Vagula järv
| Vagula järv | |
|---|---|
 |
|
| Valtiot | Viro |
| Maakunnat | Võrumaa |
| Kunnat | Võrun kunta |
| Koordinaatit | |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Narvanjoen vesistöalue |
| Valuma-alue | Võhandu jõen valuma-alue |
| Järveen tulevat joet | Võhandu jõgi |
| Laskujoki | Võhandu jõgi |
| Järvinumero | VEE2126100 |
| Mittaustietoja | |
| Pinnankorkeus | 70 m mpy. [1] |
| Rantaviiva | 17,832 km [1] |
| Pinta-ala | 6,035 km² [1] |
| Tilavuus | 0,027491 km³ [1] |
| Keskisyvyys | 5,3 m [1] |
| Suurin syvyys | 11,5 m [1] |
| Valuma-alue | 495 km² [1] |
| Saaria | 3 [2] |
 Vagula järv |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Vagula järv [3] on Virossa Võrumaalla Võrun kunnassa sijaitseva järvi. Järveltä on Võrun keskustaajamaan matkaa kolme kilometriä.[1][3]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvi on 4,6 kilometriä pitkä ja 1,7 kilometriä leveä ja sen pinta-ala on 604 hehtaaria eli 6,04 neliökilometriä. Järvi on soikean muotoinen ja sen rannoille on kaivettu lahdelmia ja vesialtaita lähinnä kalankasvatuksen tarpeisiin. Kaivantojen seurauksena rantojen tuntumaan on jäänyt kolme pientä saarta. Saarien yhteispinta-ala on 0,48 hehtaaria. Järvi on luodattu ja sen mukaan järven suurin syvyys on 11,5 metriä ja keskisyvyys 5,3 metriä. Järven tilavuuden arvioidaan olevan 0,027 kuutiokilometriä eli 27 miljoonaa kuutiometriä. Sen rantaviivan pituus on 17,8 kilometriä ja sen rannat ovat enimmäkseen hiekkapohjaisia. Järven syvänteessä on mutapohja. Laaja peltoaukea ulottuu järven pohjoisrantaan, josta puolet on samalla myös metsää. Etelärannat ovat myös metsämaata. Rannoilla sijaitsee yksittäisiä taloja, mutta taajama-alueet eivät ulotu rannoille asti. Suurin kylä on järven luoteispäässä sijaitseva Järvere. Tulojoen juoksutuksessa on tehty joitakin järjestelyjä järven itäpuolella olevan 1,7×1,2 kilometrin suuruisen kalankasvattamon takia. Sen toiminta on ollut pysähdyksissä vuosikausia, joten tyhjiin altaisiin on ehtinyt kasvaa pensaikkoa [4]. Järveren kylässä on vielä kasvatustoimintaa järvenranta-altaissa.[1][2][3][5]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järven veteen on liuennut kallioperän kalkkikivestä mineraaleja sekä runsaasti vetykarbonaatteja, jotka tekevät Vagula järven vedestä keskikovan (80−240 mg/l). Veden ravinnepitoisuudet ovat niin korkeat, että järvi luokitellaan eutrofiseksi järveksi ja järvi on niin matala, että siihen muodostuu harvoin lämpötilakerrostumista.[3]
Järven rannat ovat loivia ja sen rannat ovat useissa kohdin hiekkarantaa. Keskemmällä on järvellä mutapohja ja mudasta tavataan runsaasti järvimalmia, jossa on korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet. Järven veden näkösyvyys on pieni ja vaikka sen lämpötilakerrostuneisuus on heikkoa, ovat järven pohjan lähellä olevat vesikerrokset heikosti hapettuneita. Vuoden 1955 tehdyn selvityksen mukaan vesikasvillisuus peitti noin viidesosan järven pinta-alasta.[6]
Yleisiä kalalajeja ovat lahna, ahven ja särki ja muita lajeja ovat hauki, ruutana, säyne, suutari, kiiski, salakka, törö, kirjolohi, kymmenpiikki, seipi, turpa, purotaimen, kirjolohi, pikkunahkiainen, peipsisiika ja mutu. Lisäksi silmällä pidettäviä harvinaisempia lajeja ovat rantanuoliainen ja mutakala. Järveen on myös karannut kalankasvattamoilta eri karppilajeja. Suuria saaliita ovat esimerkiksi noin seitsenkiloiset kuhat ja 14 kiloa painavat hauet. Järvessä elää myös vaeltajasimpukka. Vielä 1800-luvun lopussa järvessä oli vahva rapukanta, joka tuhoutui vuonna 1898 saksalaisten rapukauppiaiden mukana kulkeutuneen rapuruton vuoksi. Järven vesilintukanta ei ole yhtä monipuolinen kuin Tamulassa. Täällä elää kuitenkin esimerkiksi silkkiuikku, nokikana, heinäsorsa, tavi ja pajusirkku.[2][5][6]
