Kammiotakykardia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kammiotakykardia on sydämen tiheälyöntinen rytmihäiriö. Kammiotakykardiassa rytmin käynnistävät sähköiset impulssit ovat peräisin sydämen kammioista. Kammiotakykardiassa syke on tyypillisesti 160-240 lyöntiä minuutissa. Yksittäisiä kammioperäisiä lyöntejä kutsutaan kammiolisälyönneiksi; kammiotakykardia sisältää määritelmällisesti vähintään kolme peräkkäistä kammioperäistä lyöntiä. Joissain tapauksissa kammiotakykardiassa sinussolmuke toimii yhtäaikaisesti kammioiden kanssa. Tällöin esiintyy myös P-aaltoja eli eteislyöntejä yhdistyneinä T-aaltoon tai hieman T-aallon jälkeen.

Monomorfinen kammiotakykardia 12-kanavaisessa EKG:ssa.

Jos kammiotakykardiassa syke nousee liian korkeaksi, sydän ei enää pumppaa verta tehokkaasti ja verenkierto saattaa pettää. Kammiotakykardia voi mennä itsestään ohi tai jäädä pysyväksi; jälkimmäisessä tapauksessa se voi johtaa hoitamattomana kammiovärinään ja sydänperäiseen kuolemaan.

Jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kammiotakykardiat jaotellaan niiden muodon mukaan useisiin tyyppeihin.

Monomorfinen takykardia 
Yhdenmuotoisessa eli monomorfisessa kammiotakykardiassa kaikki lyönnit näyttävät EKG:ssa samanlaisilta. QRS-kompleksit ovat samanmuotoisia ja tavallisesti leveitä (>0,14 s) ja rytmi on säännöllinen.
Pulssiton kammiotakykardia 
Pulssittomassa kammiotakykardiassa sydämessä on monomorfisen kammiotakykardian sähköistä toimintaa, mutta se ei tuota sykettä. Pulssiton kammiotakykardia hoidetaan kammiovärinän ohjeilla. Pulssitonta kammiotakykardiaa tavataan harvoin, sillä se johtaa hyvin nopeasti, jopa jo muutamassa sekunnissa, kammiovärinään.
Polymorfinen takykardia 
Monimuotoisessa eli polymorfisessa kammiotakykardiassa lyöntien muoto ja väli vaihtelee epäsäännöllisesti. Polymorfinen takykardia johtaa pitkäkestoisena usein kammiovärinään.
Kääntyvien kärkien takykardia 
Kääntyvien kärkien takykardia (engl. torsades de pointes) on rytmihäiriö, jossa QRS-kompleksien muoto kääntyilee perusviivan ympäri eri vektorisuuntiin.

Kammiotakykardiat voidaan jaotella myös keston mukaan pitkäkestoisiksi (engl. sustained) tai lyhytkestoisiksi (engl. non-sustained) eli alle 30 sekunnin mittaisiksi.[1]

Mekanismit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kammiotakykardiassa yleisin häiriömekanismi on kiertoaktivaatio, jossa sähköinen impulssi muuttuu yksisuuntaisesta kaksisuuntaiseksi ja alkaa kulkea kehässä sydänlihasta pitkin. Monomorfisessa kammiotakykardiassa kaikki lyönnit näyttävät samanlaisilta, koska häiriöimpulssi joko lähtee paikallisesti tietystä kohtaa kammion seinämästä tai kiertää yhdessä kehässä kammion sisällä. Monomorfinen takykardia edellyttää jonkinlaista pysyvää rytmihäiriötä ylläpitävää rakennetta, joista yleisin on aiemman sydäninfarktin sydämen seinämään jättämä arpi.

Polymorfinen kammiotakykardia liittyy tyypillisesti sydänlihaksen äkilliseen iskemiaan kuten sydäninfarktiin. Muita syitä ovat myokardiitti, kardiomyopatia ja toisinaan elektrolyyttihäiriöt. Polymorfinen takykardia on tyypiltään epävakaa ja johtaa hoitamattomana usein kammiovärinään.

Kääntyvien kärkien kammiotakykardia aiheutuu pitkästä QT-ajasta (>0,44 s). Se voi aiheutua synnynnäisestä pitkä QT-oireyhtymästä, tai se voi olla hankittu. Pitkää QT-aikaa aiheuttavia tiloja ovat muun muassa elektrolyyttihäiriöt (hypokalemia, hypomagnesemia) ja QT-aikaa pidentävien lääkkeiden käyttö.[2]

Diagnostiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kammiotakykardian diagnoosi perustuu 12-kanavaiseen EKG:hen, EKG:n pitkäaikaisrekisteröintiin tai sydämen elektrofysiologiseen tutkimukseen. Toisinaan voi olla tarpeen tehdä rasitus-EKG, sydämen ultraäänikuvaus tai angiografia eli sepelvaltimoiden varjoainekuvaus. Kammiotakykardiaa voi olla EKG:n perusteella vaikea erottaa leveäkompleksisesta supraventrikulaarisesta takykardiasta. Diagnoosia tehdessä myös muut sydänsairaudet, kuten sydäninfarkti ja sydämen vajaatoiminta, tulee ottaa huomioon.[2]

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytkestoisia 3-6 lyönnin kammiotakykardiapyrähdyksiä voi toisinaan esiintyä terveilläkin ihmisillä, ja jos ne eivät aiheuta oireita, niitä ei välttämättä tarvitse hoitaa. Yleensä kammiotakykardia on kuitenkin merkki sydänviasta ja vaatii tutkimuksia.

Kammiotakykardian hoito riippuu siitä, kuinka hyvin henkilö sietää rytmihäiriötä ja kuinka usein kohtauksia tulee. Rytmihäiriölääkkeillä voidaan estää tai vähentää kammiotakykardiakohtausten ilmaantumista. Henkilölle voidaan myös asentaa rytmihäiriötahdistin, joka valvoo sydämen sykettä ja pyrkii hoitamaan takykardian ylitahdistuksella tai sähköisellä rytminsiirrolla.

Jos henkilöllä on kammiotakykardia, joka on romahduttanut verenkierron, kyseessä on hätätapaus. Tällöin rytmihäiriö pyritään kääntämään normaaliin sinusrytmiin sähköisellä defibrilloinnilla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Current Medical Diagnosis and Treatment (2006). Lange, 45th edition: pp.379-381. ISBN 0-07-147177-4
  2. a b Viitasalo M (1995). "Miten merkittävät rytmihäiriöt voidaan todeta." Duodecim 111(24):2385.