–40 kilowattia sähköä – tarpeeksi useille tavallisille taloille. Pysäköintihalli maksaisi auton pysäköinnistä auton omistajalle.[5]

Jos kaikki Yhdysvaltojen autot toimisivat vetykennoilla, ne voisivat tuottaa 6–12 kertaa niin paljon sähköä kuin Amerikan koko sähköverkostosta saadaan nykyään. Murto-osa siitä riittäisi korvaamaan kaikki hiili- ja ydinvoimalaitokset.[5]

Jo nyt vetykennoilla toimii sata rakennusta: esimerkiksi Central Parkin poliisiasemalle vetykenno oli halvempi tapa, ja Omahan First National Bankin luottokorttiliikenteen sähkö tuotetaan ja taataan huippuluotettavasti niiden avulla.[5]

Joidenkin mielestä vedyn valmistaminen reformaation kautta hiilivedyistä voi olla yhtä vahingollista kuin fossiilisten polttoaineiden käyttäminen, mutta Lovins väittää vastaan: vetykenno on monin verroin polttomoottoria tehokkaampi, ja tarkasteltaessa koko prosessia huomataan, että loppujen lopuksi vetykennoautolla voi matkustaa 40–67 % vähemmillä päästöillä[5].

Vetykenno kuljettaa autoa 2–3 kertaa niin tehokkaasti kuin bensamoottori, joten on väärin verrata vetyä muihin polttoaineisiin energiayksikön hinnalla. Sen sijaan kannattaa katsoa tuotetun palvelun hintaa: montako kilometriä sillä pääsee? Lovinsin mukaan bensiinillä käyvän auton polttoaine maksaa 3,10 senttiä/km ja reformoidulla vedyllä kulkevien autojen 1,55–2,17 senttiä/km.[5]

Vetykennoteknologia helpottaisi myös asevoimien työtä. Esimerkiksi 70 tonnia painava M1 Abrams -panssarivaunu, joka kuluttaa 420 l/100km, ei pääse liikkumaan nopeasti, koska polttoaineentoimitukset eivät pysy sen perässä. Armeijan kiinnostus ultrakeveisiin ajoneuvoihin saattaa nopeuttaa vetyyn siirtymistä.[5]

Uusiutuvan energian markkinatilanne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovins väittää, että energiatehokkuus heikensi Reaganin aikaisen tuotantokeskeisen politiikan perusteita. Energiatehokkuus eteni nopeasti ja sai siivunsa ensin. Kun tuotannon puolella lopulta saatiin aikaan lisäyksiä, oli jo myöhäistä. Ylituotanto romahdutti energian hinnat ja samalla uusioenergian tuotannon.[9]

Lovinsin mukaan nykytilanteessa on yhtymäkohtia entiseen. Energian kallis hinta on johtanut tehokkuuden kohenemiseen: vuosina 1995-2005 Yhdysvaltojen uusista energiapelveluista yli 3/4 tuli tuotannon sijaan käytön tehokkuudesta. Samaan aikaan liittovaltio tukee uuden energian tuotantoa voimakkaasti. Lisäksi öljyn korkea hinta tulee Lovinsin mukaan laskemaan kysynnän vähentyessä.[9]

Lovinsin mukaan uusioenergialle ei kuitenkaan käy nyt yhtä köpelösti, koska huomioon on otettava myös ilmastonmuutos ja energian saatavuus; koska teknisten innovaatioiden nopeus, voima ja monimuotoisuus on kasvanut; ja koska uusia innovaatioita rahoittaa valtion sijaan yksityinen pääoma.[9]

Pysyvät kannat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1984: USA saa enemmän energiaa säästöistä kuin tuotannon lisäyksistä, vaikka investoinnit ja tukiaiset menivät lisäyksille[1]. "Pehmeät" energiamuodot menestyvät paremmin markkinoilla ja tuottavat enemmän kuin muut muodot, esimerkiksi ydinvoima. Uusiutuvat muodot kasvavat nopeimmin.[1].

