Merikasarmi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merikasarmin pohjoinen eli meren puoleinen julkisivu. Kirjasto ja oikeudellinen osasto sijaitsevat etualalla olevassa B-rakennuksessa. Keskellä on A-rakennus eli päärakennus. Taustalla oikealla on H-rakennus.

Merikasarmi (alkujaan Katajanokan kasarmi) on Helsingin Katajanokalla sijaitseva alun perin venäläisen sotaväen käyttöön 1816–1820 rakennettu kasarmialue[1], joka on nykyään Suomen ulkoasiainministeriön toimitiloina. Kasarmirakennukset on suunnittellut arkkitehti Carl Ludvig Engel. Ennen 1980-luvun lopussa tapahtunutta ulkoministeriön muuttoa alueelle rakennukset kunnostettiin ja osittain uudisrakennettiin arkkitehtiprofessori Erik Kråkströmin suunnitelman mukaan.

Merikasarmin pohjoispuolella Katajanokan laiturissa ovat Suomen valtion jäänmurtajat.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunnan hanke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikasarmi sijaitsee Katajanokan pohjoisrannalla lähellä niemen kärkeä. Katajanokalla nykyisen Katajanokan Kasinon alueelle oli jo Uudenkaupungin rauhan aikoihin 1721 sijoitettu tykkipatteri. Tykistöä Helsingissä oli myöhemmin erityisesti Viaporissa. Vuonna 1812 tykistöpihaa päätettiin käyttää kasarmialueen pohjana.[2] Helsingin kaupungin pääkaupunkiasemakaavan piirtäjänä toimi Johan Albrecht Ehrenström.

Rahoitus rakennuksiin tuli Venäjän keisarikunnasta Aleksanteri I:n käskykirjeellä 1816. Carl Ludvig Engel saapui maaliskuussa 1816 suunnittelemaan rakennusta ja kolmen kuukauden jälkeen se oli valmis Nikolai I:lle esiteltäväksiselvennä. 1826 määrättiin kahden siipilisärakennuksen rakentamisesta: keittiösiiven ja upseereiden majoitussiiven. Nämä lisärakennukset valmistuivat pääosiltaan 1838 mennessä. Kasarmin länsipäähän valmistui siipiosa 1825, mutta Engelin suunnittelema itäsiipi jäi tässä vaiheessa rakentamatta. Katajanokan kasarmilla myös pidettiin alkuvuosina ortodoksisia jumalanpalveluksia. Kasarmin ensimmäiset sotilaat edustivat Venäjän keisarikunnan armeijan maavoimia.

Katajanokan kasarmista merikasarmiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1832 kasarmi siirtyi kaksi vuotta aikaisemmin perustetun Suomen meriekipaasin käyttöön.[1] Tämän vuoksi alun perin Katajanokan kasarmiksi kutsuttua aluetta ryhdyttiin kutsumaan merikasarmiksi. Suomen meriekipaasi, laivaton laivaston yksikkö, kuitenkin lakkautettiin 1880, kun Suomen suuriruhtinaskunnan armeija siirtyi ammattiarmeijasta asevelvollisuusarmeijaan. Tämän jälkeen kasarmi siirtyi jälleen venäläisen sotaväen käyttöön, ja alueesta tuli Venäjän Itämeren laivaston vahva tukikohta.[1] Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernöörit Helsingissä pitivät Katajanokan kasarmia ilmastoltaan epäterveellisenä venäläisille sotilaille.

Suomen itsenäistymisen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen itsenäistyttyä Merikasarmi siirtyi Suomen laivaston käyttöön. Suomen merivoimien esikunta oli alueella vuoteen 1958 saakka. Kaartin pataljoonan käytössä Merikasarmi oli vuoteen 1968 saakka, jolloin se siirtyi Santahaminaan ja Taivallahteen.[3]

Vuonna 1972 Suomen valtioneuvosto päätti ottaa rakennuksen Suomen ulkoasiainministeriön haltuun, mikä kuitenkin toteutui vasta 1980-luvun lopulla. Viimeisenä sotilaallisena laitoksena siellä toimivat vielä vuosina 1980–1985 Pää­esi­kunnan sähkö­tekninen osasto ja viesti­osasto.[4] Toisen maailmansodan jälkeen perustettu Valmet piti telakkaansa alueella ja poistui Merikasarmilta Vuosaareen 1975.[5]

Varuskunnan ja myöhemmin Valmetin telakan käytössä oli ollut laajahko alue Katajanokan itäkärjessä. Varsinaisten kasarmirakennusten ympärillä oli joukko tiilisiä ja puisia huolto- ja varastorakennuksia. Sen jälkeen kun telakka oli poistunut alueelta, kasarmien etelä- ja itäpuolelle rakennettiin asuntoalue, joka tunnetaan Katajanokan ”uutena puolena”. Osa vanhoista tiilirakennuksista kasarmin länsipuolella kuitenkin säilytettiin, ja niissä toimii nykyisin muun muassa ala-asteen koulu.