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueella on asustanut viime jääkauden loppuvaiheessa suuria nisäkkäitä. Näistä on löydetty ainakin mammutin ja alkuhärän luita järven pohjasta.[6]
Järven koillisrannalta lähinnä Võrua löysivät seudun pojat maata kaivaessaan 1900-luvun alussa Viron suurimman pronssiesineistä koostuvan aarteen. Se sisälsi kaula- ja rannerenkaita sekä solkia. Pojat jakoivat aarteen keskenään ja löydöstä myöhemmin kertonut mies sanoi oman osuutensa painaneen 5,6 kiloa. Esineistä säilyi vain yksi solki, jota säilytetään museossa. Se on ajoitettu rautakaudelle.[7]
Ennen vuotta 1934 järven vesi virtasi 1,8 kilometrin pituisena Võhandu jõgena Tamula järveen. Silloin valmistui oikaisukanava, jolla Võhandun vesi ohjattiin ohi Tamula järven niin kutsuttua Liitva kanalia pitkin eteenpäin. Tamula järvellä on edelleen vanhat uomat, joista entistä tulouomaa kutsutaan nykyään Vahejõeksi ja lasku-uomaa Vanajõeksi. Näiden uomien vuoksi Tamula on bifurkaatiojärvi. Kanavan rakentamisen yhteydessä Vagulan vedenpinta aleni noin metrillä, mutta sitä on myöhemmin nostettu takaisin lähes samalla tasolle.[6][8]
Vesistösuhteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sen vedenpinnan korkeus on keskimäärin 69,2 metriä mpy. Järveen laskee Võhandu jõgi, joka meanderoi voimakkaasti ennen Vagulaa. Joki on järven huomattavin vesitalouteen vaikuttava virtavesi, koska se on joen läpivirtausjärvi. Järven pohjassa ja rannoilla tiedetään olevan myös paljon lähteitä. Pääasiassa Võhandun takia järven vesi vaihtuu laskennallisesti noin 5 kertaa vuodessa eli noin 70 päivän välein. Muita järveen laskevia huomattavia ojia ovat Soe oja, Ketsi kraavi, Kanametsa kraavi, Savioro oja ja Ura oja. Järven valuma-alueen laajuus on 495 neliökilometriä. Võhandu jõgi laskee Kuumajärveen, joka on Peipsijärven keskiosan nimi. Peipsijärven alue muodostaa Narvanjoen vesistöalueen keskiosan. Peipsijärven pohjoispäästä alkava laskujoki Narvanjoki jatkaa vesireittiä pohjoiseen päin ja laskee lopuksi Suomenlahteen.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Keskkonnaregister: Vagula järv (vee2126100) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 23.2.2017. (viroksi)
- ↑ a b c Vagula järv, Eesti Looduse Infosüsteemis (EELIS), viitattu , (viroksi) (viroksi)
- ↑ a b c d Tamre, Ruta (toim.): Eesti järvede nimestik. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeeriumi Info- ja Tehnokeskus, 2006. ISBN 978-9985-881-40-8. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 23.2.2017). (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Järvere kalatiigid, Eesti Looduse Infosüsteemis (EELIS), viitattu , (viroksi) (viroksi)
- ↑ a b c Eesti Entsüklopeedia: Vagula järv, viitattu 17.3.2017 (viroksi)
- ↑ a b c d Vagula järv, kalapeedia.ee, 1977, viitattu 18.8.2020 (viroksi)
- ↑ Kriiska, Aivar ja Tvautri, Andres: Viron esihistoria, s. 155. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978.951-746-879-4.
- ↑ Tamula järv (Tamla järv), kalapeedia.ee (viroksi), 1977, viitattu 18.8.2020
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vagula järv Wikimedia Commonsissa
- Vagula kalamajandile otsitakse miljoni euroga omanikku (arkisto), Lõuna-Eesti Postimees