Kuumajärvi
Kuumajärvi [1] tai joskus Lämmijärvi [2] (vir. Lämmijärv, Soejärv [3][4], ven. Тёплое озеро, Tjoploje ozero) on Narvanjoen vesistöalueeseen kuuluvan Peipsijärven keskiosa, joka jää eteläpuolisen järvenosan Pihkovanjärven ja pohjoispuolisen osan Suurjärven väliin. Kuumajärvi sijaitsee Viron ja Venäjän rajalla niin, että kummallekin jää puolet sen pinta-alasta.[3][5][2]
Järvenosan nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sekä virolainen että venäläinen nimi viittaa lämpimään järveen. Tämä ominaisuus on paikallisten huomaama, sillä Kuumajärven vesi on yleensä lämpimämpää kuin pohjoisen järvialtaan vesi. On uskottu, että järven pohjassa olevista lähteistä purkautuu lämmintä vettä [6]. Suurjärveä saatetaan tämän vuoksi kutsua Külmjärveksi. Kuumajärvi nimenä on suomalaisilta tätä taustaa vasten erikoinen valinta.[1][2][4][7]
Maantietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuumajärven pohjoisraja Peipsin suurjärveä vastaan kulkee linjalla Uhtinan niemi–Piirissaare–Podborovjen kylä. Tälle esitetään myös vaihtoehtoiseksi rajaksi pohjoisempaa kulkevaa Varnjasta alkavaa linjaa. Etelässä raja Pihkovanjärveä vastaan kulkee Värskanlahden länsirannan lahdensuun ja Mtežin niemen kärjen (ven. Мтеж) välisellä linjalla.[4]
Kuumajärvi on noin 30 kilometriä pitkä. Sen suurin leveys on 8,1 kilometriä (Rovjajoen lahti) ja sen keskileveys on 7,9 kilometriä [5]. Se on keskikohdassaan kapeimmillaan 1,7 kilometriä. Järvenosan pinta-ala on 236 neliökilometriä (km²) [3][5][8], mikä on 7 % koko Peipsijärven pinta-alasta. Sen keskisyvyys on noin 2,5 metriä, mutta sen pohjassa kulkee kapea syvänne, jossa on 15,3 metriä syvää [3][5]. Tiedetään myös syvempikin mittaus, joka olisi 17,6 metriä [4], mutta se on varmistamaton. Kuumajärven tilavuudeksi on näin saatu 0,6 kuutiokilometriä (km³, noin 2 % koko järvestä) [3][5]. Kummallekin maalle kuuluu 118 km² vesialuetta [5].
Kuumajärven rantaviivan pituus on 83 kilometriä [5]. Itäiset rannat sijaitsevat Remdovskin niemimaalla ja ne kuuluvat Venäjälle. Niemimaa on alavaa suomaata, jonka maaperä turpeen alla lienee hiekkaa tai moreenia. Monilla rannoilla näkyy ilmakuvissa hiekkapohjia. Niemimaan länsirannoilla on paikoitellen myös asutusta. Rovjajoen pohjoispuolella sijaitsevat kylät Kobylje Gorodištše (Кобылье Городище), Samolva (Самолва), Tšudskaja Rudnitsa (Чудская Рудница), Tšudskaja Zahody (Чудская Заходы), Pnevo (Пнево) ja Put'kovo (Путьково), sen eteläpuolella Homutovo (Хомутово) ja Kizovoštšina (Κузовощина), ja etelässä, Mtežin niemellä, kylät Osatno (Осатно), Kurokta (Курокта) ja Mtež (Мтеж). Viimeksi mainitulle niemelle ei tule mantereelta tietä, vaan kylät ovat suomaan takana veneyhteyden varassa. Niemimaa on suurelta osin Remdovskin luonnonpuistoa (ven. Ремдовский заказник, Remdovskij zakaznik).[a]
Kuumajärven länsirannat kuuluvat Virolle ja siellä ovat olosuhteet itärantoja helpommat. Pohjoisrannikko kuuluu Põlvamaahan. Rannikon kyliä ovat Meerapalu ja Parapalu. Niiden rannassa on Laaksaaren satama, josta lähtee laivayhteys Piirisaaren etelärannasta alkavaan Toonin satamakanavaan. Mantereella ovat seuraavat kylät ovat Naha, Linte ja Tootse. Niiden eteläpuolella sijaitsee Räpinan kauppala, jonka kautta laskee Võhandu jõgi, Ristipalo kiertäen, Kuumajärven eteläosaan. Joki on samalla Võrumaan rajajoki. Kaksi kylää jää Võrumaan puolelle, nimittäin Beresje ja Lüübnitsa. Viimeinen kylä on jo Värskan lahden suulla.[b]
Vesistöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suurin Kuumajärveen laskevista joista on Võhandu jõgi, jonka valuma-alueen pinta-ala on 1 402 km² ja keskivirtaama (MQ) 10–11 m³/s. Muita virolaisia vesistöjä ovat esimerkiksi Meeksi oja ja Naha oja. Näiden ja Võhandun välissä on rannikon peltomaita suojaamassa kanava, joka estää peltojen vettymisen liikaa tulvan aikana. Toiseksi suurin joki on Želtšajoki. Se laskee Kuumajärven pohjoisosien itärannassa Želtšan lahteen. Joen valuma-alueen pinta-ala on 1 220 km² ja sen keskivirtaama on lähes Võhandun veroinen. Muut joet tulevat suo-alueelta ja ne ovat lyhyitä. Niiden virtaama on suurin Peipsijärven kevättulvan jälkeen, kun suolle noussut vesi palaa järveen. Suojoista suurin on Rovja, joka laskee omaan lahteensa.[a][b]
Luontoarvoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vedenlaatu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järvenosa on 1900-luvun aikana rehevöitynyt selvästi useilla vedenlaadun mittarilla arvioituna. Suurin syy tähän hypertrofiseksi muuttunut Pihkovanjärvi, josta virtaa ravinteikasta vettä Kuumajärveen. Veden näkösyvyys on keskimäärin 0,95 metriä (vaihtelua 0,6–1,5 metriä). Sameutta aiheuttaa järven mataluus yhdessä levien kasvun kanssa. Rehevyydestä kertoo korkeat klorofylli-α tulokset, jotka ovat keskimäärin 33,3 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l, vaihtelua 13,6–81,0 μg/l). Levien lisääntymisen kriittiset ravintoaineet ovat fosforia ja typpeä sisältävät yhdisteet. Kokonaisfosforipitoisuus on keskimäärin 66,7 μg/l (vaihtelua 31,9–139,6 μg/l) ja kokonaistyppipitoisuus on 896 μg/l (vaihtelua 573–1 401 μg/l). Nämä korkeat arvot tekevät järvenosasta voimakkaasti rehevöityneen. Järvenosa voidaan luokitella eutrofisen ja hypertrofisen välille.[9]
Järvenosan nimitykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikki Kuumajärvestä nykyään käytettävät nimitykset, virolaiset Lämmijärv ja Soe järv sekä venäläinen Tjopjoje ozero (Тёплое о́зеро), tarkoittavat lämmintä järveä. Kirjoitetuissa lähteissä nimen idea ilmaantuu varsin myöhään (suluissa vuosiluku): Lämmijärv (1926), Lämmi järv (1934) ja Soejärv (1977). Slaavilaisissa teksteissä on keskiajalla ollut aikaisemmin käytössä järvenosan muotoon ja sijaintiin perustuva nimitys. Nimitys na Yzmeni (1242, на Узмени) tarkoittaa ”kapeikkoa, kapeaa järveä, salmea tai lahtea”. Keskiajalla Kuumajärvestä käytettiin nimeä Žalatskaja voda (Жалацкая вода) johtuen Piirisaaren venäläisestä nimestä, jolla on ollut kirjoitusasuna Želatško (1370, Желачко), Žalatško (Жалачко), Žalatšek (Жалочек) ja Želatško (Желачек). Kuumajärvestä on käytetty myös nimeä Žereglo (Жерегло), joka tulee sanasta žerelo (жерело) ja joka tarkoittaa muodoissaan žerelo (жерело, pohjoismurteissa) tai žeroglo (жерогло, pihkovanmurteissa) sanoja ”aukko, suu, leuat” tarkoituksessa ”järven kurkku”.[6]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kotimaisten kielten keskus: Viron paikannimet: suomeen mukautettu vai vironkielinen nimiasu?(ohje), viitattu 28.4.2017
- ↑ a b c Peipsijärvi Peipsi infokeskus. Viitattu 5.6.2020.
- ↑ a b c d e Keskkonnaregister: Peipsijärvi (vee2075600) Keskonnainfo. Tallinna, Viro: Keskkonnaministeerium. Viitattu 29.11.2020. (viroksi)
- ↑ a b c d Mäemets, Aarne: Peipsi järv (Peipsi-Pihkva järv), Eesti NSV järved ja nende kaitse, 1977, viitattu 29.11.2020
- ↑ a b c d e f g Roll, Gulnara & al.: Lake Peipsi Chudskoe (PDF), Transboundary Cooperation, Tarto, Viro, viitattu 29.11.2020 (englanniksi)
- ↑ a b Lämmijärv, Eesti kohanimeraamat, viitattu 30.11.2020
- ↑ Suomalaiset nimet Hakulinen–Paikkala, s. 105, 146.
- ↑ Поверхностные водные объекты (Arkistoitu – Internet Archive) (Poverhnstnye vosnye objekty), Комитет по природным ресурсам и экологии Псковской области, viitattu 29.11.2020 (venäjäksi)
- ↑ Kangur, Külli & Kangur, Andu & Raukas, Anto: Hakusana: Peipsi lake in Estonia/Russia, Encyclopedia of Earth Sciences Series, 2012, s.596–607, viitattu 1.12.2020 (englanniksi)