Ulkoministeriö muutti Merikasarmiin 22 eri toimipaikasta eri puolilta Helsinkiä tammikuun 1986 ja syyskuun 1989 välisenä aikana.

Merikasarmin C- ja G-rakennusten välinen piha eli sisäpiha nimettiin vuonna 2009 Martti Ahtisaaren aukioksi presidentti Martti Ahtisaaren mukaan. Aukion alkuperäinen tarkoitus oli toimia varuskunnan harjoituskenttänä ja seremoniapihana.[6]

Kasarmin käyttäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikasarmi on arkkitehtonisesti merkittävä usean rakennuksen kokonaisuus, joka koostuu A-, B-, C-, D-, E-, F-, G- ja H-rakennuksista. Osa rakennuksista on alkuperäisiä 1800-luvulta, osa on rakennettu myöhemmin aikaisemmin rakennettujen rakennusten ulkonäköön sopiviksi.

A-rakennus (Päärakennus, Matruusirakennus)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Engelin sali A-rakennuksssa Merikasarmin katutasossa suurine lasisine ulko-ovineen. Läntiset kurtiinihuoneet käsittävässä H-rakennuksessa on Suomen ulkoasiainministeriön Eurooppa-osasto.

Merikasarmin päärakennus, A-rakennus, on aikaisemmalta nimeltään Matruusirakennus.[7] Se valmistui 1820.[5]

A-rakennus sijaitsee Katajanokan laiturin suuntaisesti sijaitsevalla Laivastokadulla. Ulkoasiainministeriön kaikkien rakennusten postiosoite on Laivastokatu 22.

Ensimmäinen kerros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikatusali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikatusali on Merikasarmin auditorio, jossa pidetään pitkähköjä tiedotustilaisuuksia. Ritarikatusalin eteistilassa on Suomen ulkoasiainministeriön aikaisempaa toimipaikkaa, Valtioneuvoston linnan itäisintä, Ritari­kadun varrella sijaitsevaa siipeä kuvaamaan otettu Ritarikatu-kyltti.

Engelin sali[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Engelin sali on kellarisali, jonka sisäpuolella näkyy punaisia tiiliä kellariravintolan tapaan. Sinne on helppo tulla jäänmurtajien puolelta, Katajanokan pohjoispuolelta merenpuoleisen katusason suurista lasiovista. Tilassa pidetään erilaisia laajahkoja tiedotustilaisuuksia.

Toinen kerros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa kerroksessa sijaitsevat ulkoasiainministerin toimisto, valtiosihteerin toimisto sekä poliittisen osaston johto.

Kolmas kerros[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannessa kerroksessa sijaitsee Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerin toimisto sekä osa taloudellisten ulkosuhteiden osastoa.

Pääkäytävä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkoasiainministeriön pääkäytävällä on ulkoasiainministeriön johtoa. Kapeaa käytävää valaisevat funktionalistiset valaisimet.[8]

Käytävän länsipäässä on Suomen ulkoasiainministereiden valokuvat ja lintuaiheinen veistos.

Kolmannessa kerroksessa on sijainnut komppaniasali, jossa on voitu pitää sulkeisjärjestysharjoituksia sisällä käännettävien vuoteiden vuoksi. Ajatuksena oli säästää sotilaita raa’alta meri-ilmalta sulkeisharjoittelun vuoksi. Sotilaiden terveyden vuoksi olivat kenraalikuvernöörit Fabian Steinheil ja Arseni Zakrevski huolissaan. Carl Ludvig Engel suunnitteli rakennusteknisesti tehokkaan lämmityksen, sellaisen, että hänen itsensäkin mukaan kolmenkymmenen pakkasasteen ulkolämpötilassa oli sisällä niin valtavan kuuma, että luulin kuolevani.[2]

B-rakennus (itäiset kurtiinihuoneet)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silloisen Suomen varustamoliikelaitos Finstashipin jäänmurtajia kesällä 2004 Katajanokan laiturissa Merikasarmin edustalla: Sisu ja Urho, Kontio ja Otso sekä Apu ja Voima. Apu myytiin venäjälle jokimurtajaksi 2006.

