Suomen ulkoministeriö
| Ulkoministeriö Utrikesministeriet |
|
|---|---|
 |
|
 Ulkoministeriö sijaitsee Merikasarmissa Katajanokalla. |
|
| Ministeri(t) | |
| – Ulkoministeri | Elina Valtonen |
| – Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri | Ville Tavio |
| – Opetusministeri (pohjoismainen yhteistyö) | Anna-Maja Henriksson |
| Valtiosihteeri | Jukka Salovaara |
| Budjetti | 1,3 mrd. € (2024)[1] |
| Työntekijöitä | 1 388 (2023)[2] |
| Osoite |
Merikasarmi PL 176 00023 Valtioneuvosto |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Ulkoministeriö (lyh. UM,[3] vuoden 2017 loppuun saakka ulkoasiainministeriö,[4] ruots. utrikesministeriet) on yksi Suomen valtioneuvoston kahdestatoista ministeriöstä. Ministeriössä toimii ulkoministerin lisäksi kaksi muuta ministeriä, ulkomaankauppa- ja kehitysyhteistyöministeri ja pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri.
Ministeriön tehtävänä on ”edistää suomalaisten turvallisuutta ja hyvinvointia” ja toimia ”kansainvälisen yhteisvastuun rakentamiseksi ja rauhan vahvistamiseksi” eurooppalaisten arvojen kuten demokratian pohjalta. Käytännössä ulkoministeriön tehtäviin kuuluu Suomen ulkopolitiikan valmistelu ja toteuttaminen.[5]
Tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Valtioneuvoston ohjesäännön mukaan ulkoministeriön toimialaan kuuluvat:
- ulkopolitiikka ja turvallisuuspolitiikka, ulkopoliittisesti merkittävät kansainväliset asiat sekä kansainväliset suhteet yleisesti
- avustaminen valtiosopimusten ja muiden kansainvälisten velvoitteiden yhteensovittamisessa
- kauppapolitiikka ja kaupallis-taloudelliset suhteet
- kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö
- suomalaisten etujen ja oikeuksien valvominen, konsulipalvelut ja vastaavat muut viranomaispalvelut ulkomailla
- kansainväliset lainkäyttö- ja tutkintaelimet
- Suomen edustaminen Euroopan unionin tuomioistuimessa ja Suomea Euroopan unionin jäsenenä koskevissa valvontamenettelyissä
- Suomen ulkomaanedustus
- vieraiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen edustaminen Suomessa
Valtioneuvoston asetus ulkoministeriöstä sisältää yksityiskohtaisemman listan ministeriön tehtävistä.[6]
Strategia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoministeriön strategiaa linjattiin asiakirjassa ”Suomen etu – globaali vastuu”,[7] joka julkaistiin vuonna 2005. Selvityksessä todetaan: ”Ulkoministeriö toteuttaa toiminta-ajatustaan viiden strategisen tavoitteen avulla, joiden pohjalta yksiköt ja edustustot myös laativat vuosittaiset tulostavoitteensa.” Keskeisenä väylänä tavoitteiden toteuttamisessa toimii Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Ulkoministeriön tavoitteet:
- vaikutusvaltainen Suomi kansainvälisessä yhteisössä
- turvallisuutta luova kansainvälinen yhteisö
- oikeudenmukainen maailma
- menestyvä Suomi
- avoin ja palveleva ulkoministeriö.[7]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ministerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Luettelo ministereistä Suomen ulkoministeriössä
Ulkoministeriön johdossa on ollut kahdesta kolmeen ministeriä. Nykyisessä Orpon hallituksessa ulkoministerinä toimii Elina Valtonen (Kok.) ja ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä Ville Tavio (PS). Ulkoministeriön hallinnonalaan kuuluvat pohjoismaisen yhteistyön asiat käsittelee Orpon hallituksessa opetusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP).
