Törö
| Törö | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Lahko: | Karppikalat Cypriniformes |
| Alalahko: | Särkikalat Cyprinoidei |
| Heimo: | Töröt Gobionidae |
| Suku: | Gobio |
| Laji: | gobio |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Gobio gobio |
|
| Katso myös | |
Törö (Gobio gobio) on pienikokoinen särkikalalaji, joka on sopeutunut elämään virtavesien pohjalla.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjalla elävä törö on muodoltaan matala ja poikkileikkaukseltaan pyöreähkö. Kala on ruskeasävyinen tai vihertävän harmaa, ja sen kyljillä on 6–12 tumman täplän rivi. Hevosenkengän muotoinen suu on alaspäin suuntautunut, ja sen sivuilla viiksisäikeet. Kylkiviivalla 39–42 suomua.[3] Silmät ovat lähellä päälakea. Peräevässä on yleensä 6 haarautuvaa eväruotoa, rintaevät ovat suurehkot. Törön pituus on tavallisesti 8–12 cm[3], paino 5–30 g. Suomen dokumentoidusti suurin törö oli 17,2 senttimetriä pitkä yksilö, joka pyydettiin syyskuussa 2010 Vantaanjoesta[3][4].
Sukupuolet erottaa siitä, että koirailla on suuremmat silmät ja rintaevät kuin naarailla. Kutuvalmiilla koirailla on lisäksi kyhmyjä päässä ja etuselässä. Naaraat kasvavat hieman koiraita nopeammin.[3]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Törön levinneisyysalue ulottuu Euroopasta yli Siperian Tyyneenmereen laskeviin vesiin saakka. Suomessa sitä esiintyy monissa Suomenlahteen sekä Saaristomereen laskevissa joissa ja ilmeisesti pohjoisimpana Kokemäenjoessa.[3]
Euroopassa törö suosii kirkasvetisiä hiekka- tai sorapohjaisia jokia ja järviä. Tästä poiketen Suomessa töröä esiintyy lähinnä sameissa puroissa ja joissa. Kalaa tavataan myös joissakin Etelä-Suomen järvissä ja joskus Itämeren rannikkovesissä, mutta näissäkin tapauksissa kala esiintyy miltei aina jokisuiden lähellä.[3]
Ravinto ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Töröt syövät erityisesti surviaissääskien ja muiden hyönteisten pohjalla olevia toukkia. Näiden lisäksi törölle kelpaavat myös muut pienet eläimet, kuten kotilot, simpukat, vesikirput ja madot. Vähäisemmissä määrin törö syö levää, kalanmätiä ja detritusta eli eloperäisen aineksen hajoamistuotteita.[3]
Töröt elävät pienissä parvissa, jotka ovat kirkkaissa vesissä suurempia kuin sameissa. Töröt elävät luultavasti korkeintaan seitsemän tai kahdeksan vuoden ikäisiksi.[3]
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kutukypsyyden törö saavuttaa tavallisesti kahden vuoden iässä. Kutupaikka on matalassa sorapohjaisessa vedessä. Veden täytyy olla vähintään 16–17-asteista. Vaaleankeltaiset, halkaisijaltaan 0,8–1,0 millimetrin kokoiset mätimunat tarrautuvat pohjaan ja juuriin sekä muihin kasvinosiin. Veden lämpötilasta riippuen mätimunien kehittyminen poikasiksi kestää yhdestä kolmeen viikkoa. Törö kutee kaksi tai kolme kertaa kesän aikana, yhteensä 4 000–8 000 mätimunaa naarasta kohden.[3]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa töröä ei juuri käytetä ruokakalana, toisin kuin Isossa-Britanniassa ja ranskankielisessä Euroopassa, jossa sitä myös viljellään ihmisravinnoksi.[3] Törö on tunnettu mainiona syöttikalana, siihen tarkoitukseen sitä on jopa viljelty Belgiassa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Freyhof, J.: Gobio gobio IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.1.2015. (englanniksi)
- ↑ Törö – Gobio gobio Suomen Lajitietokeskus 2019. Viitattu 23.3.2022.
- 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Yrjölä, Sakke; Lehtonen, Hannu; Nyberg, Kari: Suomen kalat, s. 142–143. Nemo, 2021. ISBN 978-951-1-40115-5
- ↑ Suomen ennätyskalat lajeittain (PDF) 3.2.2026. Suomen Vapaa-ajankalastajat. Viitattu 18.3.2026.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luontoportti: Törö (Gobio gobio)
- Suomen Lajitietokeskus: Törö – Gobio gobio
- Gobio gobio (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)