Lovinsiin kohdistettu kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On väitetty, ettei Lovins ota huomioon sitä, miten yritykset, valtio ja yhteiskunta vastustavat muutoksia.[2] Lovins vähättelee fossilisista energianlähteistä vieroittumisen vaikeuksia, kun tiedetään nykyisten energia-alan vallanpitäjien voimavarat, niiden tuntema houkutus vastustaa muutosta sekä vaikutusvalta politiikassa[9]. Artikkelin "Twenty Hydrogen Myths" sanottiin jättäneen huomioimatta vetytalouden vaikutuksen vedyn lähteenä toimivan maakaasun hintaan[2].

Jos öljyn hinta on tulossa alas, kuten Lovins väittää, silloin energiatehokkuuden viehätys vähenee[9]. Vapaa markkinatalous yksinään ei ehkä riitä ratkaisemaan ongelmaa[4]. Talouden tehokkuus on parantunut, mutta saavutetut energiansäästöt on käytetty uusiin tarpeisiin, joten kokonaisenergiankäyttö ja hiilidioksidipäästöt ovat kasvaneet[4].

Lovins käyttää esityksissään puolueellisia ja käsittämättömiä taulukoita ja tilastoja yleisönsä alistamiseksi[9].

Saako ydinvoima tukiaisia?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

WNA:n viestintäjohtaja Ian Hore-Lacyn mukaan ydinvoima ei saa tukiaisia[42].

Lovinsin mukaan ydinvoiman tukiaiset on osoitettu[43][32].

Voiko pieni tuottaa paljon, ja voiko siihen luottaa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hore-Lacyn mukaan suuri sähkömäärä saadaan parhaiten suurista voimaloista, jotka ovat etäisyydestä riippumatta tuuli- ja aurinkovoimaa luotettavampia[42].

Lovinsin mukaan suureen työhön ei tarvita suuria laitoksia, vaan sen voi hoitaa useilla pienillä laitoksilla. Hän pyrkii osoittamaan kirjassaan Small is Profitable, että pienet ja läheiset voimalat ovat luotettavimpia. Sähkökatkokset johtuvat sähköverkosta. Ydinvoima itsessäänkään ei ole luotettavaa, sillä sen keskimääräinen suuri poissaolo kestää 36 päivää ja tapahtuu aina 17 kuukauden välein[37]; ja esimerkiksi Tepco-yhtiön voimalan sammutus vuosina. 2003–2004 sulki kaikki 17 yksikköä kuukausien ajaksi. Tuulivoima on tätä luotettavampaa, sillä siinä pitkä tauko tarkoittaa paria päivää; tuuliturbiiniyksiköt tuottavat sähköä ~98–99 % ajastaan; eivätkä ne ole kaikki yhtä aikaa poissa päältä. Tuulen ja auringonvalon saatavuutta ei nykyään pidetä merkittävänä ongelmana.[32]

Entä Vattenfall?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hore-Lacy väittää, että Lovins ohittaa Vattenfallin myönteisen näkemyksen ydinvoimasta[42].

Lovinsin mukaan Vattenfallin kirjoitus ei liity asiaan, joka on pohjimmiltaan se, aiheuttaako ydinvoimaan sijoittaminen enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin muihin vaihtoehtoihin sijoittaminen[32].

Tukeeko aineisto energiatehokkuutta?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hore-Lacyn mukaan on naurettavaa väittää pienen aineiston perusteella, että energiatehokkuus on seitsemän kertaa kustannustehokkaampaa[42].

Lovinsin mukaan uusi aineisto tukee hänen kantaansa[32].

Onko ydinvoima kuusi kertaa hiilivoimaa haitallisempaa?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hore-Lacyn mukaan ydinvoima tuottaa 2 % hiilivoimalan hiilidioksidista eikä siis ole kuusi kertaa niin haitallista kuin hiilivoima[42].

Lovinsin mukaan ydinvoima-alan ongelmana onkin osoittaa, että ydinvoima voi syrjäyttää hiilivoimaa halvemmalla ja nopeammin kuin muut vaihtoehdot[32].

