Defibrillaatio

Automaattidefibrillaattori

Defibrillaatiossa defibrillaattori lähettää voimakkaan lyhytaikaisen joko yksisuuntaisen (monofaasinen laite) tai kaksisuuntaisen (bifaasinen uudemmat laiteet) sähköimpulssin potilaan sydämen seudulle ja pysäyttää sydämen hetkellisesti, jonka jälkeen toivotaan normaalin sinussolmukkeen tahdittaman rytmin käynnistyvän. Muita defibrillaattorilla hoidettavia rytmejä ovat kammiotakykardia (VT), jos se aiheuttaa potilaan verenkierrolle vaarallisen häiriön sekä sellainen eteisvärinä (FA), joka häiritsee huomattavasti potilaan omaa verenkiertoa eikä lääkkeelliseen hoitoon ole em. syystä aikaa. Äkillinen sydänpysähdys on nimenomaan käyttöaihe defibrilloinnille. Ilman defibrillaatiota kammiovärinässä oleva sydän ei kykene käynnistymään pelkästään painelu-puhalluselvytyksellä. Sydämen toiminta ei ”palaa” normaaliksi kammiovärinästä, mutta defibrillaatio mahdollistaa sydämen käynnistymisen. Defibrillaattori ei käynnistä sydäntä uudestaan asystolesta, toisin kuin esimerkiksi elokuvissa saatetaan antaa ymmärtää. Myös sähkömekaanisen dissosiaation muuttaminen pumppaavaksi rytmiksi defibrillaatiolla on mahdotonta^lähde?.

Defibrillaattori

Defibrillaattoreita on käytettävissä sairaaloissa, ambulansseissa, ensivasteyksiköissä sekä nykyisin myös suuremmissa tavarataloissa ja laivoissa. Matkustajalentokoneissa se on pakollinen. Puoliautomaattinen defibrillaattori on Suomessa yleinen paloautoissa, joissakin poliisin yksiköissä sekä lentokoneissa. Kauppakeskusten vartijoita sekä hotellien ja uimahallien henkilökuntaa on koulutettu (PPE-D-kurssi) defibrillaattorin käyttöön. Pohjois-Amerikassa ja Isossa-Britanniassa puoliautomaattista defibrillaattoria on kokeiltu kotikäyttöön. Sydänsairaan omaiset ovat saaneet PPE-D-koulutuksen ja laitteen kotiin. Jyväskylässä on aloitettu samanlainen kokeilu.^lähde? Myös koko Suomessa maallikkokäyttöön tarkoitetun puoliautomaattisen defibrillaattorin voi ostaa yksityiseenkin kotiin.^lähde? Varsin lyhyt koulutus riittää sen käyttämiseen. Riskiryhmiin kuuluvat ovatkin hankkineet kotinsa lisäksi defibrillaattoreita muun muassa mökeille ja veneisiin.

Defibrillaattori itävaltalaisessa ambulansissa

Ambulanssin mukana oleva defibrillaattori on varustettu omilla akuilla, jolloin se on riippumaton ulkoisesta tehonlähteestä. Ambulanssien defibrillaattoreissa on yleensä myös mahdollisuus ottaa EKG eli sydänfilmi ja lähettää se ensihoitolääkärille liikkuvaan yksikköön tai sairaalaan. Lisäksi joillakin defibrillaattoreilla voi seurata potilaan verenpaine- , happi- ja hiilidioksidiarvoja.

Sairaaloissa ja muissa hoitolaitoksissa on nykyisin käytössä puoliautomaattisia defibrillaattoreita harvoin elvytystilanteita kohtaavaa hoitohenkilökuntaa varten.

Tavarataloissa sekä muissa yleisissä tiloissa olevat defibrillaattorit ovat puoliautomaattisia malleja, jolloin niitä voi käyttää jopa maallikko, sillä laite neuvoo käyttäjää puheella ja päitsimet on helppo kiinnittää havainnollisten kuvien ohjeistamana potilaan rintakehälle. Puoliautomaattinen defibrillaattori ei varsinaisesti erota eri sydämen rytmejä toisistaan, vaan se analysoi, onko potilaalla sellainen rytmi, johon on välttämätöntä/tarpeellista antaa sähköisku. Näin ollen se on tehty turvalliseksi. Mikäli rytmi on defibrilloitava, antaa laite kehotuksen painaa iskunäppäintä ja käskee samalla irrottamaan otteen potilaasta. Kone lataa iskujen välissä tarvittavan energian automaattisesti. Yleensä elvyttäjä varoittaa lähistöllä olevia sanomalla ”irti”, jotta lähistöllä olevat eivät koskisi potilaaseen ja saisi sähköiskua.

Peruselvytykseen kuuluu painelu-puhalluselvytys. Ensin painelu kaksi minuuttia, sitten defibrillointi ja sen jälkeen PPE rytmillä 30:2. Puoliautomaattiset defibrillaatorit mittaavat rintakehän vastuksen ja määrittävät tasavirtashokissa antamansa energian sen mukaiseksi.

Aiheesta muualla

• Portable defibrillators (englanniksi)