Valtio- ja alivaltiosihteerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoministeriön ylimpänä pysyvänä virkamiehenä toimii valtiosihteeri, joka vastaa ulkoasiainhallinnon toiminnasta ja taloudesta.[8] Valtiosihteerinä on 1. toukokuuta 2022 lähtien toiminut Jukka Salovaara.[9]
Ministereiden ja valtiosihteerin apuna toimivat alivaltiosihteerit hoitavat omien vastuualueidensa lisäksi yhteistoimintaa muiden viranomaisten kanssa kansainvälisissä asioissa. Alivaltiosihteeri toimii myös vastuualueensa yksikköjen toiminnan yhteensovittajana ja ohjaajana. Vastuualueita ovat sisäiset ja ulkoiset palvelut, ulko- ja turvallisuuspolitiikka, taloudelliset ulkosuhteet sekä kehitysyhteistyö ja kehityspolitiikka.[8]
Osastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ministeriö on jakaantunut kahdeksaan osastoon. Politiikan yhteensovittamisesta vastaavat poliittinen osasto, kansainvälisen kaupan osasto ja kehityspoliittinen osasto. Alueosastoja ovat Eurooppa-osasto, itäosasto, Amerikan ja Aasian osasto sekä Afrikan ja Lähi-idän osasto. Alueosastoilla toimivat kiertävät suurlähettiläät sijoitettuina niihin yksiköihin, joiden hoitamaan alueeseen heidän toimialueensa kuuluu. Lisäksi ulkoministeriössä toimii viestintäosasto.[10]
Osastojaon ulkopuolisina toimintoina ministeriössä ovat oikeuspalvelu, konsulipalvelut, protokollapalvelut, hallintopalvelut, talousyksikkö, sisäisen tarkastuksen yksikkö, suunnittelu- ja tutkimusyksikkö, kansallinen turvallisuusviranomainen sekä kehitysevaluoinnin yksikkö. Ulkoasiainhallinnon organisaatioon kuuluvat ulkoministeriön lisäksi myös sen alaisuudessa toimivat Suomen ulkomaanedustustot.[10]
Virat, tehtävät ja virka-arvot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoasiainhallinnon yleisuran virassa voidaan toimia eri tehtävissä ja virkapaikoissa ulkoasiainhallinnon organisaatiossa.
Yleisuran virkoja ovat ulkoasiainneuvoksen, lähetystöneuvoksen, ulkoasiainsihteerin, kehitysyhteistyöneuvoksen, kehitysyhteistyösihteerin, lehdistöneuvoksen, lehdistösihteerin, hallinnollisen ulkoasiainsihteerin, avustajan, hallinnollisen avustajan, osastosihteerin, toimistosihteerin, toimistovirkailijan, virastomestarin ja vahtimestarin virat.
Yleisuran virkamiehet ulkoasiainneuvoksesta hallinnolliseen avustajaan ovat määrättäessä velvollisia siirtymään virassaan toiseen tehtävään ulkoministeriössä, ministeriöstä ulkomaaedustukseen tai edustustosta takaisin ministeriöön. Muussa yleisuran virassa olevat ovat siirtymävelvollisia edustustosta ulkoministeriöön ja ministeriössä tehtävästä toiseen.
Yleisuran virkamiesten lisäksi ulkoministeriössä on tiettyyn tehtävään otettuja erityisvirkamiehiä. Valtiosihteeri kansliapäällikkönä ja alivaltiosihteeri ovat myös erityisvirkoja, mutta niihin sisältyy sama siirtymävelvollisuus kuin yleisuran virkoihin.
Ulkomaanedustuksessa käytetään myös virkamiehen arvoa ja asemaa osoittavaa nimikettä, virka-arvoa. Näitä ovat muun muassa suurlähettiläs, ministeri, ministerineuvos, pääkonsuli, konsuli, varakonsuli ja 1- ja 2-sihteeri. Samalla virkamiehellä voi siis olla erilaisia titteleitä: hän on ulkoasiainneuvoksen virassa, mutta virka-arvoltaan suurlähettiläs ja tehtävänimikkeeltään edustuston päällikkö.[11]
Virkamiesten lisäksi ulkoministeriössä on työsopimussuhteessa olevaa henkilökuntaa ja harjoittelijoita.
Henkilöstö ja budjetti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoministeriössä työskenteli vuoden 2010 lopussa 1 531 henkilöä, joista 953 työskenteli itse ministeriössä ja 578 edustustoissa. Lisäksi edustustoissa työskenteli 1 163 asemamaista (maista, joissa edustustot sijaitsevat) palkattua henkilöä, eli käytännössä paikallisia avustajia.