Suuret voimalat ovat tehokkaampia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uudet voimalat ovat usein suuria. Suuret voimalat tuottavat tehokkaammin ja saavat mittakaavaetuja. On outoa että tehokkuusekspertti vastustaa tehokkutta suurissa laitoksissa.[44]

Mittakaavatehokkuus sisältää muutakin. Suuri ei aina ole tehokkaampi. Tehokas voimala voi olla ylimitoitettu ja haaskata energiaa. Ydinvoimalan 39% sijaan jopa 93 % hyötysuhde on mahdollinen mikrovoimalla. Mittakaavaetujen tavoittelijat kohtaavat vastakkaisen ilmiön eri muodoissa, mm. kasvaneena varavoiman tarpeena ja rahoitusriskinä. Tästä kertoo Small is Profitable.[38]

Ovatko pienet laitokset käytännöllisiä?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ei ole käytännöllistä rakentaa useita pieniä vaan yksi iso laitos samaan tarkoitukseen. Suurikin laitos on pieni kaikkeen energiantarpeeseen nähden.[44]

Tilastoista voidaan havaita, että mikrovoima kasvaa parhaillaan monikymmenkertaisesti nopeammin kuin suuret laitokset. Se mikä on olemassa, on mahdollista. RMI:n ratkaisu ei ole aina pieni, vaan sopivan kokoinen. 75 prosenttia kotitalouksista kuluttaa alle 1,5 kW ja 75 prosenttia kaupan alan rakennuksista alle 12 kW. Gigawattiluokan voimalat eivät sovi yhteen niin pienen tarpeen kanssa vaan haaskaavat rahaa ja energiaa.[38]

Jevonsin paradoksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisesti uskotaan, että energian käytön tehostuessa energiaa käytetään vähemmän. Kuitenkin Jevonsin paradoksi toteaa, että käytön tehokkuus päinvastoin lisää energiankulutusta. Energiatehokkuutta hyödynnetään jo yleisesti, mutta säästynyt energia käytetään muihin, ennenkokemattomiin tarkoituksiin.[45]

RMI:n mukaan Jevonsin paradoksin vaikutus on vähäinen. Ihmisten käyttäytyminen ei muutu radikaalisti. Energian tarve ei kasva loputtomiin. Tehokkailla autoilla ei ajeta entistä enemmän. Tehokkaampien jääkaappien koko ei kasva. Tehokkuus paranee tarvetta nopeammin. Esimerkiksi Vermont on vähentänyt energian käyttöä kotitaloutta kohden.[46] Vermont säästää sähköä nopeammin kuin seudun talous ja asukasluku kasvaa[31]. Myöskään Kaliforniassa sähkön käyttö päätä kohden ei ole kasvanut vaan on pysynyt samana 30 vuotta, vaikka samaan aikaan tulot kasvoivat.[46]
Kuitenkaan mikrotason esimerkit eivät kumoa Jevonsin paradoksia makrotasolla. Kalifornian tilastoja parantaa se, että kalliin hinnan vuoksi energian käyttäjät ovat siirtyneet muualle, mutta asukkaat käyttävät edelleen niiden tuottamia palveluita.[45]

Vaihtoehdot ovat väitettyä kalliimpia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Bradishin mukaan Lovinsin väite siitä, että ydinvoiman kilpailijat olisivat halvempia ja tuottoisampia, ei saa tukea lähteistä. Energiatehokkuus on väitettyä kalliimpaa. Myös muun kuin ydinenergialla tuotetun voiman hinta on nousussa. Energiayhtiöiden vertailuissa ydinvoima on edullisempaa tuulivoimaan ja maakaasuun verrattuna.[47]

Ydinvoimalat ovat väitettyä luotettavampia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RMI väittää erikoistapausten perusteella, että ydinvoimalat ovat epäluotettavia, mutta kokonaisuutena ottaen ydinvoimaloiden tuotantokapasiteetti ajanjaksolla on parantunut iän myötä ja on 90% – korkein kaikista. Lisäksi voimaloiden määrän kasvaessa todennäköisyys sille että ne kaikki toimivat, ei nouse vaan laskee. [48]

Kelvottomat tieteen tekemisen menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Bradishin mukaan Lovins jättää huomiotta paremmanlaatuisia todisteita silloin kun ne ovat vastoin hänen kantaansa. Oman kantansa ansioita hän liioittelee. Käytetyt lähteet ovat hämäriä, anekdootinkaltaisia tai olemattomia. Todistusaineisto on valittu tukemaan tiettyä näkemystä.[47] RMI esittää asiansa harhaanjohtavasti.[49]

