Defibrillaatio

Wikipedia

Defibrillaatio on sydämen sähköinen rytminsiirto, jossa kammiovärinä tai kammiotakykardia saadaan muutetuksi hyödylliseksi pumppausrytmiksi. Käytännössä defibrilloinnissa annetaan defibrillaattorin avulla voimakas tasavirtainen sähkösysäys sydämelle, joka otollisissa oloissa saattaa saada takaisin normaalin tai se tapaisen rytmin, jolloin sydän voi alkaa jälleen pumpata verta ja sen mukana happea elimistöön. Toimenpide on osa elvytystoimenpiteitä ja se suoritetaan defibrillaattoriksi kutsutulla laitteella.

Defibrillaatiolla voidaan sähkövirran avulla yrittää palauttaa hätätilanteessa yleisimmin kammiovärinään (VF) joutuneen sydämen toiminta normaaliksi. Laite lähettää voimakkaan lyhytaikaisen joko yksisuuntaisen (monofaasinen laite) tai kaksisuuntaisen (bifaasinen uudenaikainen laite) sähköimpulssin potilaan sydämen seudulle ja pysäyttää sydämen hetkellisesti, jonka jälkeen toivotaan normaalin sinussolmukkeen tahdittaman rytmin käynnistyvän. Muita defibrillaattorilla hoidettavia rytmejä ovat kammiotakykardia (VT), jos se aiheuttaa potilaan verenkierrolle vaarallisen häiriön sekä sellainen eteisvärinä (FA), joka sekin häiritsee huomattavasti potilaan omaa verenkiertoa eikä lääkkeelliseen hoitoon ole em. syystä aikaa.

[muokkaa] Defibrillaattori

Defibrillaattoreita sijaitsee sairaaloissa ja ambulansseissa sekä nykyisin myös suuremmissa tavarataloissa ja laivoissa. Puoliautomaattinen defibrillaattori on Suomessa yleinen paloautoissa, joissakin poliisin yksiköissä ja lentokoneissa. Kauppakeskusten vartijoita sekä hotellien ja uimahallien henkilökuntaa on koulutettu (PPE-D kurssi) defibrillaattorin käyttöön. Pohjois-Amerikassa ja Isossa-Britanniassa puoliautomaattista defibrillaattoria on kokeiltu kotikäyttöön. Sydänsairaan omaiset ovat saaneet PPE-D koulutuksen ja laitteen kotiin. Jyväskylässä on aloitettu samanlainen kokeilu.

Ambulanssin mukana oleva defibrillaattori on varustettu omilla akuilla, jolloin se on riippumaton ulkoisesta tehonlähteestä. Yleensä ambulanssissa ollessaan defibrillaattori on kytkettynä kuitenkin pistokkeeseen, jolloin lataaminen tapahtuu ajon ja asemalla olon aikana.

Sairaaloissa on nykyisin käytössä perinteisiä manuaalisia eli käsikäyttöisiä (käyttäjän on tehtävä tarvittavat asetukset ja ladattava päitsimet erikseen), puoliautomaattisia ja joissain tapauksissa täysautomaattisia defibrillaattoreita.

Tavarataloissa sekä muissa yleisissä tiloissa olevat defibrillaattorit ovat täysautomaattisia malleja, jolloin niitä voi käyttää jopa maallikko, sillä laite neuvoo käyttäjää puheella ja päitsimet on helppo kiinnittää havainnollisten kuvien ohjeistamana potilaan rintakehälle. Täysautomaattinen defibrillaattori ei varsinaisesti erota eri sydämen rytmejä toisistaan, vaan se analysoi, onko potilaalla sellainen rytmi, johon on välttämätöntä/tarpeellista antaa sähköisku. Näin ollen se on tehty turvalliseksi. Mikäli rytmi on defibrilloitava, antaa laite kehotuksen painaa iskunäppäintä ja käskee samalla irrottamaan otteen potilaasta. Kone lataa iskujen välissä tarvittavan energian automaattisesti. Yleensä elvyttäjä varoittaa lähistöllä olevia sanomalla: "Clear" (suom. irti) jotteivät lähistöllä olevat koskisi potilaaseen ja saisi sähköiskua.

Usein televisiossa voidaan nähdä kuinka henkilöä, jonka sydän on pysähtynyt, elvytetään virheellisesti defibrillaattorilla, eli siis valmiiksi pysähtynyttä sydäntä yritetään pysäyttää. Todellisuudessa sydäntä yritetään elvyttää tavallisella paineluelvytyksellä ja tarvittaessa lääkkeillä.]