Ulkoasiainhallinnon toimintamenot vuonna 2009 olivat 204,3 miljoonaa euroa. Suurin kuluerä tässä ovat henkilökunnan palkat sekä kiinteistöjen vuokra- ja hoitokulut sekä erilaisiin kansalaispalveluihin liittyvät kulut. Kansainvälisen kehitysyhteistyön varat hallinnoidaan ulkoministeriössä. Sen määrä oli 732,9 miljoonaa euroa. Ulkoministeriön kautta maksetaan myös Suomen osuudet kansainvälisissä järjestöissä sekä kriisinhallinta- ja siviilikriisinhallintakulut. Niiden määrä oli 77,2 miljoonaa euroa. Lähialueyhteistyön osuus budjetista oli 19,5 miljoonaa euroa. Ulkoasiainhallinnon kokonaisbudjetti mukaan lukien lisätalousarviot oli 1 181,2 miljoonaa euroa.[12]
Sijainti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoministeriö toimii Merikasarmin rakennusryhmässä Helsingin Katajanokalla. 1980-luvulle saakka se toimi pääosin Valtioneuvoston linnan itäisessä, Ritarikadun puoleisessa siipirakennuksessa, minkä vuoksi Ritarikadun nimeä on toisinaan käytetty tarkoittamaan ulkoministeriötä.lähde?
Verkkohyökkäys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulkoministeriö joutui vuonna 2013 verkkohyökkäyksen kohteeksi. Venäläinen tietoturvayhtiö Kaspersky Lab kertoi Yle Uutisille tammikuussa 2016, että sen selvityksen mukaan hyökkäyksen takana oli Venäjän valtion rahoittama verkkohyökkäysryhmä Turla. Hyökkäys kohdistui instituutioihin 50 maassa. Jäljet häivytettiin ohjaamalla varastetut tiedot kulkemaan tietoliikennesatelliittien kautta.[13]
Valtiosihteerit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muun muassa seuraavat henkilöt ovat toimineet ulkoministeriön korkeimpana virkamiehenä:[14]
Kansliapäällikkö:
|
Valtiosihteeri:
|
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Valtion budjetti: Budjettitalouden menot hallinnonaloittain vuonna 2024 Valtiovarainministeriö. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Henkilöstötiedot Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
- ↑ Lyhenneluettelo: U Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Ulkoministeriö on nyt virallisesti ulkoministeriö 1.1.2018. Ulkoministeriö. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Ulkoministeriö Valtioneuvosto. Arkistoitu 30.10.2014. Viitattu 30.10.2014.
- ↑ Valtioneuvoston asetus ulkoasiainministeriöstä Finlex. 22.12.2005. Edita Publishing Oy. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ a b Suomen etu – globaali vastuu. (Arkistoitu – Internet Archive) Ulkoasiainministeriö.
- ↑ a b Ministeriön virkamiesjohto 7.1.2013 (päivitetty). Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 30.10.2014. Viitattu 30.10.2014.
- ↑ Jukka Salovaara ulkoministeriön valtiosihteeriksi valtioneuvosto.fi. 25.11.2021. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ a b Ulkoministeriön organisaatio Ulkoministeriö. Viitattu 21.6.2023.
- ↑ Ulkoministeriö, lait ja asetukset. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ulkoasiainministeriön vuosikertomus 2010. Ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 1.11.2014. Viitattu 1.11.2014.
- ↑ Kerkkänen, Tuomas: Venäjän verkkovakoojat iskivät Suomeen satelliittien avulla Ylen uutiset. 13.1.2016. Viitattu 13.1.2016.
- ↑ Mannerheimista Mariniin ja Niinistöön, s. 4040. (Vallan verkostot ja neuvonantajat 1944–2021) BoD Books on Demand, 2021. ISBN 978-952-80-4739-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ulkoministeriön verkkosivu
- Suomi ulkomailla
- Ulkoministeriön Kehitys-lehti
- This Is Finland Ulkoministeriön tuottama julkaisu Suomesta kahdeksalla kielellä.
- Ulkoministeriön Eurooppatiedotus
- Ulkoministeriön Kauppapolitiikka-lehti
- Utrikesministeriet hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||||||||
.svg){kind=small}
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