David Bradish[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

David Bradishin mukaan Lovins ja RMI liioittelevat tarjoamiensa vaihtoehtojen tuotantomääriä. Niille esitetty tuleva trendi ei perustu faktoihin vaan pelkkään mieltymykseen. Hajautetun energian tuotanto on todellisuudessa hidastunut. Lisäksi hajautetun energian tuotannossa käytetään haitallista hiiltä.[49]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovinsilla on yhdeksän kunniatohtoruutta. Lisäksi hän on saanut seuraavat palkinnot: Nissan-palkinto, Shingo-palkinto, Mitchell-palkinto, "Hero for the Planet", ja World Technology Awards.[18]

  • 1983 Right Livelihood Award yhdessä Hunter Lovinsin kanssa "pioneerityöstä pehmeissä energiaratkaisuissa maailmanlaajuisen turvallisuuden hyväksi".[50]
  • 1989 Onassis International Prize[51] ihmiselle, jonka palveluksia kulttuurin, yhteiskunnallisten aikaansaannosten ja ympäristön asialla pidetään arvokkaana.[52]
  • 1993 MacArthur Fellows Program[53] – 500 000:n dollarin rajoittamaton stipendi yhdysvaltalaiselle henkilölle, joka on osoittanut poikkeuksellista luovuutta ja antaa toiveita jatkuvasta edistyksestä palkinnon avulla.[54]
  • 1997 Heinz-palkinto (ympäristö). "Tavattomista saavutuksista maailman herättämisessä energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiavarojen valtavalle potentiaalille."[7]
  • 1999 Lindbergh-palkinto yhdessä L. Hunter Lovinsin kanssa "huomattavista saavutuksista energia- ja ympäristöalan käytännöissä ja linjauksissa viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana".[55]
  • 2001 Happold-luennoitsija ja mitalin saaja[56]
  • 2005 RSA Benjamin Franklin -mitali[57] – ihmiselle, joka on tehnyt syvällisiä ponnisteluita edistääkseen angloamerikkalaista ymmärrystä alueilla, jotka läheisesti liittyvät RSA:n asialistaan, tai tunnistukseksi niille jotka ovat merkittävästi avustaneet maailmanlaajuisia suhteita Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteistyön kautta.[58]
  • 2005–2006 Dr. Jean Mayer Global Citizenship Award[59]
  • 2007 Blue Planet Prize, noin 310 000 euron rahasumman sisältävä palkinto "Hänen panoksistaan maailmanlaajuisen energiastrategian johtamisessa maailman ympäristön suojelemiseksi tehokkaalla energian käytöllä "pehmeän energiankäyttötavan" käsitteen edistämisensä ja Hypercarin keksimisen kautta."[20]
  • 2007 Volvon ympäristöpalkinto "huomattavista saavutuksista energiatehokkuuden alalla".[60]
  • 2007 Popular Mechanics Breakthrough Awards: Leadership Award[61]
  • 2007 Honorary AIA, The American Institute of Architects. "Amory Lovinsilla on ainutlaatuinen asema edelläkävijänä energiansäästön ja kestävän kehityksen alalla."[62]
  • 2008 Doctor of Laws, honoris causa. Colby College, Maine.[63]
  • 2008 Yhdysvaltain parhaat johtajat. Harvardin yliopiston hallintotieteen koulun komitean nimitys 24:lle amerikkalaiselle, jotka asettavat suunnan, saavuttavat tuloksia ja "viljelevät kasvun kulttuuria"[64].
  • 2009 10th National Design Awards: Design Mind Award. Tunnustus näkijälle, joka on vaikuttanut paradigmanmuutokseen muotoilun ajattelussa tai harjoittamisessa kirjoitusten tai tutkimustyön kautta[65].
  • 2009 Time 100. Aikakauslehti Timen mukaan yksi maailman sadasta vaikutusvaltaisimmista ihmisistä.[66]

