Asystole

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Asystole (en. Primary Ventricular Standstill tai asystole) on täydellinen sydänpysähdys, jossa sydämessä ei ole ollenkaan mekaanista tai sähköistä toimintaa[1]. Asystole ei yleensä tule itsestään, vaan sitä ennen esiintyy pitkä sykkeetön sähköinen toiminta (PEA) tai kammiovärinä[2].

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhyen asystolen oireet ovat hetkellinen huimaus ja tajuttomuus. Lyhyt asystole aiheutuu yleensä sinuspysähdyksestä, jolloin sydämen normaali tahdistin (sinussolmuke) lakkaa toimimasta hetkellisesti[3]. Pitkäkestoisemman asystolen oireet ovat samat kuin muissakin sydänpysähdyksen tyypeissä: Nopea tajuttomuus, sykkeen puuttuminen ja lopulta elinten ja erityisesti aivojen vaurioituminen hapenpuutteen takia.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asystolessa tärkeä ensihoito on painelu-puhalluselvytys, jotta sydämeen saataisiin aikaan kammiovärinä, joka voitaisiin defibrilloida (kääntää sähköllä) normaaliksi rytmiksi. Painelu-puhalluselvytyksellä saadaan myös aikaan pientä verenkiertoa, jolla potilas saadaan pidettyä hengissä tarpeeksi kauan ambulanssin saapumiseen asti. Toisin kuin yleensä kuvitellaan, asystolea itseään ei voi defibrilloida, koska kaikki sydämen solut ovat jo repolarisoituneet.

Selviytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sinuspysähdykset eivät yleensä aiheuta komplikaatioita ja potilaat joilla niitä esiintyy parantuvat täysin tahdistimien avulla. Tapauksissa, joissa tavataan pitkäkestoista asystolea on sitä usein edeltänyt pitkäkestoinen kammiovärinä[4], jolloin verenkierto on ollut pysähtynyt yli 10 minuuttia, jopa puoli tuntia, jolloin potilaan aivot ovat yleensä pahasti vaurioituneet tai kokonaan kuolleet.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]