Aaro Pakaslahti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Aaro Antti Pakaslahti (7. kesäkuuta 1903 Oulu[1]1969) oli suomalainen diplomaatti, koulutukseltaan filosofian tohtori. Johannes Pakaslahti on hänen poikansa.[2]

Aaro Pakaslahti osallistui lukioikäisenä Oulun lyseon suojeluskuntalaisena Oulun taisteluihin helmikuussa 1918 sekä sen jälkeen Aunuksen retkeen keväällä 1919, jossa hän haavoittui.

Hän oli ulkoasiainministeriön poliittisen osaston päällikkönä 19391941 ja kansliapäällikkönä 1941–1943. Sen jälkeen hän oli Suomen lähettiläänä Vichyssä 1943–1944. Jatkosodan päätyttyä ja poliittisen suhdanteen muututtua Pakaslahti joutui ensin disponibiliteettiin ja edelleen pois ulkoministeriön tehtävistä. Presidentti Urho Kekkonen palautti hänet jälleen diplomaatiksi.[2] Pakaslahti toimi suurlähettiläänä New Delhissä 19561959[1], Ankarassa 1959[1]1966 ja Madridissa 1966–1969.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen politiikkaa maailmansodassa, 1–2, WSOY, 1933–1934
  • Suomen itsenäisyyden tunnustaminen : asiakirjakokoelma ; toimittanut Aaro Pakaslahti, Ulkoministeriö, 1937
  • Talvisodan poliittinen näytelmä. UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä, WSOY, 1970

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Seppinen, Jukka: Neuvostotiedustelu Suomessa 1917-1991: strategia ja toiminta. Helsinki: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-6548-7.
  • Uola, Mikko: Unelma kommunistisesta Suomesta 1944-1953. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-768-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 6, palsta 847
  2. a b Seppinen 2006, 532
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.