Iskulauseet, onelinerit, soundbitet ja omat käsitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Negawatit: energia, joka on säästetty käyttämällä sitä tehokkaammin tai sopivammin.[36]
  • Pehmeät teknologiat eli tarkoituksenmukaiset uusiutuvat energianlähteet[1]
  • Oman hännän syöminen – Lovinsin mukaan Irakin sota pakotti Yhdysvaltojen asevoimat miettimään, miten se voisi lyhentää energiahuoltolinjojaan toimimalla entistä energiatehokkaammin.[67]
  • "Ydinvoimalan kaikkien rakennuskustannusten hyvittämisellä on sama vaikutus kuin ruumiin defibrillaatiolla – se hyppää mutta ei tokene. Tämä teknologia on kuollut parantumattomaan markkinavoimakohtaukseen. Sori vaan — se luotiin hyvin aikein, paljon lahjakkaita ihmisiä omisti työuransa sille, mutta kuten Betamax, se hävisi kilpaillulla markkina-alueella. Toiset, paremmat ja halvemmat jutut ehtivät asiakkaan luo ensin."[31]
  • "Ei ole helppoa tehdä hyvää vetykennoa. Mutta se on helpompaa kuin hyvän akun tekeminen. Sen jälkeen kyse on vain massatuotannosta."[5]
  • "Kuolisitko mieluiten ilmastonmuutokseen, öljysotiin vai ydintuhoon? Oikea vastaus on ei mikään ylläolevista. Sillä kaikki kolme näistä ongelmista – ilmastonmuutos, öljyriippuvuus ja ydinaseiden leviäminen – katoavat jos vain käytämme energiaa tavalla joka säästää rahaa."[40]
  • Yhdysvaltain atomienergiakomission Lewis Strauss ennusti aikoinaan, että sähkö tulisi olemaan "liian halpaa mitattavaksi"[68]. Amory Lovins tapaa sanoa, että ydinenergialla tuotettuna sähkö onkin "liian kallista piitattavaksi".[69]
  • "Keskustelu siitä, tulisiko rakentaa hiili-, ydin- vai aurinkovoimalaitos, on kuin keskusteltaisiin siitä [...] mitkä Chippendale-huonekalut haluat ostaa hellassa poltettaviksi. [...] Silloin kysytään, mistä saataisiin enemmän erikoisen kallisarvoista energian lajia, jota meillä on jo kaksin verroin enemmän kuin kykenemme hyödyntämään."[1]
  • "Tämä ei ole ilmainen lounas. Tämä on lounas, jonka syömisestä sinulle maksetaan."[70]
  • "Vallankumous on jo tapahtunut. Pahoitteluni, jos missasit sen."[21]
  • "Atomeja rauhan puolesta on tyhmä idea. Auringonsäteitä rauhan puolesta on parempi ja se kiilaa ydinaseiden levittäjien edelle."[35]
  • "Matalalla roikkuvat hedelmät muusaantuvat edelleen nilkoissamme, mutta puu kantaa lisää hedelmiä ja pudottaa niitä päähämme."[31]
  • Lovins käyttää ilmaisua Global Weirding kuvaamaan ilmastonmuutoksen aiheuttamaa luonnonrytmien häiriintymistä[71], mutta ilmaisu on alun perin Hunter Lovinsin[72].
  • "Mission Unnecessary."[5] – Lovinsin uudelleentulkinta George W. Bushin iskulauseesta "Mission Accomplished."
  • "Washington on viimeinen, joka sen saa tietää."[1]
  • "I don’t do problems, I do solutions."[4]
  • "Ihmisen luovuuden vapauttaminen on peruuttamaton prosessi."[17]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Luettelo Lovinsin kirjoista

Lovinsin tekstejä on julkaistu yli 28 kirjassa, esimerkiksi:

  • 2004 Winning the Oil Endgame: Innovation for Profits, Jobs, and Security Amory B. Lovins et al. Rocky Mountain Institute, 2004. ¶ Riippumaton ja vertaisarvioitu. Saatavana ilmaiseksi os. oilendgame.com. ¶ Osittain USA:n puolustusministeriön ja laivaston tutkimuslaitoksen rahoittama tutkimus. Kirjassa Lovins ja kollegat ehdottavat, miten Yhdysvaltojen öljyn tuonti voitaisiin vähentää vuoden 2025 ennustetusta 20 miljoonasta päivittäisestä barrelista alle viiteen. Se voisi tapahtua käyttämällä öljyä tehokkaammin ja korvaamalla se biopolttoaineilla ja maakaasulla. Toteutuksessa käytettäisiin jo olemassa olevaa teknologiaa ja se tuottaisi rahallista säästöä verrattuna normaaliin. Suuri osa muutoksesta seuraa tavallisesta taloudellisesta kilpailusta, mutta muutosta voidaan kiihdyttää lainsäädännöllä.[73]
  • 2001 Amory B. Lovins & L. Hunter Lovins: Brittle Power. 2001 (julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1982).
  • 1997 Factor Four: Doubling Wealth—Halving Resource Use.
  • 1986 Energy Unbound: A Fable for America's Future. L. Hunter Lovins, Amory B. Lovins & Seth Zuckerman. San Francisco: Sierra Club Books, 1986. Foreign Affairs -lehden arvion mukaan kirjan energiaa käsittelevä aineisto on hyvää, mutta se on muodoltaan faabeli, eikä siinä ole juuri muuta kehumista.[74]
  • 1982 Amory B. Lovins & L. Hunter Lovins: Brittle Power: Energy Strategy for National Security. Brick House, 1982 (julkaistu uudelleen 2001). 500 sivua. .PDF-tiedostona (Arkistoitu – Internet Archive), Atlantic Monthlyn julkaisema lyhennelmä (Arkistoitu – Internet Archive). Alkujaan Pentagonin tutkimus, joka kertoo energiantuotannon ja sen jakeluverkoston haavoittuvuudesta. Kirjan Small Is Profitable alkupiste[75]. Selittää, että kansallisesta energiajärjestelmästä on tullut haavoittuva energianlähteiden ulkomaiselle hallinnalle, luonnolle, onnettomuuksille, tihutöille ja omalle edulle; ja esittää, että vastustuskykyä voitaisiin kohentaa kiistanalaisin keinoin: pienentämällä mittakaavaa, hajauttamalla, käyttämällä vaihtoehtoisia energianlähteitä.[76]
  • 1979 The Energy Controversy: Soft Path Questions and Answers. Amory B. Lovins ja muita kirjoittajia. Friends of the Earth, 1979. Lovinsin artikkeli Foreign Affairs -lehdessä vuonna 1976 herätti paljon kriittistä keskustelua. Vastalauseet ja vastineet on koottu ja järjestetty tähän kirjaan selkeämmässä muodossa.[77]
  • 1977 Amory B. Lovins: Soft Energy Paths: Toward a Durable Peace Ballinger, 1977. Esittää, että on mahdollista pärjätä vähäisemmällä energian tuotannolla kuin yleensä oletetaan ja suhtautuu optimistisesti uusiutuviin energialähteisiin.[78]
  • Small Is Profitable: The Hidden Economic Benefits of Making Electrical Resources the Right Size. Verkkosivusto (Arkistoitu – Internet Archive). Listaa 207 hajautetun tuotannon etua[38].The Economist -lehden valinta yhdeksi vuoden 2002 parhaista liike-elämää ja taloustiedettä käsittelevistä kirjoista.
  • Least-Cost Energy: Solving the CO2 Problem. 184 sivua, kovakantinen. Esitys "pehmeän polun" ratkaisusta maapallon lämpenemiseen[1]
  • Energy/War: Breaking the Nuclear Link[1]
  • The First Nuclear World War ts. The First World Nuclear War ts. The Third World Nuclear War. Lovins & Patrick O'Heffernan[1]

Artikkelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2005 "Security Meltdown" vastustaa pyrkimystä rakentaa uusia ydinvoimaloita liittovaltion tukiaisilla ja väittää, ettei ydinvoima ole käytännöllinen tai toteuttamiskelpoinen tapa ratkaista ilmasto-ongelmaa
  • 2005 "Mighty Mice". Nuclear Engineering International, December 2005. Tiivistelmä analyysistä, joka kertoo, että jos käytetään 10 senttiä kilowattitunnin tuottamiseen ydinvoimalla, se syrjäyttää 1 kilowattitunnin hiilivoimaa, mutta jos käytetäänkin sama 10 senttiä mikrovoimaan tai käytön tehostamiseen, samalla rahalla saadaan 2–10 kertaa niin paljon hiilivoiman syrjäyttämistä.[31]
  • "Twenty Hydrogen Myths"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Leading the Soft Energy Revolution. The Plowboy Interview. Mother Earth News. July/August 1984
  2. ↑ a b c d e f g h i j k Feder, Barnaby: Iconoclast Gets Consultant Fees To Tell Big Oil It's Fading Fast. New York Times 28.2.2004
  3. ↑ How U.S. candidates differ on energy policy International Herald Tribune, Energy: A special report 28.10.2008
  4. ↑ a b c d e f Mr. Green. New Yorker 22.1.2007
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa ab ac ad ae af ag ah ai aj ak al am an ao ap aq ar as at au av aw Lambert, Craig: The Hydrogen-Powered Future. Harvard Magazine 2004
  6. ↑ Environment-prize.com
  7. ↑ a b c Heinz Awards
  8. ↑ a b c d e f g h i j k David Kupfer: Amory Lovins – Rocky Mountain Institute researcher – Interview. The Progressive, 1995
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u The frugal cornucopian The Economist Technology Quarterly. 4.9.2008. Englanti ja Wales: The Economist Newspaper Limited. Viitattu 21.9.2008.
  10. ↑ a b c Amory B. Lovins: Energy Strategy: The Road Not Taken? Foreign Affairs, lokakuu 1976
  11. ↑ Lovins, Amory: It’s All About Efficiency. New York Times 30.7.2006
  12. ↑ a b Golbal Warming
  13. ↑ Jolly green heretic. The Economist 6.9.2007
  14. ↑ New York Times
  15. ↑ About us Judy Hill Unlimited. Viitattu 8.8.2009. {en}
  16. ↑ a b Rmi.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  17. ↑ a b c d e f g h i Matt J. Hirschland, Jeremy M. Oppenheim, and Allen P. Webb: Using energy more efficiently: An interview with the Rocky Mountain Institute's Amory Lovins. The McKinsey Quarterly July 2008 (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ a b c Oil Endgame (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ US Info (Arkistoitu – Internet Archive)
  20. ↑ a b c d e Blue Planet (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ a b c d e f Volvo Environment Prize saatemateriaalit, video os. Environment Prize[vanhentunut linkki]
  22. ↑ Theil, Stefan: Davos Special Report: 7 Ways To Save The World. Newsweek 13 marraskuuta 2007.
  23. ↑ Toolseeram Ramjeawon: Factor Four: changing patterns to ensure survival
  24. ↑ Guterl, Fred: When Wells Go Dry. Newsweek Oct 29, 2007[vanhentunut linkki]
  25. ↑ Krauss & Wald: TXU Announces Plans for 2 Coal Plants Designed to Be Cleaner-Burning. New York Times, 10.3.2007
  26. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Amory Lovins: We must win the oil endgame. TED Talks. 2005. Video
  27. ↑ a b c d e A Road Map for Natural-Capitalism, Portfolio.com
  28. ↑ a b c Lovins, Lovins & Hawken: Natural Capitalism, luku II
  29. ↑ a b c The Glenn and Helen Show: Amory Lovins et al., On Science, Engineering, and Society
  30. ↑ a b Amory Lovins: Supersize The Automobile. Newsweek 16.2.2008 (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z aa Hamilton, Tyler: An interview with Amory Lovins. The Star 22.10.2006 (Arkistoitu – Internet Archive)
  32. ↑ a b c d e f g h i Nuclear Engineering International 11.1.2006