Matruusirakennuksen itäpuolella sijaitsee itäisten kurtiinihuoneiden rakennus,[2] jossa on Suomen ulkoasiainministeriön oikeudellinen osasto ja kirjasto. B-rakennus sisältyi jo Engelin alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta jäi tuotlloin toteuttamatta. Kun alue 1980-luvulla muutettiin nykyiseen muotoonsa ,eli ulkoasiainministeriön käyttöön, B-rakennus kuitenkin rakennettiin julkisivultaan Engelin suunnitelman mukaiseksi, H-rakennuksen kaltaiseksi, jolloin se täydentää A- ja B- rakennusten muodostaman alueen pohjoisjulkisivun symmetriseksi.

Ulkoasiainministeriön kirjasto sijaitsee pohjoispuolisten rakennusten itäpuolella niin kuin oikeudellinen osastokin. Kirjastossa on 30 000 nidettä ja kirjastossa on aineistoa 1918 alkaen noin kaksitoista hyllykilometriä. Asiakirjojen pääasiallinen salassapitoaika on 25 vuotta. Kirjasto on avoinna myös yleisölle virka-aikana ja kirjoja voidaan lainata henkilöllisyys todistamalla ja yhteystiedot jättämällä.

C-rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C-rakennus on Merikasarmin itäpuolella oleva pohjois-eteläsuuntainen rakennus, jonka tuntee siitä, että sen katolla on kaksi suurta jagiantennia. Jagiantenneilla voidaan vastaanottaa ulkomailta lähetettyjä radioviestejä. C-rakennuksen yhdistää entiseen sairaalarakennukseen, nykyiseen E-rakennukseen, Merikasarmikadun suuntainen D-rakennus.

D-rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-rakennus yhdistää C-rakennuksen E-rakennukseen. Se sijaitsee Merikasarminkadun puolella.

E-rakennus (sairaalarakennus)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikasarmin sairaalarakennus valmistui 1838.[9] Se sijaitsee Merikasarminkadun puolella.

E-rakennuksen yhdistää G-rakennukseen länsipuolella F-rakennus ja itäpuolella C-rakennukseen D-rakennus.

F-rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-rakennus yhdistää sairaalarakennuksen G-rakennukseen. F-, E- ja D-rakannukset sijaisetvat toisiinsa kiinni rakennettuina rivissä Merikasarminkadun puolella.

G-rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

G-rakennuksessa sijaitsee Eurooppa-osaston EU:n laajentumisen ja Länsi-Balkanin yksikkö, Itäosasto, sekä osa taloudellisten ulkosuhteiden osastoa.[10]G-rakennus on yhdistetty F-rakennuksella sairaalarakennukseen, E-rakennukseen. G-rakennuksessa sijaitsee Ehrensvärd-tila, jossa Suomessa käyvät suurlähettiläät pitävät yhteisen istunnon ennen asemamaihinsa palaamistaan.

H-rakennus (läntiset kurtiinihuoneet, upseerirakennus)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läntisessä kurtiinihuoneiden[5] rakennuksessa on ulkoasiainministeriön Eurooppa-osasto. Rakennus valmistui 1825 upseerien käyttöön. Rakennuksessa toimi Suomen merivoimien esikunta vuoteen 1958 saakka.[5]

H-rakennus on Laivastokujan ja Laivastokadun kulmassa.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikasarmi on tavoitettavissa raitiovaunulinja 4:llä Helsingin keskustasta.

Taidetta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merikasarmista kertovaa taidetta on:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • M. Favorin ja K. Ristolainen, The Naval Barracks = Merikasarmi, 1993, Ministry for Foreign Affairs, Helsinki
  • E. Kråkström, Katajanokka Merikasarmi. Naval Barracks, Ministry of Foreign Affairs of Finland, unpublished
  • Engel: Plan de la nouvelle Caserne pour Helsingfors (Helsingin uusien kasarmien suunnitelma), kuva [1] (PDF)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]