Pohjois-Korean ja Suomen suhteet
Pohjois-Korean ja Suomen väliset suhteet ovat vähäiset.
Suomi solmi diplomaattisuhteet vuonna 1973 samanaikaisesti Pohjois- ja Etelä-Korean kanssa. Pohjois-Korean ja Suomen keskinäinen kanssakäyminen on vähäistä niin diplomaattisesti kuin taloudellisestikin. Suomen kauppavaihtoa Pohjois-Korean kanssa säätelevät Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin Pohjois-Korealle asettamat pakotteet. Suomella oli Pjongjangissa Pekingin suurlähetystön alainen edustusto, joka suljettiin vuonna 1996. Pohjois-Korealla oli suurlähettiläs Helsingissä vuosina 1978–1996.[1] Pohjois-Korean johtajan Kim Jong-unin setä Kim Pyong-il toimi Pohjois-Korean Helsingin-suurlähettiläänä 1990-luvulla.[2] Pohjois-Korean Helsingin-suurlähetystö suljettiin huhtikuussa 1999, minkä jälkeen Pohjois-Korea on edustautunut Suomessa Tukholman-suurlähetystönsä kautta.[3]
Entinen Suomen tasavallan presidentti Martti Ahtisaari vieraili Pohjois-Koreassa Yhdysvaltain entisen presidentin Jimmy Carterin johtaman valtuuskunnan jäsenenä huhtikuussa 2011. Valtuuskunnan tehtävänä oli tunnustella liennytyksen mahdollisuuksia Korean niemimaalla. Vierailun jälkeen Ahtisaari luonnehti Pohjois-Korean humanitaarista tilannetta erittäin vakavaksi.[4]
Suomalaisten järjestöjen humanitaarinen apu Pohjois-Korealle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fida International on vienyt humanitaarista apua Pohjois-Koreaan yli 20 vuoden ajan. Järjestö joutui lopettamaan toimintansa maassa kansainvälisten pakotteiden vuoksi vuonna 2019.[5] Vuosina 2018–2019 myös Ruokkikaa Nälkäiset vei apua Pohjois-Koreaan[6]
Pohjoiskorealaiset diplomaatit salakuljettajina Pohjoismaissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen hallitus julisti lokakuussa 1976 neljä pohjoiskorealaista lähetystötyöntekijää ei-toivotuiksi henkilöiksi Suomessa sen jälkeen, kun näiden oli todettu syyllistyneen muun muassa laittomaan alkoholinmyyntiin. Tanska ja Norja olivat jo tätä ennen karkottaneet toistakymmentä pohjoiskorealaista diplomaattia, jotka olivat syyllistyneet huumeiden salakuljetukseen. Ruotsi karkotti samasta syystä koko Pohjois-Korean Tukholman-suurlähetystön henkilökunnan.[7] Viranomaisten epäilykset olivat heränneet, kun Pohjois-Korean Helsingin-suurlähetystö oli keväällä 1976 yrittänyt maksaa suomalaisen remonttiurakoitsijan laskun vodkalla.[3] Ulkoministeriön asiasta antamassa lehdistötiedotteessa ei mainittu salakuljetusta, vaan todettiin karkotettaviksi määrättyjen diplomaattien harjoittaneen toimintaa, joka ”on ristiriidassa Suomen lakien ja diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen kanssa”. Jupakan aikana liikkuneiden tietojen mukaan salakuljetuksen keskuksena oli toiminut Pohjois-Korean Varsovan-suurlähetystö.[8]
Johannes Virolaisen lahjontayritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pohjois-Korean Helsingin-suurlähettiläs Yu Jae Han karkotettiin Suomesta huhtikuussa 1983 sen vuoksi, että hän oli yrittänyt lahjoa eduskunnan puhemiehen, Parlamenttienvälisen liiton (IPU) puheenjohtajan Johannes Virolaisen, jotta IPU olisi siirtänyt syksyn 1983 kokouksensa Etelä-Korean pääkaupungista Soulista Togon pääkaupunkiin Lomeen.[9] Virolainen oli syntymäpäivänään tammikuussa 1983 saanut Pohjois-Korean suurlähetystöstä kotiinsa kukkalähetyksen ja 5 000 dollaria. Virolainen toimitti rahat ulkoministeriöön.[3]
Pohjois-Korean tuomio Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukokuussa 2022 Pohjois-Korean ulkoministeriö tuomitsi lausunnossaan jyrkin sanoin Suomen ja Ruotsin aikeet liittyä sotilasliitto Naton jäseniksi ja syytti Yhdysvaltain poliittisia motiiveja. Lausunnon mukaan ”Yhdysvallat ja länsimaat käyttävät Ukrainan tilannetta hyväkseen kiristääkseen verkkoa Venäjän ympärillä”, ja Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys ”provosoi Venäjää yhä voimakkaampiin reaktioihin”, mikä ”lisää sotilaallista epävakautta Itämeren alueella”.[10]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomi ja Pohjois-Korea Suomen ulkoministeriö.
- ↑ Nuutinen, Anna: Mitä tapahtui Kim Jong-unin ”Suomen-sedälle”? – ”Kuka tahansa on alttiina eliminoinnille” 20.12.2013. Ilta-Sanomat.
- ↑ a b c Jukka Tontti: Diplomaatit salakuljettajina Suomessa. Valitut Palat, heinäkuu 1999, s. 108. Helsinki: Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, 1999.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2012, s. 111. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25293-1.
- ↑ Fida päättää työnsä Pohjois-Koreassa Fida International. 10.6.2019. Viitattu 15.8.2021.
- ↑ Pohjois-Korea Ruokkikaa Nälkäiset. Viitattu 15.8.2021.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1978, s. 19. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-1-04521-0.
- ↑ Ruonakoski, Eetu: Suomi karkotti neljä Pohjois-Korean diplomaattia 41 vuotta sitten – aikoinaan salatut asiakirjat paljastavat salakuljetusskandaalin 8.10.2017. MTV Uutiset.
- ↑ Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984, s. 65. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07461-X.
- ↑ Hanska, Jari: Pohjois-Korea tuomitsee Suomen Nato-aikeet 7.5.2022. Iltalehti.
| ||||||||||||||||||||||||||