  33. ↑ a b c d e f g h i j k l Lovins, Sheikh & Markevich: Forget Nuclear. Rmi.org 3 (Arkistoitu – Internet Archive)
  34. ↑ Amory Lovins: Expanding Nuclear Power Makes Climate Change Worse. Democracy Now! 16.7.2008.
  35. ↑ a b c d e f g Butler, Rhett: Nobel prize winner debates future of nuclear power. mongabay.com 7.6.2007
  36. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Lovins, Amory: Why expanding nuclear power would reduce and retard climate protection and energy security… but can’t survive free-market capitalism. Lausunto Energiariippumattomuus- ja ilmastokomitealle. 12.3.2008
  37. ↑ a b 15 November 2005 data (Arkistoitu – Internet Archive)
  38. ↑ a b c d Amory B. Lovins & Imran Sheikh: Nuclear deterrence, part two. Gristmill 20.6.2008 (Arkistoitu – Internet Archive)
  39. ↑ a b Missing the Market Meltdown http://www.worldchanging.com/archives/008072.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  40. ↑ a b c d e Mechanic, Michael: Power Q&A: Amory Lovins. Mother Jones touko–kesäkuu 2008
  41. ↑ a b John Downey: Expert Says Charlotte Can Lead On Energy Charlotte Business Journal. Friday, August 7, 2009. Charlotte, NC: American City Business Journals. Viitattu 8.8.2009. {en}
  42. ↑ a b c d e Nuclear Engineering International 21.12.2005
  43. ↑ Rmi.org (Arkistoitu – Internet Archive) erillisessä dokumentissa
  44. ↑ a b David Bradish: Amory Lovins and His Nuclear Illusion – Part Two (Big Plants vs. Small Plants). NEI Nuclear Notes, 6.6.2008
  45. ↑ a b Amory Lovins and His Nuclear Illusion – Part Three (Energy Efficiency and “Negawatts”) NEI Nuclear Notes, June 11, 2008.
  46. ↑ a b Jonah Bea-Taylor: Beating the Energy Efficiency Paradox (Arkistoitu – Internet Archive)
  47. ↑ a b David Bradish: Amory Lovins and His Nuclear Illusion – Part Four (New Nuclear Plants Costs). NEI Nuclear Notes, June 19, 2008
  48. ↑ David Bradish: Amory Lovins and His Nuclear Illusion – Part Five (Nuclear Plant Reliability) NEI Nuclear Notes 26.6.2008
  49. ↑ a b Bradish, David: Amory Lovins and His Nuclear Illusion – Part One (The Art of Deception). NEI Nuclear Notes
  50. ↑ Right Livelihood Award
  51. ↑ Onassis Prizes 1980
  52. ↑ Onassis.gr Prizes Index
  53. ↑ MacArthur Fellows Program
  54. ↑ Macfound.org
  55. ↑ Lindbergh Foundation (Arkistoitu – Internet Archive)
  56. ↑ Happold medal (Arkistoitu – Internet Archive)
  57. ↑ rsa.org.uk (Arkistoitu – Internet Archive)
  58. ↑ Rsa.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  59. ↑ Jean Mayer Award (Arkistoitu – Internet Archive)
  60. ↑ Volvo Environment Prize
  61. ↑ Popular Mechanisc (Arkistoitu – Internet Archive)
  62. ↑ Honorary AIA (Arkistoitu – Internet Archive)
  63. ↑ Amory Lovins Colby.edu
  64. ↑ How Anmericas Best Leaders Were Picked Usnews.com
  65. ↑ National Design Awards
  66. ↑ The World's Most Influential People. Time (Arkistoitu – Internet Archive)
  67. ↑ Friedman, Thomas: The Power of Green. New York Times, 15.4.2007
  68. ↑ Too Cheap Cns-snc.ca(Arkistoitu – Internet Archive)
  69. ↑ Huffington Post
  70. ↑ Begley, Sharon: Fighting The Greenhouse. Newsweek 21.3.2008[vanhentunut linkki]
  71. ↑ Chicago Tribune (Archive.org)
  72. ↑ New York Times 2.12.2007
  73. ↑ Richard N. Cooperin Winning the Oil Endgame -arvostelu. Foreign Affairs, March/April 2005
  74. ↑ William Diebold, Jr.:n arvio kirjasta Energy Unbound. Foreign Affairs, Fall 1986
  75. ↑ Energy Strategy for National Security (Arkistoitu – Internet Archive)
  76. ↑ William Diebold, Jr.:n arvio kirjasta Brittle Power. Foreign Affairs, Fall 1982
  77. ↑ William Diebold, Jr.:n esittely Foreign Affairs -lehdessä (Winter 1979/80)
  78. ↑ Energy Global Prospect Foreign Affairs
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Amory_Lovins&oldid=22275308”